Leirikuulumisia

Viikonloppu kului mukavassa seurassa ja hauskoissa puuhissa.Vaikka kuinka yrittää, ei ehdi
tehdä kaikkea mitä mieli tekisi. Leiriseuraksi lähtivät Vladimir, Pena ja Terttu. He toivoivat saavansa jotain "pientä kivaa".

Terttu sai pihakeinun. Hänen vasta hankitun rintamamiestalonsa piha on vuosien varrella villiintynyt ja ränsistynyt, ja ensi kesän suunnitelmiin kuuluu sen kunnostaminen. Suunnitelmissa on ollut hankkia keinu, joka  sopisi vanhaan pihaan. Tertun haaveet alkoivat toteutua, kun Terttu sattui tapaamaan kaupan kassajonossa kaksi entistä oppilastaan Mikon ja Pekan ja kertoi heille muuttaneensa. Pojat tiesivät talon ja kysyivät, olisiko Tertulla heille jotain kunnostushommaa, ja niinpä sovittiin keinun rakentamisesta. Juuri ammattikoulussa opintonsa aloittaneet pojat tekivät keinun innolla ja ripeästi. - Keinusta tuli oikein toimiva, joskin työn jäljessä on hieman vielä hiomista. Mutta pitäähän sitä pojille antaa mahdollisuus, tuumasi Terttu. - Ja mikä parasta, tästä keinusta muistan aina mukavat oppilaani ja iloiset velikullat Mikon ja Pekan.

 

Pena sai uudet farkut. Entiset ikivanhat crimplenehousut joutavat nyt remonttihousuiksi. Paita vielä puuttuu, mutta sekin valmistui ihan pikkuista vaille. 

 Kaikkien valmistajien pihakeinut koottiin samaan pihaan. Terttu esitteli Penalle uutta keinuaan. Maali pitäisi vielä päättää. 

  

Fred, George, Peppi ja Taneli testasivat Ninan keinua. Jos keinu kestää tämän porukan testin niin eiköhän se kestä sitten melkein mitä vain. Vauhdikasta porukkaa! 

Salme istui onnellisena ja hyrisi tyytyväisyyttään uudessa keinussaan. Kyllä Arvo nyt yllättyy!

 

Yhden keinun viereen oli jo laitettu kesäkukkiakin.

 

Vladimir sovitti Päivin keinua. - Tällainen olisi kyllä aika kiva kerrostalonkin pihassa, hän tuumi.

Mutta mitäs tuolla viereisessä keinussa näkyykään! 

Voi sinua, Vladimir! Nuori tyttö menee ihan hämilleen ja nolostuu kun kaltaisesi kypsässä iässä oleva mies alkaa osoittaa kiinnostusta! Älä nyt nolaa tyttöparkaa!

Nukkevaari keinutti pikkuisia keinussa varovasti. - Pitäkäähän tytöt kunnolla kiinni, varoitteli vaari vuoron perään mummon kanssa. Linjakujan väki olikin tullut kahdella autolla Keuruulle.

Taneli hyppäsi Salmen seuraksi.

Hortonomiopiskelija Jasmin istuskeli yksinään keinussaan. Hän taisi suunnitella istutuksia Pirkon puutarhaan.

Onneksi Sulevi ja kalastaja huomasivat Vladimirin enenn kuin Vladimir ehti tehdä mitään typerää. 

- Onpas tänään  ollutkin paljon tuota kansainvälistä lentoliikennettä, totesi kalastaja tarkoittaen vilkasta lintumuuttoa. Vladimirkin innostui kertomaan, että hän oli käynyt aamulla lintutornilla, koska oli muutontarkkailuaamu. - Hieno aamu! Paljon oli kurkia, yli 20, ja joutsenia 80 ja sitten teeriä, kuoveja, töyhtöhyyppiä ja rastaita, yksi mustaviklokin. Ja lintujen lisäksi viisi metsäkaurista.

Aika kului kuulumisia vaihtaessa. Syksyllä tavataan taas täällä samassa paikassa, eikö niin?

Hortensiat ja huivit jäivät minulta kokeilematta, mutta keinu tuli aivan valmiiksi, samoin housut. Pusero on varttia vaille valmis. Hanna ohjasi perjantai-iltana kuvansiirtotekniikkaa. Oli kiva opetella uusi tekniikka. Sunnuntaina tehtiin myös värikyniä Suskin opastuksella ja Erjan ohjeella.

Askartelun ohella meillä oli Hannan ohjaamaa aamujumppaa, lauantaiaamun varhainen linturetki Lehdontien lintutornille, saunomista ja mukavaa yhdessäoloa.

Täältä tullaan, Tampere! Osa 2.

Yltiöpäisenä tein näyttelyyn rintamamiestalon lisäksi kaksion Vladimirille ihan niin kuin ei yksi homma olisi riittänyt. Vladimirin kaksio oli levyinä joululomaan asti. Joululoma rakentaminen alkoi oviaukkojen leikkaamisella katto- ja lattiapalaan. Mittailin huonekaluilla huoneiden koot ja väliseinien paikat.

Ajattelin olla fiksu ja laittaa kaikki pinnat valmiiksi ennen kaksion kasaamista. Liimasin tapetit ja lattiapinnoitteet (paperia) paikoilleen hieman laimennetulla EriKeeperillä. Muuten hyvä, muttei tullut hyvä. Levyjen pinnat ovat niin sileitä ja liukkaita, että olisi pitänyt laittaa kerralla jollain muulla kuin laimennetulla  EriKeeperillä tai laimentamattomalla yleisliimalla. Kumpikaan näistä ei pitänyt vaan papereita piti liimata moneen kertaan.

Tässä lattia ja sen erilaiset pinnat ensimmäisen liimauksen jälkeen.

Vladimirin huoneistoon hankin paljon valmista. Ruokapöydän tuolit ova muuten hyvät, mutta väri oli väärä. Tuolien muodonmuutos valkoisista musteensinisiksi onnistui täydellisesti silkkivärillä. Tuolien alla on matto, jonka mukaan väri valikoitui sekä näihin että malakiitin vihreään minikeittiöön.

Muutin kaksion huonejärjestystä perinteisestä niin, että keittiön paikalla on työhuone ja olohuoneen nurkassa on minikeittiö. Minikeittiölläkin saa kokatuksi riittävästi.

Vladimir muutti Tampereelle kuukaudeksi. Hän sai seurakseen Aukustin. Aukustin koira Nalle oli piiloutunut vaatekaappiin ja salamatkusti Vladimirin muuttokuormassa isäntänsä luo.

 Blinejä riittäisi isommallekin porukalle.

Herrat nauttivat blinejä, mätiä, smetanaa ja suolakurkkuja punasipulin kera. Juomana on valkoviiniä ja samovaarissa haudutettua teetä. Teehen laitetaan vadelmahilloa. 

Vladimirin mielestä vain samovaarilla tehty tee on oikeaa teetä. Uusi samovaari on kyllä tosi hieno!

Mummu, vaari ja Laimi Lyydia ovat tänään ruokailemassa ravintola Padassa, mihin Aukusti ja Vladimirkin suuntaavat askeleensa illan mittaan. Vladimir on Padan vakioasiakas, joten ruokalista löytyy sohvapöydältä.

Makuuhuoneen sängyllä odottavat vaihtovaatteet ja viulu.

Nukkekotiyhdistyksen näyttelyssä Verkarannassa on kuukauden ajan 21.2.- 19.3. kolme kerrostalollista kaksioita ja yksiöitä ja yli kolmekymmentä rintamamiestaloa sekä paljon muuta nähtävää. Siellä riittää tutkittavaa useammaksikin käyntikerraksi. 

Edit:  Makuuhuoneen "meripihkavalaisin" ei näy aikaisemmissa kuvissa. Niinpä näppäsin siitä kuvan näyttelyn avajaispäivänä.

Saanko esitellä: Alex

Meidän nukkekotimaailmaamme on ilmaantunut viimeisen reilun vuoden aikana lukuisia uusia henkilöitä. Laimi Lyydian meille muutosta on jo vähän pidempikin aika. Siitä kaikki kuitenkin lähti, vaivihkaa kuin lumipallo alas rinnettä: ensin ovea kolkuttelivat Vladimir ja tyttärensä Olga, sitten ihastuin (tai siis Olga ihastui) Nukkekotikirppiksellä kuljeskelevaan Alexiin, ja sen jälkeen porukkaa onkin hiippaillut sisään vähän joka oven avauksella.

Alex, koko nimeltään Alexander Miniashvili, on georgialaissyntyinen pianistinero. Olga ja hän ovat opiskelukavereita, ja kun rakkaus roihahti, niin yhteen muuttoa alettiin heti suunnitella. Isä-Vladimir oli juuri vuokrannut tyttärelleen yksiön samasta taloyhtiöstä, jossa itse asuu, ja niinhän sinne yksiön olohuoneeseen piti mahduttaa parisängyn lisäksi flyygelikin. Ahdasta tuli, mutta sopu sijaa antaa. Ja vielä mahtuu kylään vieraitakin, jotka tosin saavat nukkua puoliksi flyygelin alla, jotta mahtuvat patjoineen. Vaimentaapa samalla ehkä aavistuksen verran alakertaan kantautuvaa musiikkiakin.

Olgan kaunis, punatukkainen ystävätär on antanut kertoa nimekseen Siru. Luulen, että hän on klarinetisti, mutta ihan varma siitä en vielä ole. Joka tapauksessa hän on semmoinen vähän viileämpi leidi, hiukan Olgaa vanhempi ja jalat maassa -tyyppiä. Hyvä niin, Olgalla kun taitaa olla nyt pää ruusunpunaisissa pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa. ;)

Sain siis minäkin vihdoin kerrostaloasuntoni kasaan. Olohuoneessa ja keittiössä on kukkatapetti suoraan 60-luvulta ja koko asunnon lattiat ovat kaurapuuronväristä muovimattoa, oikeassa elämässä oman nykyisen kotimme tapetteja. Tähän retrohenkiseen opiskelijaboksiin tulee häivähdyksiä omista opiskeluaikojen kodeistani ja myös muistumia omien vanhempien opiskeluajoilta 70-luvulta mm. Lundia-kirjahyllyn muodossa. Tänne myös sopivat ihanasti monet joulukalenterista saamani jutut.

Alexin flyygeli on Doloreksesta hankkimastani Mini Munduksen huonekalukitistä rakennettu. Periaatteessa kaikki osat olivat puuvalmiina, mutta käytännössä fiilaamista tarvittiin vähän enemmän, mm. viilutin tuon kannen myös alapuolelta. Pieniä oikaisuja kulmissa tuli tehtyä, mutta lopputulos hivelee ainakin omaa silmääni siitä huolimatta, ja tyytyväiseltä Alexkin vaikuttaa. :)

Itse tehtyä

Keuruun Miniklubissa oli viime viikollla aiheena nojatuoli. Aika hyvä tuolin malli löytyi Vivienne Boultonin kirjasta ja tein siitä mallikappaleen etukäteen. Kangasvalinta oli kuitenkin väärä (viskoosia), joten siitä tuolista ei kannata puhua sen enempää. En laittanut edes jalkoja paikoilleen. Ensi kerralla aion valita kunnon puuvilla- tai huonekalukankaan. Tuoli ei oikein vakuuttanut muitakaan, joten päädyimme toiseen malliin.

Olen tehnyt Riikamaria Paakkunaisen mallin mukaisia 1950-luvun nojatuoleja aikaisemminkin. Olen tehnyt näitä tuoleja Riikan ohjauksessa pari kappaletta koossa 1:18, mutta sen viimeisimmänkin tekemisestä on jo aikaa. Nyt tein mallikappaleen kotona yksin mittakaavassa 1:12 ja hyvistä ohjeista huolimatta piti vähän miettiä. :) Tykkään mallista ja siitä, että tarvikkeet ovat kohtalaisen helposti saatavilla. Joka kodista löytyy tuolin runkoon tarvittavat kaksi talouspaperirullaa (koko 1:12) tai kaksi vessapaperirullaa (koko 1:18) ja pari puista pyykkipoikaa, joista tulee jalat.

Valitsin nojatuoliini kaksipuoleista kangasta. Pohjapalan ja jalkojen asettelu oli välillä varsinaista tuskartelua, mutta niin vain syntyi tuoli illan aikana. Ei ihan priimaa, mutta menettelee. Ennen kaikkea tiedän nyt mitä pitää ensi kerralla tehdä toisin.

Viime lauantaina olimme sitten Nukkekotiyhdistyksen vuosikokouksessa Jyväskylässä. Kokouksen yhteydessä oli myös minimarkkinat ja työpajoja. Osallistuimme hopeapajaan ja tein hopeavadin Vladimirille. Vladimir on venäläinen emigrantti, joka muutti meille joulukuussa. Hopeavadin tekeminen oli tosi mukavaa eikä ihan mahdottoman vaikeaa. Monenlaisia työkaluja ja monta mielenkiintoista työvaihetta tarvittiin ennen kuin vati oli valmis. Pohjassa on hopeinen jalusta, joten vati pysyy tukevasti pystyssä. Alapuoli on mattapintainen.
 

 

Tässä kuva myös Ainon vadista: 

Olen aika innostunut siitä, että Vladimir on kokoa 1:12, koska isompia tavaroita on paljon helpompaa löytää kuin 1:18-kokoisia. Vladimir on jonkinlainen muusikko, joten hankin hänelle käyrätorven minimarkkinoilta FinnAimon pöydästä. Mummulan väen kanssa ovat suunnitelleet soittavansa kesätapahtumassa, joten Vlaimirin on alettava vähitellen jo harjoitella - ainakin jos ei ole ennen käyrätorvea soittanut.

Kati Kainulaisen keramiikka on aivan vastustamattoman ihanaa, joten ostin myös takanreunuksen (näköjään Vladimirille tulee kirjastoon myös takka), taulunkehykset ja punaisen tarjottimen. Takanreunuksen takana näkyy myös huonekalukangas, jonka ostin Jyväskylän Nukkisystävien pöydästä nojatuoleja varten.

Samoihin aikoihin kuin Vladimir muutti meille, muutti Ainon luokse  tämä nuori neito nimeltään Olga. Opiskelijaneito Olgalla näyttää olevan aika mukavaa istuskella uudessa nojatuolissa soittelemassa kitaraa yöpuvussaan, tossuissaan ja villatakissaan.  Olgalla on tuolin käsinojalla Nukkekotiyhdistyksen huopa, pöydällä  Leea Lehelmän hapankorppupaketti ja Kati Kainulaisen tekemät iso teemuki ja punainen sydänvati. Reppu löytyi Nukkis-Ystävien pöydästä ja kitara FinnAimolta. 

Mummulan joulua

Tervetuloa Saima ja Vihtori Sivuraiteen kotiin, eli meidän minimummulaamme, jossa jouluvalmistelut alkavat olla loppusuoralla.

 

Naapurin Hilma Ilona on ollut apuna keittiöhommissa, kun talossa on vieraitakin. Vielä ovat viimeiset pullat työn alla, sitten on valmista.

Pikku Martti ja isä Toivo ovat jo lähdössä kotia kohti.

Olohuoneessa mummu ja vaari kuuntelevat joulurauhan julistusta Suomen Turusta.

Kirjastoon ja makuuhuoneeseenkin on laiteltu joulua. Mummu ja vaari eivät toisilleen niin joululahjoja ostele, sen sijaan täksi jouluksi on hankittu kotiin Alvar Aallon suunnittelema lamppu ja nykyään kovin muodikas gobeliini. 

Mikäs sillä vaarilla onkaan työn alla verstaallaan - nukkekotihan se näkyy olevan, kalusteineen kaikkineen. Ei taida ehtiä enää tämän joulun pakettiin, liekö ollut tarkoituskaan.

 

Jouluvieraat Laimi Lyydia ja tyttärensä Olga ovat majoittuneet vinttikamariin.

 

Joulusauna on lämmin ja ensimmäiset kylpijät ovat jo nauttimassa lämmöstä... 

Joulun korea juhlapöytä notkuu herkkua jos jonkinlaista.

Minimummulan joulua voi käydä kurkistamassa tänä vuonna myös videoklipistä, joka on peräisin Yle TV1:n Puoli Seitsemän -ohjelmasta 17.12.2014.

Näiden kuvien myötä toivottelemme oikein hyvää joulua kaikille blogimme lukijoille!