Täältä tullaan, Tampere! Osa 1.

Vein eilen rintamamiestalon ja Vladimirin kaksion näyttelyyn Tampereelle Verkatehtaalle kuukaudeksi. Vähän on tyhjä olo, onhan kahden nukkekotiprojektin valmisteleminen näyttelykuntoon kaiken muun elämän ohella ollut aikamoinen homma. Varsinkin kun rintamamiestalon rakentaminenkin alkoi vasta joululomalla. Toisaalta deadlinet sopivat minulle, ilman niitä talo ja kaksio varmaan nököttäisivät paketissa vieläkin.

Erja ehdotti viisaasti, että tekisin rintamamiestalon vain ulkopuolelta valmiiksi ja jättäisin sisustushommat myöhempään vaiheeseen. Rakennelmien kasaaminen olisi ollut varsin "haasteellinen homma" minun taidoillani ja näissä tiloissa, mutta onneksi jälkikasvuni on sekä osaavaa että avuliasta. Kasasimme talon samoin kuin kaksion Laurin kanssa hänen verstaassaan (lue: Lauri kasasi ja minä avustin). Siinä ei kyllä kuvia ehtinyt eikä muistanut ottaa.

Päätösten teko on joskus tuskaa. Rintamamiestalon ulkoverhousta varten olin hankkinut monenlaisia listoja. Erilaisia laudoitusvaihtoehtoja pohtiessani ja ehdotellessani mainio timpurini ehdotti rappausta, ja alkukakisteltuan jälkeen tajusin, että juuri se onkin oikea ratkaisu! Sehän olikin ollut syy siihen, miksi mikään laudoitus ei ollutkaan tuntunut oikealta.

Aloitin vetämällä telalla vedellä notkistettua pikasiloitetta talon seiniin. Pikasiloitteella pinnasta tuli aika karkea, joten hioin suurimmat röpelöt pois. Sitten maalasin lämpimän valkoisella maalilla. 

Kivijalkaan sivelin betoniseosta ja sen kuivuttua maalasin kivijalan tummanharmaaksi. Betonin olisi pitänyt olla paljon hienompaa ja sitä olisi pitänyt olla tosi ohut kerros. Ensikertalaisena en tiennyt siivilöidä betonia ja vaikka yritin laittaa vähän, sitä jäi pintaan aivan liikaa. Maalipensseliin tarttui betonikökkäreitä ja kivijalkaan tuli halkeamia.

Rapatun talon ikkunoissa ei ole smyygejä eikä jakoja ja Tertun talossa on yksinkertaiset ikkunat.  Siinä olivatkin ainoat helpottavat seikat ikkunoiden teossa. En osannut päättää karmien ja ikkunapuitteiden väriä, joten tein ne maalaamattomasta puusta. Olisi kannattanut maalata lista ensin niin olisi päässyt aika paljon vähemmällä. Myöhemmin maalaaminen oli suurennuslasipuuhaa, kun keksin haluta tummanharmaat karmit ja vaaleanharmaat ikkunanpuitteet. 

Toinen haaste liittyi itse ikkunoihin. Koska ikkunat on sahattu käsityönä, jokainen ikkuna on hieman eri kokoinen. Ikkuna olisi kannattanut merkitä jollain tavalla, mutta enpä ymmärtänyt merkitä. Ikkunoita paikoilleen laitettaessa oli aika homma keksiä, mikä ikkuna sopii mihinkin aukkoon ja miten päin. 

Kolmas hankaluus ikkunoiden teossa oli itse ikkunalasien kiinnitys. Ikkunat ovat 1 mm:n polykarbonaattia. Kiinnitin lasit komponenttiliimalla ja kaikesta varovaisuudesta huolimatta laseihin tuli joitakin liimajälkiä, joita ei saanut pois enää milläään. No, tässä talossa ei ole pesty ikkunoita vuosikausiin. :)

Teimme timpurin kanssa alkuperäisen vanerikaton valmiiksi saranoineen päivineen todetakseni, että vaneri on niin kiero, ettei katto näytä ollenkaan hyvältä eikä sitä voi käyttää, jos aikoo pitää katon ala-asennossa. Tein näyttelyä varten uuden katon kapalevystä. Peltikaton saumoiksi kokeilin rautalankaa ja puuvillalankaa, mutta paras lopputulos tuli kalalangalla. Kalalangat (=mattoloimet tutkaimet) sai suoraan ja aika kireälle neulojen ja levyn alapuolelle solmittavan kankurinsolmun avulla.

Katon ulkoreunaan sahasin rakettitikusta reunuksen ja alareunaan laitoin päällystetyn rautalangan. L-kaupassa oli folioteippi sopivasti tarjouksessa.  Folioteippi oli hieman liian leveää yhden "kattopellin" leveydeksi ja liian kapeaa kahteen peltiin. Kauniimpi lopputulos olisi syntynyt, jos olisin leikannut folioteipin kalalangan läheltä kaventaen pellit. Se olisi vaatinut paljon aikaa, joten nyt piti antaa mennä.

Folioteipin asennuksessa vanha jäsenkortti oli hyvä apu.

 

Valmis katto. Kiinnitin savupiipun katolle folioteipillä. Maalasin koko katon myöhemmin spraymaalilla mustaksi, mutta siitä nyt ei taas ole kuvaa.

Aulis teki minulle ulko-oven. Nyt on ovi paikoillaan. 

Oven yläpuolelle tulevan katoksen malli muuttui mielessäni moneen kertaan. Rakentelin lopulta harjakattoisen katoksen, mutta sen lappeet osoittautuivat mittauksista huolimatta liian pitkiksi, joten jätin sen pois.  Portaitakin tein moneen kertaan. Kivetys on tässä vaiheessa pahasti kesken. Lopullinen kivetys on aika onnistunut liuskekivilaatoitus.

Edit:  Näyttelyn avajaispäivänä otin muutamia kuvia Onnelasta.