Leirikuulumisia

Viikonloppu kului mukavassa seurassa ja hauskoissa puuhissa.Vaikka kuinka yrittää, ei ehdi
tehdä kaikkea mitä mieli tekisi. Leiriseuraksi lähtivät Vladimir, Pena ja Terttu. He toivoivat saavansa jotain "pientä kivaa".

Terttu sai pihakeinun. Hänen vasta hankitun rintamamiestalonsa piha on vuosien varrella villiintynyt ja ränsistynyt, ja ensi kesän suunnitelmiin kuuluu sen kunnostaminen. Suunnitelmissa on ollut hankkia keinu, joka  sopisi vanhaan pihaan. Tertun haaveet alkoivat toteutua, kun Terttu sattui tapaamaan kaupan kassajonossa kaksi entistä oppilastaan Mikon ja Pekan ja kertoi heille muuttaneensa. Pojat tiesivät talon ja kysyivät, olisiko Tertulla heille jotain kunnostushommaa, ja niinpä sovittiin keinun rakentamisesta. Juuri ammattikoulussa opintonsa aloittaneet pojat tekivät keinun innolla ja ripeästi. - Keinusta tuli oikein toimiva, joskin työn jäljessä on hieman vielä hiomista. Mutta pitäähän sitä pojille antaa mahdollisuus, tuumasi Terttu. - Ja mikä parasta, tästä keinusta muistan aina mukavat oppilaani ja iloiset velikullat Mikon ja Pekan.

 

Pena sai uudet farkut. Entiset ikivanhat crimplenehousut joutavat nyt remonttihousuiksi. Paita vielä puuttuu, mutta sekin valmistui ihan pikkuista vaille. 

 Kaikkien valmistajien pihakeinut koottiin samaan pihaan. Terttu esitteli Penalle uutta keinuaan. Maali pitäisi vielä päättää. 

  

Fred, George, Peppi ja Taneli testasivat Ninan keinua. Jos keinu kestää tämän porukan testin niin eiköhän se kestä sitten melkein mitä vain. Vauhdikasta porukkaa! 

Salme istui onnellisena ja hyrisi tyytyväisyyttään uudessa keinussaan. Kyllä Arvo nyt yllättyy!

 

Yhden keinun viereen oli jo laitettu kesäkukkiakin.

 

Vladimir sovitti Päivin keinua. - Tällainen olisi kyllä aika kiva kerrostalonkin pihassa, hän tuumi.

Mutta mitäs tuolla viereisessä keinussa näkyykään! 

Voi sinua, Vladimir! Nuori tyttö menee ihan hämilleen ja nolostuu kun kaltaisesi kypsässä iässä oleva mies alkaa osoittaa kiinnostusta! Älä nyt nolaa tyttöparkaa!

Nukkevaari keinutti pikkuisia keinussa varovasti. - Pitäkäähän tytöt kunnolla kiinni, varoitteli vaari vuoron perään mummon kanssa. Linjakujan väki olikin tullut kahdella autolla Keuruulle.

Taneli hyppäsi Salmen seuraksi.

Hortonomiopiskelija Jasmin istuskeli yksinään keinussaan. Hän taisi suunnitella istutuksia Pirkon puutarhaan.

Onneksi Sulevi ja kalastaja huomasivat Vladimirin enenn kuin Vladimir ehti tehdä mitään typerää. 

- Onpas tänään  ollutkin paljon tuota kansainvälistä lentoliikennettä, totesi kalastaja tarkoittaen vilkasta lintumuuttoa. Vladimirkin innostui kertomaan, että hän oli käynyt aamulla lintutornilla, koska oli muutontarkkailuaamu. - Hieno aamu! Paljon oli kurkia, yli 20, ja joutsenia 80 ja sitten teeriä, kuoveja, töyhtöhyyppiä ja rastaita, yksi mustaviklokin. Ja lintujen lisäksi viisi metsäkaurista.

Aika kului kuulumisia vaihtaessa. Syksyllä tavataan taas täällä samassa paikassa, eikö niin?

Hortensiat ja huivit jäivät minulta kokeilematta, mutta keinu tuli aivan valmiiksi, samoin housut. Pusero on varttia vaille valmis. Hanna ohjasi perjantai-iltana kuvansiirtotekniikkaa. Oli kiva opetella uusi tekniikka. Sunnuntaina tehtiin myös värikyniä Suskin opastuksella ja Erjan ohjeella.

Askartelun ohella meillä oli Hannan ohjaamaa aamujumppaa, lauantaiaamun varhainen linturetki Lehdontien lintutornille, saunomista ja mukavaa yhdessäoloa.

Vladimir ja Aukusti - Verkarannan julkkikset

Vladimir ja Aukusti ovat syöneet Verkarannassa blinejä kohta kuukauden. Eikä turhaan, he ovat tehneet vaikutuksen. Radio Moreenin toimittaja kävi nimittäin tekemässä juttua Verkarannan nukkekotinäyttelystä. Hän tutustui ensin näyttelyyn itsekseen. Nuori miestoimittaja oli innostunut näkemästään ja meillähän oli sitten oikein mukava juttutuokio. Nauhalle kertyneestä 15 minuutin aineistosta toimittaja koosti 3 minuutin ohjelman. Se tuli radiosta perjantaina 11.3. Radio Moreenista. Koska Radio Moreenin kuuluvuusalue on vain noin 50 km Tampereelta, on mukavaa, että ohjelmaa voi kuunnella myös netistä. Linkki tässä http://radio.uta.fi/hyva-tarina-herattaa-nukkekodin-henkiin/

Huomenna lauantaina 19.3. on näyttelyn viimeinen aukiolopäivä ja sunnuntaina meidän väki palaa Tampereelta kotiin. Saa nähdä kauanko viihtyvät kotona. Kovasti on kyselty kyläilemään useampaankin paikkaan. ;)

Täältä tullaan, Tampere! Osa 1.

Vein eilen rintamamiestalon ja Vladimirin kaksion näyttelyyn Tampereelle Verkatehtaalle kuukaudeksi. Vähän on tyhjä olo, onhan kahden nukkekotiprojektin valmisteleminen näyttelykuntoon kaiken muun elämän ohella ollut aikamoinen homma. Varsinkin kun rintamamiestalon rakentaminenkin alkoi vasta joululomalla. Toisaalta deadlinet sopivat minulle, ilman niitä talo ja kaksio varmaan nököttäisivät paketissa vieläkin.

Erja ehdotti viisaasti, että tekisin rintamamiestalon vain ulkopuolelta valmiiksi ja jättäisin sisustushommat myöhempään vaiheeseen. Rakennelmien kasaaminen olisi ollut varsin "haasteellinen homma" minun taidoillani ja näissä tiloissa, mutta onneksi jälkikasvuni on sekä osaavaa että avuliasta. Kasasimme talon samoin kuin kaksion Laurin kanssa hänen verstaassaan (lue: Lauri kasasi ja minä avustin). Siinä ei kyllä kuvia ehtinyt eikä muistanut ottaa.

Päätösten teko on joskus tuskaa. Rintamamiestalon ulkoverhousta varten olin hankkinut monenlaisia listoja. Erilaisia laudoitusvaihtoehtoja pohtiessani ja ehdotellessani mainio timpurini ehdotti rappausta, ja alkukakisteltuan jälkeen tajusin, että juuri se onkin oikea ratkaisu! Sehän olikin ollut syy siihen, miksi mikään laudoitus ei ollutkaan tuntunut oikealta.

Aloitin vetämällä telalla vedellä notkistettua pikasiloitetta talon seiniin. Pikasiloitteella pinnasta tuli aika karkea, joten hioin suurimmat röpelöt pois. Sitten maalasin lämpimän valkoisella maalilla. 

Kivijalkaan sivelin betoniseosta ja sen kuivuttua maalasin kivijalan tummanharmaaksi. Betonin olisi pitänyt olla paljon hienompaa ja sitä olisi pitänyt olla tosi ohut kerros. Ensikertalaisena en tiennyt siivilöidä betonia ja vaikka yritin laittaa vähän, sitä jäi pintaan aivan liikaa. Maalipensseliin tarttui betonikökkäreitä ja kivijalkaan tuli halkeamia.

Rapatun talon ikkunoissa ei ole smyygejä eikä jakoja ja Tertun talossa on yksinkertaiset ikkunat.  Siinä olivatkin ainoat helpottavat seikat ikkunoiden teossa. En osannut päättää karmien ja ikkunapuitteiden väriä, joten tein ne maalaamattomasta puusta. Olisi kannattanut maalata lista ensin niin olisi päässyt aika paljon vähemmällä. Myöhemmin maalaaminen oli suurennuslasipuuhaa, kun keksin haluta tummanharmaat karmit ja vaaleanharmaat ikkunanpuitteet. 

Toinen haaste liittyi itse ikkunoihin. Koska ikkunat on sahattu käsityönä, jokainen ikkuna on hieman eri kokoinen. Ikkuna olisi kannattanut merkitä jollain tavalla, mutta enpä ymmärtänyt merkitä. Ikkunoita paikoilleen laitettaessa oli aika homma keksiä, mikä ikkuna sopii mihinkin aukkoon ja miten päin. 

Kolmas hankaluus ikkunoiden teossa oli itse ikkunalasien kiinnitys. Ikkunat ovat 1 mm:n polykarbonaattia. Kiinnitin lasit komponenttiliimalla ja kaikesta varovaisuudesta huolimatta laseihin tuli joitakin liimajälkiä, joita ei saanut pois enää milläään. No, tässä talossa ei ole pesty ikkunoita vuosikausiin. :)

Teimme timpurin kanssa alkuperäisen vanerikaton valmiiksi saranoineen päivineen todetakseni, että vaneri on niin kiero, ettei katto näytä ollenkaan hyvältä eikä sitä voi käyttää, jos aikoo pitää katon ala-asennossa. Tein näyttelyä varten uuden katon kapalevystä. Peltikaton saumoiksi kokeilin rautalankaa ja puuvillalankaa, mutta paras lopputulos tuli kalalangalla. Kalalangat (=mattoloimet tutkaimet) sai suoraan ja aika kireälle neulojen ja levyn alapuolelle solmittavan kankurinsolmun avulla.

Katon ulkoreunaan sahasin rakettitikusta reunuksen ja alareunaan laitoin päällystetyn rautalangan. L-kaupassa oli folioteippi sopivasti tarjouksessa.  Folioteippi oli hieman liian leveää yhden "kattopellin" leveydeksi ja liian kapeaa kahteen peltiin. Kauniimpi lopputulos olisi syntynyt, jos olisin leikannut folioteipin kalalangan läheltä kaventaen pellit. Se olisi vaatinut paljon aikaa, joten nyt piti antaa mennä.

Folioteipin asennuksessa vanha jäsenkortti oli hyvä apu.

 

Valmis katto. Kiinnitin savupiipun katolle folioteipillä. Maalasin koko katon myöhemmin spraymaalilla mustaksi, mutta siitä nyt ei taas ole kuvaa.

Aulis teki minulle ulko-oven. Nyt on ovi paikoillaan. 

Oven yläpuolelle tulevan katoksen malli muuttui mielessäni moneen kertaan. Rakentelin lopulta harjakattoisen katoksen, mutta sen lappeet osoittautuivat mittauksista huolimatta liian pitkiksi, joten jätin sen pois.  Portaitakin tein moneen kertaan. Kivetys on tässä vaiheessa pahasti kesken. Lopullinen kivetys on aika onnistunut liuskekivilaatoitus.

Edit:  Näyttelyn avajaispäivänä otin muutamia kuvia Onnelasta.

Hyvää ystävänpäivää!

Terttulassa on elelty rauhallista talvikautta, oleiltu, lepäilty ja kerätty voimia. Kevättalven kirkkaassa valossa talo alkoi näyttää siltä, että "jotain tarttis tehdä". Niinpä sitten ryhdyttiin puuhaan sellaisella innolla, että pois alta! Tässä muutamia kuvia hieman eteenpäin liikahtaneesta taloprojektista.

Tertun makuuhuoneeseen on ilmestynyt mm. sänky.

Olohuoneen molemmat päät:

Alakerran aula:

Penan huone on hienostelematon, kompakti kokonaisuus

Keittiökalusteiden löytäminen on osoittautunut hyvin hankalaksi, sillä Terttu halusi säilyttää vanhan tiskipöydän, eikä siihen sopivia huonekaluja ole löytynyt ahkerasta etsimisestä huolimatta. Kaikesta huolimatta ystävänpäivän kahvit saatiin katetuksi pöytään.

Näiden kuvien myötä Terttu ja Pena toivottavat ystävilleen hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille myös Ainolta ja minulta! Erityisterveiset synttärivaihtoon osallistuneille - kuvista löytyy teille paljon tuttua.