Oletteko katsoneet amerikkalaisia sisustusohjelmia? Niissä yllätetään perheet rakentamalla heille aina jotain, mistä he ovat haaveilleet. Kun perheet sitten näkevät yllätykset, he yleensä hyppivät riemusta, kiljuvat ja huutavat kurkku suorana kymmeniä kertoja "Oh my God!" Alan ymmärtää ilmiön, sillä pompahtelin tuolilla ja ihan vähällä oli, etten kiljunut ou mai Gadia itsekin, kun eilen syntymäpäiväaamunani avasin paketin toisensa jälkeen ja löysin aina uusia ja uusia, ihania, upeita ja taidokkaasti tehtyjä minikokoisia synttärilahjoja! Varoitus: huutomerkkejä tulee nyt paljon, mutta ne ovat ihan aiheellisia, sillä vaikka en oikeasti kiljunut kurkku suorana, tein sen hengessäni! Vain naapurien ajatteleminen esti minua käyttäytymästä kuin amerikkalaiset.
Käänteisessä etunimien aakkosjärjestyksessä ensimmäisenä on
Virpi, jonka nimen jatkoksi voisi lisätä kunniamaininnan Mestarivirkkaaja. Häneltä sain uskomattoman taidokkaan, pienellä koukulla virkatun pandanallen, oikean mestariteoksen! Panda sijoittunee mummulan yhdistettyyn vierashuone-lastenkamariin. Martti saa sillä leikkiä, jos lupaa, ettei kohtele nallea kovakouraisesti. Nallen mukana oli myös valokuvakehys, joka sopii mummulaan tai Aukustille, mutta myös Tertulle. Ehkäpä Terttu laittaa siihen Alma-tädin kuvan.
Marjatan talon Sirkalta sain Tertulle sopivan ruskean, silkkinauhalla somistetun olkihatun ja mummulle passelin lammaskassin. Pyörittelin kassia kädessäni ja taivastelin miten ihmeessä niin minikokoisen kassiin voi kukaan saada tehdyksi niin siistin vuorin ja helmin koristellun hihnan! Ou mai Gad! Eikä tässä vielä kaikki: paketista löytyi myös kaksi miniäkin minimpää taidonnäytettä, violetti ja vaalea santtapaulia! Sirkka on joko erittäin hyvä(n)näköinen tai sitten hänellä on hyvä suurennuslasi, sillä ne ovat aivan täydellisiä! Ne sijoittunevat koristamaan Tertun ikkunalautaa.
Mirjan paketista löytyi valmiiksi sähköistettyjä valaisimia. Nämä tulivat kuin tilauksesta - mistähän Mirja tiesi Tertun talon valaisimien puutteen?! Paketista riittää valaisimia Terttulan kaikkiin huoneisiin. Hieno juttu, syksyn pimeät ovat tulossa! Mirjakin oli paketoinut kaksi pientä pakettia ja avatessani toisen suupielet venyivät korviin asti! Paketista löytyi nimittäin marjoin koristettu hyytelökakku, joka on niin oikeannäköinen, että sen maun voi melkein maistaa! Paketissa oli myös sanomalehden päällä olevia kaloja, jotka näyttävät niin aidoilta, että voisi luulla Mirjan juuri käyneen ostamassa ne torilta. Ou mai Gad mitä massailun taituruutta!
Maria lähetti minulle tekemänsä modernin, mustan nahkasohvan, sellaisen, joka on 1:1-koossa yksi suosikeistani. UPEA! Kyllä huomaa, että ammattilainen on ollut asialla: sohva on laatutyötä! Sohva sopii hienosti Terttulaan markkinoilta hankkimani ryijyn viereen. Paketista löytyi myös kaunista vihreää kangasta, joka sopii matoksi sohvan alle, ja mukana oli vielä kolmea kangasta, juuri sopivia vaikkapa vaatteiden tekemiseen, ohuita, hyvänvärisiä ja taipuisia. Jokohan nyt viimeinkin Pena saisi uusia vaatteita? :)
Loten sormet taipuvat uskomattomiin suorituksiin vai mitä muuta voi sanoa, kun näkee nämä ihanuudet! Terttu sai nahkaiset talvisaapikkaat ja tyylikkään käsilaukun sekä kahvipusseista punotun ostoskassin. Terttu on 9,5cm pitkä, joten nämä ovat TODELLA minejä! Ou mai Gad, miten näin pienestä saa näin täydellistä! Kortti on Martta Wendelinin maalaus, josta tulee Tertun keittiöön mitä sopivin taulu. Terttu poseeraa lahjapaljouden keskellä markkinoilta ostetuissa aurinkolaseissaan ja uusi käsilaukku olallaan.
Heli oli tehnyt valkoisen pikkupöydän, Seura-lehden ja vaaleanpunaisen santtapaulian. Puutöissä olen tosi avuton, joten osaan arvostaa suuresti Helin kaunista ja taidokasta kädenjälkeä. Kiitos, Heli! Sovitin santtapauliaa mummulaan ja huomasin sen sopivan olohuoneeseen mitä parhaimmini! Sievästä pikkupöydästä ja sen alaosassa säilytettävästä Seurasta kilpailevat sekä Terttu että mummula, katsotaan kumpaan ne päätyvät.
Heleena lähetti paketin niin ajoissa, että se ehti jo olla hukassakin. Nolo juttu! Litteässä kirjeessä oli muhkea sisältö: käsin pistelty matto, öljyväri(?)maalaus, lankarullavalikoima ja kaksi kulhollista Tertun keittiöön sopivia ruokia. Heleena on aivan ilmiömäinen pistelytöiden tekijä! Pistelytöitä yrittäneenä osaan arvostaa tätä kaunista mattoa, minun pistelytyöni kun ovat olleet surkeita yrityksiä, jotka olen lopulta turhautuneena purkanut. Mummulan seinillä on tilaa arvotaiteelle, joten tyttömaalaus sijoittunee sinne. Lankarullavalikoimalle on kaksikin mahdollista paikkaa: joko Aukustin kauppa tai mummun ompelupiste yläkerran kamarissa. Terttu puolestaan saa herkutella marjaruuilla. Kiitos Heleena!
Lapin asukkaaksi muuttanut tyttäreni Aino oli vääntänyt rautalangasta Tertulle sängyn ja naulakon. Aino tietää hyvin Terttulan heikot lenkit ja tyylin - jopa paremmin kuin minä! Minkähän sairaalan poistomyynnistä onkaan peräisin tämä sänky, vai liekö Alma-tädin perintöä? Sen pääty on juuri sellainen korkea mutta ilmava, kuin olin mielessäni ajatellut. Naulakkokin on Tertulle juuri oikeaa tyyliä! Se lienee kirpputorilta tai samasta sairaalan poistettujen kalusteiden myynnistä kuin sänky. Kiitos rakkaalle tyttärelleni, joka on kaiken touhunsa keskellä ehtinyt tehdä nämä ihanuudet! Olen niistä tosi onnellinen! Eikä haittaa, vaikka en vielä voikaan sijoittaa niitä Terttulaan. Sovimme herkästi rikki menevien kalusteiden kuljetuksen postin Kustia hellävaraisemman toimittajan tehtäväksi, joten saan ne muutaman viikon kuluttua.
Mikäpä tässä on vanhetessa kun syntymäpäivä on pelkkää juhlaa! Ei sitä joka syntymäpäivänä saakaan lahjaksi näin paljon ihania lahjoja! Kiitos, rakkaat ystävät!
