Täältä tullaan, Tampere! Osa 2.

Yltiöpäisenä tein näyttelyyn rintamamiestalon lisäksi kaksion Vladimirille ihan niin kuin ei yksi homma olisi riittänyt. Vladimirin kaksio oli levyinä joululomaan asti. Joululoma rakentaminen alkoi oviaukkojen leikkaamisella katto- ja lattiapalaan. Mittailin huonekaluilla huoneiden koot ja väliseinien paikat.

Ajattelin olla fiksu ja laittaa kaikki pinnat valmiiksi ennen kaksion kasaamista. Liimasin tapetit ja lattiapinnoitteet (paperia) paikoilleen hieman laimennetulla EriKeeperillä. Muuten hyvä, muttei tullut hyvä. Levyjen pinnat ovat niin sileitä ja liukkaita, että olisi pitänyt laittaa kerralla jollain muulla kuin laimennetulla  EriKeeperillä tai laimentamattomalla yleisliimalla. Kumpikaan näistä ei pitänyt vaan papereita piti liimata moneen kertaan.

Tässä lattia ja sen erilaiset pinnat ensimmäisen liimauksen jälkeen.

Vladimirin huoneistoon hankin paljon valmista. Ruokapöydän tuolit ova muuten hyvät, mutta väri oli väärä. Tuolien muodonmuutos valkoisista musteensinisiksi onnistui täydellisesti silkkivärillä. Tuolien alla on matto, jonka mukaan väri valikoitui sekä näihin että malakiitin vihreään minikeittiöön.

Muutin kaksion huonejärjestystä perinteisestä niin, että keittiön paikalla on työhuone ja olohuoneen nurkassa on minikeittiö. Minikeittiölläkin saa kokatuksi riittävästi.

Vladimir muutti Tampereelle kuukaudeksi. Hän sai seurakseen Aukustin. Aukustin koira Nalle oli piiloutunut vaatekaappiin ja salamatkusti Vladimirin muuttokuormassa isäntänsä luo.

 Blinejä riittäisi isommallekin porukalle.

Herrat nauttivat blinejä, mätiä, smetanaa ja suolakurkkuja punasipulin kera. Juomana on valkoviiniä ja samovaarissa haudutettua teetä. Teehen laitetaan vadelmahilloa. 

Vladimirin mielestä vain samovaarilla tehty tee on oikeaa teetä. Uusi samovaari on kyllä tosi hieno!

Mummu, vaari ja Laimi Lyydia ovat tänään ruokailemassa ravintola Padassa, mihin Aukusti ja Vladimirkin suuntaavat askeleensa illan mittaan. Vladimir on Padan vakioasiakas, joten ruokalista löytyy sohvapöydältä.

Makuuhuoneen sängyllä odottavat vaihtovaatteet ja viulu.

Nukkekotiyhdistyksen näyttelyssä Verkarannassa on kuukauden ajan 21.2.- 19.3. kolme kerrostalollista kaksioita ja yksiöitä ja yli kolmekymmentä rintamamiestaloa sekä paljon muuta nähtävää. Siellä riittää tutkittavaa useammaksikin käyntikerraksi. 

Edit:  Makuuhuoneen "meripihkavalaisin" ei näy aikaisemmissa kuvissa. Niinpä näppäsin siitä kuvan näyttelyn avajaispäivänä.

Täältä tullaan, Tampere! Osa 1.

Vein eilen rintamamiestalon ja Vladimirin kaksion näyttelyyn Tampereelle Verkatehtaalle kuukaudeksi. Vähän on tyhjä olo, onhan kahden nukkekotiprojektin valmisteleminen näyttelykuntoon kaiken muun elämän ohella ollut aikamoinen homma. Varsinkin kun rintamamiestalon rakentaminenkin alkoi vasta joululomalla. Toisaalta deadlinet sopivat minulle, ilman niitä talo ja kaksio varmaan nököttäisivät paketissa vieläkin.

Erja ehdotti viisaasti, että tekisin rintamamiestalon vain ulkopuolelta valmiiksi ja jättäisin sisustushommat myöhempään vaiheeseen. Rakennelmien kasaaminen olisi ollut varsin "haasteellinen homma" minun taidoillani ja näissä tiloissa, mutta onneksi jälkikasvuni on sekä osaavaa että avuliasta. Kasasimme talon samoin kuin kaksion Laurin kanssa hänen verstaassaan (lue: Lauri kasasi ja minä avustin). Siinä ei kyllä kuvia ehtinyt eikä muistanut ottaa.

Päätösten teko on joskus tuskaa. Rintamamiestalon ulkoverhousta varten olin hankkinut monenlaisia listoja. Erilaisia laudoitusvaihtoehtoja pohtiessani ja ehdotellessani mainio timpurini ehdotti rappausta, ja alkukakisteltuan jälkeen tajusin, että juuri se onkin oikea ratkaisu! Sehän olikin ollut syy siihen, miksi mikään laudoitus ei ollutkaan tuntunut oikealta.

Aloitin vetämällä telalla vedellä notkistettua pikasiloitetta talon seiniin. Pikasiloitteella pinnasta tuli aika karkea, joten hioin suurimmat röpelöt pois. Sitten maalasin lämpimän valkoisella maalilla. 

Kivijalkaan sivelin betoniseosta ja sen kuivuttua maalasin kivijalan tummanharmaaksi. Betonin olisi pitänyt olla paljon hienompaa ja sitä olisi pitänyt olla tosi ohut kerros. Ensikertalaisena en tiennyt siivilöidä betonia ja vaikka yritin laittaa vähän, sitä jäi pintaan aivan liikaa. Maalipensseliin tarttui betonikökkäreitä ja kivijalkaan tuli halkeamia.

Rapatun talon ikkunoissa ei ole smyygejä eikä jakoja ja Tertun talossa on yksinkertaiset ikkunat.  Siinä olivatkin ainoat helpottavat seikat ikkunoiden teossa. En osannut päättää karmien ja ikkunapuitteiden väriä, joten tein ne maalaamattomasta puusta. Olisi kannattanut maalata lista ensin niin olisi päässyt aika paljon vähemmällä. Myöhemmin maalaaminen oli suurennuslasipuuhaa, kun keksin haluta tummanharmaat karmit ja vaaleanharmaat ikkunanpuitteet. 

Toinen haaste liittyi itse ikkunoihin. Koska ikkunat on sahattu käsityönä, jokainen ikkuna on hieman eri kokoinen. Ikkuna olisi kannattanut merkitä jollain tavalla, mutta enpä ymmärtänyt merkitä. Ikkunoita paikoilleen laitettaessa oli aika homma keksiä, mikä ikkuna sopii mihinkin aukkoon ja miten päin. 

Kolmas hankaluus ikkunoiden teossa oli itse ikkunalasien kiinnitys. Ikkunat ovat 1 mm:n polykarbonaattia. Kiinnitin lasit komponenttiliimalla ja kaikesta varovaisuudesta huolimatta laseihin tuli joitakin liimajälkiä, joita ei saanut pois enää milläään. No, tässä talossa ei ole pesty ikkunoita vuosikausiin. :)

Teimme timpurin kanssa alkuperäisen vanerikaton valmiiksi saranoineen päivineen todetakseni, että vaneri on niin kiero, ettei katto näytä ollenkaan hyvältä eikä sitä voi käyttää, jos aikoo pitää katon ala-asennossa. Tein näyttelyä varten uuden katon kapalevystä. Peltikaton saumoiksi kokeilin rautalankaa ja puuvillalankaa, mutta paras lopputulos tuli kalalangalla. Kalalangat (=mattoloimet tutkaimet) sai suoraan ja aika kireälle neulojen ja levyn alapuolelle solmittavan kankurinsolmun avulla.

Katon ulkoreunaan sahasin rakettitikusta reunuksen ja alareunaan laitoin päällystetyn rautalangan. L-kaupassa oli folioteippi sopivasti tarjouksessa.  Folioteippi oli hieman liian leveää yhden "kattopellin" leveydeksi ja liian kapeaa kahteen peltiin. Kauniimpi lopputulos olisi syntynyt, jos olisin leikannut folioteipin kalalangan läheltä kaventaen pellit. Se olisi vaatinut paljon aikaa, joten nyt piti antaa mennä.

Folioteipin asennuksessa vanha jäsenkortti oli hyvä apu.

 

Valmis katto. Kiinnitin savupiipun katolle folioteipillä. Maalasin koko katon myöhemmin spraymaalilla mustaksi, mutta siitä nyt ei taas ole kuvaa.

Aulis teki minulle ulko-oven. Nyt on ovi paikoillaan. 

Oven yläpuolelle tulevan katoksen malli muuttui mielessäni moneen kertaan. Rakentelin lopulta harjakattoisen katoksen, mutta sen lappeet osoittautuivat mittauksista huolimatta liian pitkiksi, joten jätin sen pois.  Portaitakin tein moneen kertaan. Kivetys on tässä vaiheessa pahasti kesken. Lopullinen kivetys on aika onnistunut liuskekivilaatoitus.

Edit:  Näyttelyn avajaispäivänä otin muutamia kuvia Onnelasta.

Ja nyt pesulle...

Sain vihdoin Olgan ja Alexin kylpyhuoneenkin valmiiksi. Tämä meinasi olla tikkuinen projekti. Mulla oli nimittäin visio siitä että kylpyamme pitää olla, mutta aiempi amme ei mahtunut kuin poikittain tuohon etualalle, ja muiden kalusteiden sijoittelu oli silloin käytännössä mahdotonta. Pitkään niitä tuli pyöriteltyä ja asiaa ihmeteltyä. Onneksi sitten Anita postasi blogiinsa Rauhan kylpyhuoneen teosta. Mikä tuuri minulla kävikään: Anitalla oli vielä tuommoisia ammeaihioita jäljellä ja hän avuliaana ihmisenä kiikutti ne eilen meille kotiovelle asti! Eihän siinä sitten enää kauaa nokka tuhissut. Ammeen reunuksen tein vanhasta muovimaton palasta, lienee aitoa 60-lukua, ja eilen illalla olivat kaikki kalusteet liimattuna paikoilleen ja pikkusälä kiinni Tacky Waxilla. Pyyhkeet enää puuttuvat.

Hana on valmis mini. Suihkun letku on tehty katkenneesta kitaran kielestä, suihkukahva puutikusta ja litteästä puuhelmestä. Suihkun seinätelineessä on mm. paksua rautalankaa, sekalaisia kolmion mallisia muoviosia, Ibumaxin läpipainopakkausta, lego-ukkelin käsi ja hamahelmi. Tulpan tein ihmeellisestä pienestä kumipyörylästä, joita on tullut joskus pistettyä talteen - yhtään en muista miksi silloin tuommoista kumiliuskaa nahkarei'ittäjällä rei'itin, mutta tarpeeseen tulivat nekin roskat. :D

Vessan patterilla roikkuvat pitsiset pikkuhousut.

Vessanpönttö on jo vähän ruosteisesta vedestä värjäytynyt. Hanaa ja lavuaaria käsittelin vähän myös pinttyneempään suuntaan.

Peilihyllyltä löytyy yhtä sun toista tarpeellista. 

Tää vessa on kyllä jollain lailla tosi nostalgisen oloinen. Tuommoinen amme oli mun ekassa opiskelijakämpässä '56 rakennetussa kerrostalossa, lattia oli keltaista laattaa. Tekisi mieli kokeilla vielä semmoista rautalankakorikärryä, tiedätte varmaan ne joissa on kolme koria päällekkäin. Olis just tuommoisen epäkäytännöllisen opiskelijavessan kaluste, siihen mahtuisi sitten meikkipussit ja varavessapaperirullat, joille ei nyt oo mitään paikkaa. Visio toteutuksestakin on jo, saa nähdä riittääkö aika...

Keittiön ja eteisen sisustusta

Kekäleen Maija teki Olgan keittiöön kaapiston, kun arvelin, ettei oma aikani riitä (tai ainakin keksin sillä ajalla miljoona muutakin puuhaa). Kaapisto saapui sitten keskiviikkona, ja eilisillan laittelin siihen vetimiä paikoilleen, kun sovimme, että sen teen itse. Tämä on ihan huippu - kuivauskaapin ritilät, roskakaapin sankonpidike, leikkuulauta ja kaikki.<3

Välitilan Enso-levyn tein pahvista ja väritin tussilla. Jauholokerikko seinällä on samoin pahvia, "lasiset" lokerot (vai mitä ne nyt oikein ovat?) on Vallinevan Saara valanut hartsista. Alapuolelle laitan pari koukkua pyyhkeelle ja pannulapuille.

Kaikkea pikku sälää on nyt levitelty ympäri keittiötä. Olga taitaa keräillä ainakin teekannuja. ;)

 

Kiinnitin myös eteisen naulakon paikoilleen. Tuli vino, mutta eipä se tuolta mihinkään näykään. :D Aarteet eteisessä ovat enimmäkseen muiden tekemiä. Piti mallailla Aukustin takkiakin, mutta vähän turhan iso se tuonne on.

Lisää huonekaluja ja vähän vieraitakin

Viikonloppuna tuli tehtyä taas monenlaista juttua Olgan ja Alexin yksiötä varten. Ihan kaikkea ei tullut kuvattuakaan, mutta tässä jotain.

Helene, pariskunnan ystävä ja laulajatar (hän on sopraano ja vähän diiva, tietenkin), sai ylleen vaatteet. Paidan neuloin, nahkahame on hanskan peukalosta tehty. Vetoketju edessä on kynsikoru.

Sohvan runkona toimii Creme Bonjour -tuorejuustopurkki. Päällinen on samaa oranssia samettia kuin kotonamme olevissa 1:1-tyynyissä.

Koeistuntaa...

Neitokaiset rupattelevat.

Keittiöön tein String-hyllyn. Runko on Malmströmin Marialta ostettua kukkiensidontalankaa, sopivan paksua ja pehmeää + valmiiksi mustaa, ja hyllyt Biltema-tikkua. Pikaliimaa meni puoli pulloa ja hermot venyivät ainakin puoli kilometriä, mutta jospa tuo nyt koossa pysyisi... Vanerituolit olen tehnyt syksyllä Keuruun kurssilla Marian opastuksella. Pitäisi ne vielä käsitellä jollakin sopivalla aineella, ehkä tiikki olisi oikea sävy?

Eteiseen valmistui komero, joka on oikeasti vain seinä + ovet. Vähän raollaan olevan oven takaa väritin tussilla harmaaksi, hyvin toimii. Tuonne taakse meinaan piilottaa valaistuksen paristokotelon. Tein myös eteiseen naulakon, mutta siitä ei ole kuvaa, enkä aio tyhjänä kuvatakaan, sen verran vino siitä tuli... ;)

Näiden lisäksi tein perheelle viisi ateriaa päivässä, pesin pyykkikorin melkein tyhjäksi ja siivosinkin huushollin pintapuolisesti. Lasten kanssa ehdittiin vähän ulkoilla ja leikkiäkin viikonloppuun mahtui. Sohvalla sen sijaan en paljon tainnut istahtaa... ;)

Saanko esitellä: Alex

Meidän nukkekotimaailmaamme on ilmaantunut viimeisen reilun vuoden aikana lukuisia uusia henkilöitä. Laimi Lyydian meille muutosta on jo vähän pidempikin aika. Siitä kaikki kuitenkin lähti, vaivihkaa kuin lumipallo alas rinnettä: ensin ovea kolkuttelivat Vladimir ja tyttärensä Olga, sitten ihastuin (tai siis Olga ihastui) Nukkekotikirppiksellä kuljeskelevaan Alexiin, ja sen jälkeen porukkaa onkin hiippaillut sisään vähän joka oven avauksella.

Alex, koko nimeltään Alexander Miniashvili, on georgialaissyntyinen pianistinero. Olga ja hän ovat opiskelukavereita, ja kun rakkaus roihahti, niin yhteen muuttoa alettiin heti suunnitella. Isä-Vladimir oli juuri vuokrannut tyttärelleen yksiön samasta taloyhtiöstä, jossa itse asuu, ja niinhän sinne yksiön olohuoneeseen piti mahduttaa parisängyn lisäksi flyygelikin. Ahdasta tuli, mutta sopu sijaa antaa. Ja vielä mahtuu kylään vieraitakin, jotka tosin saavat nukkua puoliksi flyygelin alla, jotta mahtuvat patjoineen. Vaimentaapa samalla ehkä aavistuksen verran alakertaan kantautuvaa musiikkiakin.

Olgan kaunis, punatukkainen ystävätär on antanut kertoa nimekseen Siru. Luulen, että hän on klarinetisti, mutta ihan varma siitä en vielä ole. Joka tapauksessa hän on semmoinen vähän viileämpi leidi, hiukan Olgaa vanhempi ja jalat maassa -tyyppiä. Hyvä niin, Olgalla kun taitaa olla nyt pää ruusunpunaisissa pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa. ;)

Sain siis minäkin vihdoin kerrostaloasuntoni kasaan. Olohuoneessa ja keittiössä on kukkatapetti suoraan 60-luvulta ja koko asunnon lattiat ovat kaurapuuronväristä muovimattoa, oikeassa elämässä oman nykyisen kotimme tapetteja. Tähän retrohenkiseen opiskelijaboksiin tulee häivähdyksiä omista opiskeluaikojen kodeistani ja myös muistumia omien vanhempien opiskeluajoilta 70-luvulta mm. Lundia-kirjahyllyn muodossa. Tänne myös sopivat ihanasti monet joulukalenterista saamani jutut.

Alexin flyygeli on Doloreksesta hankkimastani Mini Munduksen huonekalukitistä rakennettu. Periaatteessa kaikki osat olivat puuvalmiina, mutta käytännössä fiilaamista tarvittiin vähän enemmän, mm. viilutin tuon kannen myös alapuolelta. Pieniä oikaisuja kulmissa tuli tehtyä, mutta lopputulos hivelee ainakin omaa silmääni siitä huolimatta, ja tyytyväiseltä Alexkin vaikuttaa. :)

Kaksion remppa käynnissä

Otsikko on hieman harhaanjohtava. Kaksio on nimittäin vasta tekeillä. Sen pitäisi olla valmis helmikuussa Vladimirille. Ai nii, hän on tainnut jäädä aika vähälle esittelylle, esitelläänpä nyt.

Vladimir Kuragin, pietarilainen viulisti, on suuri rakkauteni! Hän on lempitelevisiosarjani Downton Abbeyn hovimestarin Carsonin nukkeversio, uskomattoman ihana, Taru Astikaisen tekemä oikea taideteos. Hän on esiintynyt täällä blogissa jo aikaisemmin mm. Rysän sataman Suvijuhlien tanssiorkesterissa, ja mummulassakin hän on vieraillut useita kertoja. Hänen mennneisyytensä on vähän hämärän peitossa, mutta tiedossa on, että hänellä on ollut suhde ja yhteinen elämä Laimi Lyydian kanssa jossain ulkomailla. Suhteesta on syntynyt tytär Olga, nyt jo opiskelijaneitonen. Laimi Lyydia ja Vladimir ovat ystäviä ja tapaavat usein milloin missäkin, vaikka asuvatkin eri osoitteissa.

Vladimir osti itselleen kaksion vanhasta kerrostalosta.

Kaksio on Nukkekotiyhdistyksen kerrostaloprojektin asunto, joita tulee esille Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttelyyn Tampereelle. Kaksio on odotellut pitkään paketissa eikä pelkkä aivotyö ole näkynyt missään, mutta joulun jälkeen  ryhdyin toteuttamaan suunnitelmia.

Allaolevasta kuvasta näkyy kaksion kasaamisen ensimmäinen vaihe, se mikä hirvitti eniten. Monien mittailujen ja ihmettelyjen jälkeen palan poistaminen lattia- ja kattopalojen nurkasta onnistui oikein hyvin. Merkittävä ensimmäinen askel! 

Makuuhuoneessa on nyt tapetit, mutta lattia on vielä pohdinnassa, listat puuttu ja kaikki muukin.

Työhuone on tapetoitu.

 

Kaksioon tulee parkettia ja laattaa. Lattioihin pitää saada vielä kiiltoa, siis kontaktimuovia, jota täytyy käydä ostamassa arjen tullen. (Jostain kumman syystä kuva kääntyy aina pystykuvaksi vaikka se on alunperin vaakakuva.)

Nyt jatkuu olohuoneen tapetointi. Suurin ongelmani on nyt se, miten jatkaa kuviota seinältä seuraavalle, kun tapettia on kolme arkkia ja kuvioiden kohdistaminen vaatisi sen neljännenkin, jotta saisin riittämään tapettia myös sille seinälle, joka kiinnitetään paikoilleen näyttelyn jälkeen. Jos hummaan kaikki kolme arkkia nyt, löydänkö koskaan tätä tapettia lisää? Muistaakseni juuri tämä tapetti tilattiin Englannista... Huoh. Vessan seinämateriaali on selvillä, mutta ehkä seinät täytyy laittaa ensin paikoilleen, että paloista  - ei vaan vuodista ;) - tulee oikean kokoisia.

Auttaisikohan kuppi teetä?

Maija