Kuvituksia

Onpa taas mennyt pitkä aika, kun on blogia viimeksi tullut päivitettyä. Nyt ryhdyin ihan asiakseni laittelemaan joitakin kuvia näkyville, kun sain kunnian tulla haastatelluksi Nukkekoti-lehteen ja ehkä sitä myötä joku tännekin kurkistaa (tai on jo kurkistanut) pitkästä aikaa.

Ensiksi huomasin, että Picasassa aiemmin olleet kuvakansiomme eivät enää toimikaan. Plääh. No, nyt mummulan vanhat kuvat ovat yhdessä ja samassa albumissa täällä (ja tuolla sivupalkissa valokuvan takana) ja ehkä sinne myöhemmin tulee uudempiakin kuvia näkyville. Samoin olisi kiva tehdä albumit muillekin projekteille, mutta siitä saanen toistaiseksi vain haaveilla, hyvä kun joskus askartelemaankin ehtisi (ja sen kyllä priorisoin tässä vaiheessa tämän bloginpidon edelle, kun valitettavasti valita täytyy). Onneksi kuvia ja juttuja löytyy eri teemojen alta näistä blogiteksteistä.

Laittelin toiseen albumiin valokuvia, joita itse valitsin matkan varrelta Nukkekoti-lehdessä julkaistavaksi. Osa niistä pääsi lehteen asti, osa on nähtävillä vain näin sähköisessä muodossa. Muutamia uusimpia juttuja esittelen tässäkin. Siru-tyttöselle neuloin silkkisestä ompelulangasta hihattimen valepalmikkoneuleella, jonka malli on minulle erityisen tuttu anopin tekemistä villasukista. Toppi puolestaan on himpun paksumpaa, käsinvärjättyä silkkilankaa, jonka neuloin siksak-mallilla silmukoita jatkuvasti lisäten ja kaventaen. Siitä tuli aikas kiva, tykkään kovasti.

Sirun hattu on vähän epäonnistunut lippalakkikokeilu. Paremmat versiot ovat päätyneet Dr von Hoepschensteinin ja Aukustin päihin. Näitä on hauska virkata.

Äidin Ellen-nukelle neuloin twinsetin kultaisilla napeilla. Leidillä on korsettivartalo, mikä tekee neuleen istuvaksi saamisesta aika haastavan homman, mutta jotenkuten onnistui kuitenkin.

Tässä vielä mummu ja vaari talvitamineissaan. Olivat juuri kolme kuukautta Seinäjoella Sulevin-markkinoilla, pitihän sinne lämmintä ylle. Mummun turkkikangas on löytö vuosien takaa Eurokankaan palalaarista. Ihanan pehmeää, joustavaa ja lyhytnukkaista karvatrikoota - ja armottoman pölisevää. :D

Vaatteita syntyy edelleen, vaikka hissukseen. Parhaillaan tekeillä on Fridalle neuletakki, taas uudella mallilla jota teki mieli kokeilla. Ehkä se tulee joskus esiteltyä täällä blogissakin?

Leirikuulumisia

Viikonloppu kului mukavassa seurassa ja hauskoissa puuhissa.Vaikka kuinka yrittää, ei ehdi
tehdä kaikkea mitä mieli tekisi. Leiriseuraksi lähtivät Vladimir, Pena ja Terttu. He toivoivat saavansa jotain "pientä kivaa".

Terttu sai pihakeinun. Hänen vasta hankitun rintamamiestalonsa piha on vuosien varrella villiintynyt ja ränsistynyt, ja ensi kesän suunnitelmiin kuuluu sen kunnostaminen. Suunnitelmissa on ollut hankkia keinu, joka  sopisi vanhaan pihaan. Tertun haaveet alkoivat toteutua, kun Terttu sattui tapaamaan kaupan kassajonossa kaksi entistä oppilastaan Mikon ja Pekan ja kertoi heille muuttaneensa. Pojat tiesivät talon ja kysyivät, olisiko Tertulla heille jotain kunnostushommaa, ja niinpä sovittiin keinun rakentamisesta. Juuri ammattikoulussa opintonsa aloittaneet pojat tekivät keinun innolla ja ripeästi. - Keinusta tuli oikein toimiva, joskin työn jäljessä on hieman vielä hiomista. Mutta pitäähän sitä pojille antaa mahdollisuus, tuumasi Terttu. - Ja mikä parasta, tästä keinusta muistan aina mukavat oppilaani ja iloiset velikullat Mikon ja Pekan.

 

Pena sai uudet farkut. Entiset ikivanhat crimplenehousut joutavat nyt remonttihousuiksi. Paita vielä puuttuu, mutta sekin valmistui ihan pikkuista vaille. 

 Kaikkien valmistajien pihakeinut koottiin samaan pihaan. Terttu esitteli Penalle uutta keinuaan. Maali pitäisi vielä päättää. 

  

Fred, George, Peppi ja Taneli testasivat Ninan keinua. Jos keinu kestää tämän porukan testin niin eiköhän se kestä sitten melkein mitä vain. Vauhdikasta porukkaa! 

Salme istui onnellisena ja hyrisi tyytyväisyyttään uudessa keinussaan. Kyllä Arvo nyt yllättyy!

 

Yhden keinun viereen oli jo laitettu kesäkukkiakin.

 

Vladimir sovitti Päivin keinua. - Tällainen olisi kyllä aika kiva kerrostalonkin pihassa, hän tuumi.

Mutta mitäs tuolla viereisessä keinussa näkyykään! 

Voi sinua, Vladimir! Nuori tyttö menee ihan hämilleen ja nolostuu kun kaltaisesi kypsässä iässä oleva mies alkaa osoittaa kiinnostusta! Älä nyt nolaa tyttöparkaa!

Nukkevaari keinutti pikkuisia keinussa varovasti. - Pitäkäähän tytöt kunnolla kiinni, varoitteli vaari vuoron perään mummon kanssa. Linjakujan väki olikin tullut kahdella autolla Keuruulle.

Taneli hyppäsi Salmen seuraksi.

Hortonomiopiskelija Jasmin istuskeli yksinään keinussaan. Hän taisi suunnitella istutuksia Pirkon puutarhaan.

Onneksi Sulevi ja kalastaja huomasivat Vladimirin enenn kuin Vladimir ehti tehdä mitään typerää. 

- Onpas tänään  ollutkin paljon tuota kansainvälistä lentoliikennettä, totesi kalastaja tarkoittaen vilkasta lintumuuttoa. Vladimirkin innostui kertomaan, että hän oli käynyt aamulla lintutornilla, koska oli muutontarkkailuaamu. - Hieno aamu! Paljon oli kurkia, yli 20, ja joutsenia 80 ja sitten teeriä, kuoveja, töyhtöhyyppiä ja rastaita, yksi mustaviklokin. Ja lintujen lisäksi viisi metsäkaurista.

Aika kului kuulumisia vaihtaessa. Syksyllä tavataan taas täällä samassa paikassa, eikö niin?

Hortensiat ja huivit jäivät minulta kokeilematta, mutta keinu tuli aivan valmiiksi, samoin housut. Pusero on varttia vaille valmis. Hanna ohjasi perjantai-iltana kuvansiirtotekniikkaa. Oli kiva opetella uusi tekniikka. Sunnuntaina tehtiin myös värikyniä Suskin opastuksella ja Erjan ohjeella.

Askartelun ohella meillä oli Hannan ohjaamaa aamujumppaa, lauantaiaamun varhainen linturetki Lehdontien lintutornille, saunomista ja mukavaa yhdessäoloa.

Vladimir ja Aukusti - Verkarannan julkkikset

Vladimir ja Aukusti ovat syöneet Verkarannassa blinejä kohta kuukauden. Eikä turhaan, he ovat tehneet vaikutuksen. Radio Moreenin toimittaja kävi nimittäin tekemässä juttua Verkarannan nukkekotinäyttelystä. Hän tutustui ensin näyttelyyn itsekseen. Nuori miestoimittaja oli innostunut näkemästään ja meillähän oli sitten oikein mukava juttutuokio. Nauhalle kertyneestä 15 minuutin aineistosta toimittaja koosti 3 minuutin ohjelman. Se tuli radiosta perjantaina 11.3. Radio Moreenista. Koska Radio Moreenin kuuluvuusalue on vain noin 50 km Tampereelta, on mukavaa, että ohjelmaa voi kuunnella myös netistä. Linkki tässä http://radio.uta.fi/hyva-tarina-herattaa-nukkekodin-henkiin/

Huomenna lauantaina 19.3. on näyttelyn viimeinen aukiolopäivä ja sunnuntaina meidän väki palaa Tampereelta kotiin. Saa nähdä kauanko viihtyvät kotona. Kovasti on kyselty kyläilemään useampaankin paikkaan. ;)

Ja täältäkin lähdettiin Tampereelle

Meidän nuorempi nukkeväki lähti viikonloppuna Tampereelle Olgan ja Alexin tuparibileisiin. Olgan kämppä sijaitsee ihan isä-Vladimirin seinänaapurina A-talossa eli siinä keltaisessa.

Ensin piipahdettiin alakerrassa moikkaamassa Marttaa ja Aarnea. Bileisiin ovat tulossa hekin, jahka ehtivät. (Martan ja Aarnen asunnon on tehnyt Anna Wegelius, joka siis on vastannut myös koko kerrostaloprojektista.)

 

Olgan ja Alexin kotona tunnelma on lämmin. Sydänvalot tuunasin vähän himmeämmiksi muutamalla vastuksella, ettei koko olohuone olisi hehkunut punaisena.

Isäntä itse istuu flyygelin ääressä pizzalautasineen. Viiniä on kaatunut matolle ja värjäytymistä vähentämään päälle on kaadettu suolaa. (Tällä yksityiskohdalla on esikuva elävässä elämässä, meillä vaan ei aikanaan ollut opiskelijakämpässä imuria, joten se suola sai olla siinä aika pitkään. :D )
 

Tämä herra sai nimekseen Lauri ja hän on ilmeisesti alttoviulisti. Sama nimi tuli sekä mun että nelivuotiaan esikoiseni mieleen, joten eihän sillä ollut vaihtoehtoja. Printti Laurin paidassa on kynsi/ihosiirtokuva ja kultaketju on virkattu kultalangasta.

Helene sai bileisiin pinkit korvikset ja pari sormusta, jotka eivät tässä kuvassa kyllä ehkä kunnolla näy.

Kirjahyllyksi tein Lundiaa, jonka kaapinovet on tehty kotonamme olevien 70-lukulaisten Lundia-ovien mukaan. Hyllystä löytyy ihania muilta saamiani ja hankkimiani aarteita, mm. kirjoista tehty pienoishuone, sarja Aku Ankan taskukirjoja, pari mappia sekä nukkekotikirjoja minikoossa. Olga ei taida olla kovin viherpeukalo, mutta ikikukat onneksi menestyvät täälläkin. :) Muutama muuttolaatikko on vielä purkamatta, ehkä Alexin sisäänmuuton jäljiltä.

Sohvan takana on lautapelien säilytyspaikka. Nämäkin aarteet ovat pääasiassa muiden tekemiä.

Keittiössä on perinteisesti aina bileiden paras meininki. Nyt ollaan vasta tilitysten alkumetreillä. Tarjolla pizzaa, karkkia, viiniä ja olutta, jääkaapissa on lisäksi ketsuppia, maitoa ja viilipurkki sekä pöydällä pari banaania. Mitä sitä muuta tarvitsee?

Vessan naulakkoon tein pyyhkeen ja laitoin hiustenkuivaajan roikkumaan, lisäksi laitoin vessaan valokatkaisijan ja pistorasian. Eteisen naulakkoon laittelin vähän sitä sun tätä, pääasiassa laukkuja ja hattuja / huiveja, sateenvarjokin löytyy. Vuodenaika taitaa olla aika lämmin kun ei ole takkeja tuon enempää.

Kuvat otin jo etukäteen kotona, siksi niissä ei näy valaisimia, kun ei ole kattokaan vielä paikoillaan. Itse näyttelyssä jäivät kaikki kuvat ottamatta toistaiseksi. Onneksi menen kahden viikon kuluttua uudestaan. Siellä istuvat nimittäin myös meidän Laimi Lyydia, Saima Sylvia ja Vihtori ravintola Padan nurkkapöydässä herkuttelemassa. Pitäähän heidänkin reissunsa ikuistaa.

Täältä tullaan, Tampere! Osa 2.

Yltiöpäisenä tein näyttelyyn rintamamiestalon lisäksi kaksion Vladimirille ihan niin kuin ei yksi homma olisi riittänyt. Vladimirin kaksio oli levyinä joululomaan asti. Joululoma rakentaminen alkoi oviaukkojen leikkaamisella katto- ja lattiapalaan. Mittailin huonekaluilla huoneiden koot ja väliseinien paikat.

Ajattelin olla fiksu ja laittaa kaikki pinnat valmiiksi ennen kaksion kasaamista. Liimasin tapetit ja lattiapinnoitteet (paperia) paikoilleen hieman laimennetulla EriKeeperillä. Muuten hyvä, muttei tullut hyvä. Levyjen pinnat ovat niin sileitä ja liukkaita, että olisi pitänyt laittaa kerralla jollain muulla kuin laimennetulla  EriKeeperillä tai laimentamattomalla yleisliimalla. Kumpikaan näistä ei pitänyt vaan papereita piti liimata moneen kertaan.

Tässä lattia ja sen erilaiset pinnat ensimmäisen liimauksen jälkeen.

Vladimirin huoneistoon hankin paljon valmista. Ruokapöydän tuolit ova muuten hyvät, mutta väri oli väärä. Tuolien muodonmuutos valkoisista musteensinisiksi onnistui täydellisesti silkkivärillä. Tuolien alla on matto, jonka mukaan väri valikoitui sekä näihin että malakiitin vihreään minikeittiöön.

Muutin kaksion huonejärjestystä perinteisestä niin, että keittiön paikalla on työhuone ja olohuoneen nurkassa on minikeittiö. Minikeittiölläkin saa kokatuksi riittävästi.

Vladimir muutti Tampereelle kuukaudeksi. Hän sai seurakseen Aukustin. Aukustin koira Nalle oli piiloutunut vaatekaappiin ja salamatkusti Vladimirin muuttokuormassa isäntänsä luo.

 Blinejä riittäisi isommallekin porukalle.

Herrat nauttivat blinejä, mätiä, smetanaa ja suolakurkkuja punasipulin kera. Juomana on valkoviiniä ja samovaarissa haudutettua teetä. Teehen laitetaan vadelmahilloa. 

Vladimirin mielestä vain samovaarilla tehty tee on oikeaa teetä. Uusi samovaari on kyllä tosi hieno!

Mummu, vaari ja Laimi Lyydia ovat tänään ruokailemassa ravintola Padassa, mihin Aukusti ja Vladimirkin suuntaavat askeleensa illan mittaan. Vladimir on Padan vakioasiakas, joten ruokalista löytyy sohvapöydältä.

Makuuhuoneen sängyllä odottavat vaihtovaatteet ja viulu.

Nukkekotiyhdistyksen näyttelyssä Verkarannassa on kuukauden ajan 21.2.- 19.3. kolme kerrostalollista kaksioita ja yksiöitä ja yli kolmekymmentä rintamamiestaloa sekä paljon muuta nähtävää. Siellä riittää tutkittavaa useammaksikin käyntikerraksi. 

Edit:  Makuuhuoneen "meripihkavalaisin" ei näy aikaisemmissa kuvissa. Niinpä näppäsin siitä kuvan näyttelyn avajaispäivänä.