Mummulan rakennus on edennyt aikamoisin harppauksin - ainakin rakennustyömaalla on vietetty tuntikausia monena iltana. Tiperrystä on riittänyt ja riittää vielä moniksi illoiksi. Vaari ja mummu ovat valvoneet työtä keittiön pöydän reunalla istuen ja välillä käyneet katsomassa paikan päälläkin, mahtuuko ovista kulkemaan. ;)
Ensin saatiin kylppäri lattiaa vaille valmiiksi. Kylppäri on A5-kirjekuoren kokoinen (tarkkasilmäinen huomaa kirjekuoren toimittavan lattian virkaa). Ovi on AM-puuseppien omaa tekoa, eikä aukea oikeasti. Lukko on ostettu Euromini, alunperin kullanvärinen, joka on maalattu hopeamaalilla oikeamman väriseksi.
50-lukulainen lasitiili-ikkuna on tehty mittojen mukaan. Pitkään näytti siltä että lasitiiliä saa vain ateljeetyönä, mutta onneksi ikkunavalmistaja-Ainon löytö, Sinooperin lasimosaiikit, pelastivat rakennustyöläiset uhkaavalta urakalta. Ikkuna on kasattu liimaamalla kaksi lasimosaiikkia vastakkain piirtoheitinkalvon molemmin puolin, vihertävä väri syntyi taakse sutatulla ohuella lasimaalikerroksella. Seinäkaakelit puolestaan syntyivät muovisesta pöytätabletista, johon sai hammastikulla vedettyä juuri sopivat urat saumakohdiksi.
Seuraavaksi valmistui makuuhuoneeseen peiliovi balsasta ja ohuesta vanerista, ja etten sanoisi aika luonnikkaasti, ei tarvinnut pärrätä kovin monta ärräpäätä ja tuli siisti ja hyvin toimiva ovi. Ovi aukeaa eteiseen eli taaksepäin ihan siitä syystä, että sisustusporukka vaati niin. Ovenkahva on valmis euromini, joka on myös maalattu hopeamaalilla. Lattia on vielä tekemättä, mutta pyökkiviilun palanen paljastaa aiotun värisävyn.
Kuten tuppaa aina käymään näissä rakennushommissa, niin nytkin mestarirakentajat saivat karvaasti huomata, että ovien tekemisen ja asentamisen helppous olikin vain harhaa. Kirjaston lasiovien teon ja asennuksen kanssa kuului niin monta ärräpäätä, että vaari ja mummu pitelivät korviaan. Ensimmäinen, leveämpi ovi valmistui kyllä helposti, mutta kapeampi ei sen sijaan meinannut onnistua ollenkaan - siinä paloivat hihat ja päreet monta kertaa, kun ovilasit eivät meinanneet taipua nuoremman puusepän tahtoon.
Ovien asentaminenkin tuotti omat ongelmansa, mutta neljän käden kaikkien sormien harottaessa taskulampun valossa kuin mustekalojen lonkerot puusepät saivat kuin saivatkin ovien joka nurkan paikoilleen ja ovet toimiviksi ja tiiviiksi. Niin vain otettiin hengen riemuvoitto materiasta (mitä sanontaa armastettu viljelee).
Lattia on täälläkin vielä pelkkää pähkinäviilua eli aivan vaiheessa, mutta tämän värinen siitä on tulossa. "Lasimateriaali" on armastetun purkamasta PlayStation 2:sta oivallista mattapintaista pleksiä (sitä mitä meidän isällä ei ole, sitä ei tarvita...). Oven puuosat on tehty rimoista, jotka on petsattu vesiliukoisella petsilakalla palisanterin väriseksi.
Eilen illalla nuoremman mestarin taistellessa ovien kanssa vanhempi rakennustyöläinen urakoi kylppärin lattiaa huomatakseen että noin kolmen tunnin ajan tehty lattialaattakuviointi ei ollutkaan hyvännäköinen. Eihän siinä auta muu kuin aloittaa alusta! Uusia voimia ja inspiraatiota saadakseen vanhempi mestari aikoo pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja paeta koko hommaa lämpimämpiin maisemiin Italiaan, missä 34 asteen juhannussää odottaa...
Nuorempi puuseppä puolestaan jatkaa pakertamista lattioiden parissa koleassa Suomen suvessa. Näihin kuviin ja tunnelmiin,
We've been working hard with the grandma's house lately. Above you can see the results: the bathroom, the bedroom and the library. Bathroom door doesn't open, the other two do. Next project are the floors, then...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti