Saanko esitellä: Alex

Meidän nukkekotimaailmaamme on ilmaantunut viimeisen reilun vuoden aikana lukuisia uusia henkilöitä. Laimi Lyydian meille muutosta on jo vähän pidempikin aika. Siitä kaikki kuitenkin lähti, vaivihkaa kuin lumipallo alas rinnettä: ensin ovea kolkuttelivat Vladimir ja tyttärensä Olga, sitten ihastuin (tai siis Olga ihastui) Nukkekotikirppiksellä kuljeskelevaan Alexiin, ja sen jälkeen porukkaa onkin hiippaillut sisään vähän joka oven avauksella.

Alex, koko nimeltään Alexander Miniashvili, on georgialaissyntyinen pianistinero. Olga ja hän ovat opiskelukavereita, ja kun rakkaus roihahti, niin yhteen muuttoa alettiin heti suunnitella. Isä-Vladimir oli juuri vuokrannut tyttärelleen yksiön samasta taloyhtiöstä, jossa itse asuu, ja niinhän sinne yksiön olohuoneeseen piti mahduttaa parisängyn lisäksi flyygelikin. Ahdasta tuli, mutta sopu sijaa antaa. Ja vielä mahtuu kylään vieraitakin, jotka tosin saavat nukkua puoliksi flyygelin alla, jotta mahtuvat patjoineen. Vaimentaapa samalla ehkä aavistuksen verran alakertaan kantautuvaa musiikkiakin.

Olgan kaunis, punatukkainen ystävätär on antanut kertoa nimekseen Siru. Luulen, että hän on klarinetisti, mutta ihan varma siitä en vielä ole. Joka tapauksessa hän on semmoinen vähän viileämpi leidi, hiukan Olgaa vanhempi ja jalat maassa -tyyppiä. Hyvä niin, Olgalla kun taitaa olla nyt pää ruusunpunaisissa pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa. ;)

Sain siis minäkin vihdoin kerrostaloasuntoni kasaan. Olohuoneessa ja keittiössä on kukkatapetti suoraan 60-luvulta ja koko asunnon lattiat ovat kaurapuuronväristä muovimattoa, oikeassa elämässä oman nykyisen kotimme tapetteja. Tähän retrohenkiseen opiskelijaboksiin tulee häivähdyksiä omista opiskeluaikojen kodeistani ja myös muistumia omien vanhempien opiskeluajoilta 70-luvulta mm. Lundia-kirjahyllyn muodossa. Tänne myös sopivat ihanasti monet joulukalenterista saamani jutut.

Alexin flyygeli on Doloreksesta hankkimastani Mini Munduksen huonekalukitistä rakennettu. Periaatteessa kaikki osat olivat puuvalmiina, mutta käytännössä fiilaamista tarvittiin vähän enemmän, mm. viilutin tuon kannen myös alapuolelta. Pieniä oikaisuja kulmissa tuli tehtyä, mutta lopputulos hivelee ainakin omaa silmääni siitä huolimatta, ja tyytyväiseltä Alexkin vaikuttaa. :)