Itse tehtyä

Keuruun Miniklubissa oli viime viikollla aiheena nojatuoli. Aika hyvä tuolin malli löytyi Vivienne Boultonin kirjasta ja tein siitä mallikappaleen etukäteen. Kangasvalinta oli kuitenkin väärä (viskoosia), joten siitä tuolista ei kannata puhua sen enempää. En laittanut edes jalkoja paikoilleen. Ensi kerralla aion valita kunnon puuvilla- tai huonekalukankaan. Tuoli ei oikein vakuuttanut muitakaan, joten päädyimme toiseen malliin.

Olen tehnyt Riikamaria Paakkunaisen mallin mukaisia 1950-luvun nojatuoleja aikaisemminkin. Olen tehnyt näitä tuoleja Riikan ohjauksessa pari kappaletta koossa 1:18, mutta sen viimeisimmänkin tekemisestä on jo aikaa. Nyt tein mallikappaleen kotona yksin mittakaavassa 1:12 ja hyvistä ohjeista huolimatta piti vähän miettiä. :) Tykkään mallista ja siitä, että tarvikkeet ovat kohtalaisen helposti saatavilla. Joka kodista löytyy tuolin runkoon tarvittavat kaksi talouspaperirullaa (koko 1:12) tai kaksi vessapaperirullaa (koko 1:18) ja pari puista pyykkipoikaa, joista tulee jalat.

Valitsin nojatuoliini kaksipuoleista kangasta. Pohjapalan ja jalkojen asettelu oli välillä varsinaista tuskartelua, mutta niin vain syntyi tuoli illan aikana. Ei ihan priimaa, mutta menettelee. Ennen kaikkea tiedän nyt mitä pitää ensi kerralla tehdä toisin.

Viime lauantaina olimme sitten Nukkekotiyhdistyksen vuosikokouksessa Jyväskylässä. Kokouksen yhteydessä oli myös minimarkkinat ja työpajoja. Osallistuimme hopeapajaan ja tein hopeavadin Vladimirille. Vladimir on venäläinen emigrantti, joka muutti meille joulukuussa. Hopeavadin tekeminen oli tosi mukavaa eikä ihan mahdottoman vaikeaa. Monenlaisia työkaluja ja monta mielenkiintoista työvaihetta tarvittiin ennen kuin vati oli valmis. Pohjassa on hopeinen jalusta, joten vati pysyy tukevasti pystyssä. Alapuoli on mattapintainen.
 

 

Tässä kuva myös Ainon vadista: 

Olen aika innostunut siitä, että Vladimir on kokoa 1:12, koska isompia tavaroita on paljon helpompaa löytää kuin 1:18-kokoisia. Vladimir on jonkinlainen muusikko, joten hankin hänelle käyrätorven minimarkkinoilta FinnAimon pöydästä. Mummulan väen kanssa ovat suunnitelleet soittavansa kesätapahtumassa, joten Vlaimirin on alettava vähitellen jo harjoitella - ainakin jos ei ole ennen käyrätorvea soittanut.

Kati Kainulaisen keramiikka on aivan vastustamattoman ihanaa, joten ostin myös takanreunuksen (näköjään Vladimirille tulee kirjastoon myös takka), taulunkehykset ja punaisen tarjottimen. Takanreunuksen takana näkyy myös huonekalukangas, jonka ostin Jyväskylän Nukkisystävien pöydästä nojatuoleja varten.

Samoihin aikoihin kuin Vladimir muutti meille, muutti Ainon luokse  tämä nuori neito nimeltään Olga. Opiskelijaneito Olgalla näyttää olevan aika mukavaa istuskella uudessa nojatuolissa soittelemassa kitaraa yöpuvussaan, tossuissaan ja villatakissaan.  Olgalla on tuolin käsinojalla Nukkekotiyhdistyksen huopa, pöydällä  Leea Lehelmän hapankorppupaketti ja Kati Kainulaisen tekemät iso teemuki ja punainen sydänvati. Reppu löytyi Nukkis-Ystävien pöydästä ja kitara FinnAimolta.