Vintillä eli ullakolla

Samalla kun vinttikamariin vedettiin sähköt, värkkäsin lamput myös muihin ullakkokerroksen huoneisiin, eli vaarin verstaalle ja pimiöön sekä vinttiin. Verstaalle sijoittuneita huonekaluja tuunailin vähän lähinnä hiekkapaperilla ja maalinroiskeilla, etteivät näyttäisi turhan siisteiltä. Pimiön kaapisto on vanhaa Lundbytä, ja se humpsahti tuonne varsin mukavasti mittakaavaerosta huolimatta. Alakaapin sokkelina tosin on muutama Biltema-lankku, mutta tarkoitus olikin, että tämä näyttäisi vanhasta keittiöstä puretulta kaapistolta, joka on otettu uusiokäyttöön, joten mikäs sen paremmin tyyliin sopisi. Viemäröintejäkään ei näin ollen tietenkään ole, mutta vesivahingoista huolestuneille kerrottakoon että alakaapissa on lavuaarin poistoaukon alla ämpäri. ;)

Pimiössä on jo muutamia valokuvia ja kehitettyjä filmejä kuivumassa, vaikka aika paljon oleellista rekvisiittaa vielä puuttuukin. Jostain pitäisi kehitellä esimerkiksi vanhanaikainen valokuvansuurennuskone sopivassa mittakaavassa. Filmin leikkelin aviomiehen kätköistään kaivamasta krominauhallisesta c-kasetista. Näköjään kaikkea kannattaa säilyttää, vaikka onhan se tiedetty ennenkin (ja asian kanssa jokaisessa muutossa tuskailtu). Huomatkaa myös painot filminauhojen päissä, etteivät vedä kippuraan, sekä oikeasti jousitetut, avautuvat pyykkipojat. Salosen Mirkalle kiitos veistotyöstä, lisäsin itse vain jouset ja pääsin paljon aiempaa vähemmällä. :)

Vinttiin on haalittu sekä aarteita, jotka odottavat paikkaansa tulevaisuuden projekteissa, että poistoon menneitä harjoituskappaleita. Sula sekamelska siis, niinkuin vintin kuuluukin. Lasikuvullinen valaisin on samaa mallia kuin saunalla ja varastossa, ja tehty Avent-tuttipullon silikonisesta tuttiosasta sekä Fimosta. Lamppu on samanlainen hehkulamppu kuin myös verstaan suutarinvalaisimessa (varjostin sinappituubin suuosasta ja Ikean joulupallon kannasta, itse palloistahan ovat syntyneet keittiön ja kylppärin seinän pallovalaisimet), seinän haitarivalaisimessa (puutikkua ja kuulakärkikynän kärkiosa) ja pimiön punaisessa lampussa. Lamput olivat löytöjä Cir-Kit -nettikaupasta ja olivat kyllä mahdottoman käteviä tällaisten valaisinten teossa, joissa hehkulamppuosa jää näkyville.Valkoiset johdotkin sai kätevästi permanenttitussilla vaihtamaan väriä.

Aikaisempia kuvia vinttikerroksesta voi taas kurkkia täällä.

Aarrekätkön uumenista...

Jokainen vähän pidempään nukkekotipuuhia harrastanut lienee tehnyt saman, harmittavan havainnon: kaikkia ihanuuksia ei kerta kaikkiaan saa mahtumaan samaan aikaan näkyville nukkekotiin. Eihän nyt nukkekodissakaan voi olla yhtä aikaa joulu ja pääsiäinen, eivätkä keittiön pöydät ja tasot riitä kaikkien leipomusten tekoon samanaikaisesti. Hankin joskus Huuto.netistä tällaisen vanhan kirjapainon kirjasinlokerikon eli kastin sillä ajatuksella, että saisin edes hieman isomman osan kokoelmasta näkösälle ihasteltavaksi. Se on haeskellut sopivaa paikkaa täällä asunnossamme kunnes keksin, että keittiöönhän se tietenkin kuuluu, suurin osa varastossa olevista aarteistakin kun on erilaisia miniherkkuja ja -astioita.

Paljonkin enemmän tähän mahtuisi eivätkä varastotkaan tainneet vähentyä edes puoleen, mutta väljä asettelu nostaa yksittäisiä esineitä paremmin esiin. Kasti ruuvattiin suoraan seinään kiinni, ettei se heiluisi ohi kulkiessa, ja pikkutavarat on kiinnitetty hyllyille Tacky Waxilla. Hyvin tuntuvat pysyvän, pikkumieskin on jättänyt ne rauhaan kun ei oikein tuonne asti taida (onneksi) nähdä. Tästä näitä on myös helppo nostella tarvittaessa nukkekotiin, viimeksi toissapäivänä vaari ja Toivo lainasivat paria mansikkaviineriä kahvin kyytipojaksi. :)

Vinttikamarin hämärissä

Vinttikamarimme sijaitsee mummulan vinttikerroksessa oikeanpuolimmaisena. Ideointi lähti kustavilaisista huonekaluista, jotka meillä on kotona oikean 1:1-mummulan perintönä, ja siksi huone on saanut kustavilaisen kamarin nimen, vaikkei tuo tyyli niin kovin kustavilainen oikeasti ehkä olekaan. Muinoin tämä huone toimi lastenhuoneena, nyt se on käytössä enimmäkseen mummun ommellessa tai vieraita varten. Toki vanhat lelut ovat edelleen tallessa vanhassa sinisessä lastenhuoneen hyllyssä, ja pikku Martin mielestä huone onkin varsinainen aarreaitta.

Kustavilaiseen kamariin samoin kuin koko vinttikerrokseen isä veti sähköt viime keväänä. Tuossa yhteydessä minulla oli varsinainen lamppusavotta, sillä uusia valaisimia tarvittiin yhteen jos toiseenkin huoneeseen. Tämän huoneen kattovalaisin syntyi poimunauhasta, kahdesta läpinäkyvästä muovirenkaasta, maitolasimaisesta muovikalvosta ja ääriviivatarrasta, jotka kaikki löytyivät ehtymättömistä varastoistani pienen penkaisun tuloksena. Takaseinän lipaston päällä olevaan Wooperin pöytälamppuun teimme uuden varjostimen, sängyn yläpuolella oleva lampetti ja ompelupöydän valaisin ovat ostotavaraa.

Täälläkin on taas niin paljon uutta kivaa, niin saatua, ostettua kuin itse tehtyäkin, että kuvat puhukoon jälleen puolestaan. Tarkentaviin kysymyksiin vastaan mielelläni kommenttiosiossa. :)

Aikaisempia vinttikamarikuvia voi kurkkia taas Picasasta alkaen vaikkapa tästä.

Kivijalkakerroksen sekatavarakauppa

Niinpäs on vierähtänyt taas muutama kuukausi edellisestä postauksesta. Vihdoin on kuitenkin kuvia otettuna, joten nyt pääsen esittelemään muitakin mummulan uusia juttuja. Saunan jälkeen seuraavana on vuorossa myöskin mummulan kivijalkakerroksessa sijaitseva Aukustin sekatavarakauppa, sen vasemmalla puolella oleva varasto sekä oikealla puolella oleva kauppiaan hellahuone. Näiden esikuvana on äiti-Maijan kotona aikoinaan oikeastikin ollut kauppa, jota olemme pyrkineet mukailemaan 50-luvun hengessä. Aukustillakin on vastineensa tosielämässä, nimittäin äidin ukki August, joka meidän kauppiaamme tavoin oli elellyt jonkin aikaa Kanadassa ja palannut sieltä Suomeen myymälänhoitajaksi. Valokuvat Aukustin seinällä ovat nuoruusmuistoja Kanadan vuosilta, sen oikean Augustin jäämistöistä, ja matka-arkun olen tehnyt ukin Kanadasta tuomaa arkkua jäljitellen.

Kauppa ja hellahuone ovat olleet valmiina jo pitkään, mutta kauppaan on hankittu ja näperrelty uusia pakkauksia etenkin lyhyttavaraosastolle ja vähän elintarvikepuolellekin. Aukusti on saanut hellan yläpuolelle tulitikkuaskitelineen ja sitä myöten myös hellaan tulet, ja joitakin muitakin uusia pikkutavaroita hellahuoneelle on tullut. Varaston rakentelimme samoihin aikoihin saunan kanssa, ja sinne on myös keräilty kampetta vähän kerrassaan. Varasto toimii sekä kaupan varastona että mummun ja vaarin kellarina, joten siellä on yhtä sun toista tarpeellista öljykanistereista perunoihin ja hillopurnukoihin. Säkkejä aion vielä tehdä jossain vaiheessa, samoin ehkä muutaman puulaatikon lisää, mutta aika valmista alkaa olla jo.

Ja sitten niitä kuvia sen pidemmittä selostuksitta. Jos jokin yksityiskohta kiinnostaa, niin kysäise kommenteissa lisää!

 

Huom! Kuvia pääsee zoomailemaan ja katsomaan maksimikoossa, kun avaa ne ensin kuvasta klikkaamalla selausnäkymään ja sitten klikkaa kuvaa hiiren oikealla näppäimellä ja valitsee Näytä kuva. Vanhempiin kuviin kaupasta ja kauppiaan hellahuoneesta voi tutustua Picasa-albumissamme täällä. 

Mummulan sauna odottaa lämmitystä

Iso mummula-nukkekoti muutti tänne minun luokseni jo viime syksynä. Se toimi kuitenkin aina hiihtolomaviikkoon asti lähinnä tavaroiden säilytystilana, mutta sitten saatiin taloon laadittua valaisimet vinttikerrosta myöten ja sisustaminen saattoi alkaa.

Mummulasta puuttuu meidän kunnianhimoisen suunnitelmamme mukaan vielä aika monta suuritöistä tekstiilijuttua - ryijysuunnitelmia ja karvamattosuunnitelmia piisaa - mutta onneksi on kaikkea pienempääkin välipaloiksi. Saunalla oli monta "pikkujuttua" tekemättä, joten siitä tuntui helpolta aloittaa. Tässä kevättalven iltojen aikana onkin syntynyt shampoopulloja, löylykauha, saunavasta, pyyhkeitä, kylpytakki ja kulahtanut penkki pukeutumistilaa varten. Kantovedestäkin päästiin eroon kun pantiin hana seinään, ja hyvä niin, sillä ei tuonne olisi enää kylmävesisaavia kyllä mahtunutkaan. Ämpärillä päätettiin siis pärjätä. Olisipa tosielämäkin näin helppoa. :)

Laitoin jo eilen illalla pari kuvaa Facebookiin, ja siellä avuliaat nukkekotiryhmäläiset kiinnittivät heti huomiota minuakin kiusanneeseen seikkaan: mattohan tuolla kastuu. Ratkaisuksi keksittiin maitopusseista kudottu muovimatto, mutta se keikahtaa ehkä sen verran 70-luvun puolelle, että saas nähdä tyydymmekö vain nostamaan räsymaton kuivumaan saunomisen jälkeen. Matto joka tapauksessa on vielä tilauksessa, ja hyvä niin - on tylsää, jos on ihan täysin valmista. :)

Kurkistelkaahan löylyhuoneeseemme.

Vanha XZ-shampoopullo on tehty puuhelmestä, hamahelmestä ja pienestä haaraniitistä. Päälle ääriviivatarraa ja maalia. Tuli varsin esikuvansa näköinen. Takaa pilkistää kokeilu Erittäin hienosta suomalaisesta shampoosta, josta tuli sellainen sinne päin -versio. Pesusieni superlonia ja pesuvati Kinderin kuoresta ja kumilenkistä ovat jo vanhempaa tuotantoa.

Kylpytakin esikuvana on isäni nuorena saama tummansininen, froteinen kylpytakki, jossa oli ruskea punottu vyö kuten tässäkin. Pyyhkeiden kovikkeena käytin hiuslakkaa, kylpytakki on villaneulosta joten vaati vähän järeämmän tökötin, Stiffy-kankaankovetteen. Penkkiin testasin yhtä sun toistakin patinointitekniikkaa ja lopputuloksesta tuli ihan toivotun näköinen. Ihanan visakoivuisen naulakon olemme saaneet Lotalta joulukalenterista, muuripadan tein itse pahvista. 

Kiulun tuunasin valmiista, vasta syntyi ruskeasta langasta, rautalangasta ja kukkateipistä ja kauha Nukkekotikirppikseltä ostetusta kupariosasta, metallilangasta ja rimanpätkästä.

Sunlight-paketti Saaralta, Havin mäntysuopa Pirreltä ja juuriharja Mirkan markkinapöydästä. Tulitikut (rasia aukeaa oikeasti) omaa tuotantoa.

Jahas, aviomies treenaa uuden kameransa käyttöä joten uusia mummulakuviakin on luvassa. :) Näistä nuo ensimmäiset kolme ovat hänen otoksiaan jalustalla ja pitkällä valotusajalla, jälkimmäiset kolme minun pikkupokkarilla käsivaralta kuvaamiani. Eron kyllä huomaa, eikö?

Tervetuloa Valkoiseen kahvilaan!

Pääsiäisen välipalana sisustimme äidin kanssa valkoisen kahvilan valmiiksi vastaanottamaan vieraita. Näytillä on myös pieni valikoima tyyliin sopivaa sisustustavaraa. Tämän kahvilan sisällöstä itse tehtyä on katon kristallikruunu, takaseinän kultakehyksinen peili, seinähyllyt, tiikerikakku sekä pieni valkoinen kori vasemmalla hyllykössä. Muu onkin sitten ostettua tai vielä suuremmaksi osin lahjaksi saatua muun muassa joulukalenterivaihdoissa vuosien varrella: ihania tavaroita, joille vihdoin on ihana paikka. :) Tervetuloa avajaisiin maistelemaan herkkuja!

Kevättä rinnassa

En taida olla ainoa miniharrastaja, jolla jo tammikuulla katse suuntautuu kevättä kohden. Pienenä väliherkutteluprojektina kasasin syksymmällä ostamaani somaan lyhtyyn vähän keväistä tunnelmaa. Kuvat puhukoot enemmän kuin sanat.

Tämä lyhty on sisustettu kaikenlaisilla ihanilla aarteilla, joita olen matkan varrella haalinut kasaan. Vasemmanpuoleinen tuoli on löytö Nukke- ja nallemarkkinoilta Christian Lundqvistin pöydästä. Silkkihuivin sen selkämykselle virkkasin Gutermannin silkkisestä ompelulangasta omasta päästä kehitellyn mallin mukaan. Hienoisesti kimaltelevalla maalilla maalattu kaunis ja siro pöytä on tullut minulle swapissa vuosia sitten (valitettavasti en muista keneltä) ja valkoinen tuoli on Lotan tekemä joulukalenteriin vuonna 2011. Pöydällä on Hannan tekemällä keramiikkalautasella kaksi äidin pikasilotteella leipomaa rahkapullaa, Lisea Närväseltä Facebook-kirppikseltä ostettu pieni keraaminen teepannu sekä kaksi Etsystä Hannan vinkin perusteella löytämääni teemukia, jotka on tehnyt Johanna Johansson Sjölander. Kasviharrastajan kevätunelmointikirjat ovat myös Facebook-kirppikseltä muistaakseni Marian kirjakaupasta (korjatkaa jos muistan väärin!). Tarjotin on itse tehty Miniklubissa vuosia sitten, kun Wooper eli Jaana opetti meille minimosaiikkitöitä ja oli tuonut materiaaliksi kasapäin omia keramiikkasirujaan.

Kevätkukkasissa minulla piisaa, ja on kiva että niille on oma paikkansa, näyttävät nimittäin vähän hassuilta Herra Mäyrän kasvihuoneella kypsien viinirypäleiden ja tomaattien seurassa. ;) Lumella olevat tulppaani ja kielo ovat Marjatan talon viherhuoneelta peräisin, samoin oikealla oleva sinililja. Isossa ruukussa olevan kielopuskan olen tehnyt itse, narsissit ja lumikellot olen löytänyt jo muutamia vuosia sitten Dolls House Heavenista. Alumiinivanna on ostotavaraa. Kuriositeettina kerrottakoon, että siinä oleva vaalea hiekka on peräisin manner-Euroopan pohjoisimmalta kolkalta Norjan Finnmarkista, Gamvikin kunnasta, Slettnes Fyr -nimisen majakan vieressä olevalta rannalta, ja on mitä todennäköisimmin aika isolta osin simpukankuorista jauhautunutta, sen verran monivärisiä violetteja ja vihertäviä sävyjä noista muruista löytyy mustan ja valkoisen lisäksi, kun tarkkaan katsoo. Onneksi rannalta löytyi myös sinne huuhtoutunut rakennusmiehen kypärä, jolla sai kauhaistua hiekkaa mukaan ihan kunnon annoksen. ;)

Kuka väittää ettei omistaminen tee onnelliseksi? Ainakin kauneus ympärillä tekee, ja tuo lyhty on niin mukavan pieni, että se mahtuu juuri sopivasti meidän pikkuiselle ruokapöydällemme nököttämään. Siinä sitä päivittäin katselen ja nautiskelen keväisistä läikähdyksistä, joita se mielessäni herättää. Joka päivä on aina vähän valoisampaa. :)

Kuulumisia ja pieniä maistiaisia

Mummulan talo on aina vain vaiheessa. Sisustus pakattiin kesän näyttelyn päätyttyä laatikoihin, ja niillä sijoillaan kaikki ihanat pikkutavarat lojuvat edelleen. Olen nimittäin päättänyt, että en lähde sisustamaan taloa, ennen kuin tavarat saavat olla rauhassa paikoillaan edes jonkin aikaa. Meiltä nimittäin puuttuu vielä lamppuja, lamppujen paikoilleen kytkemiseksi talo pitää pystyä nostamaan pois paikoiltaan lipaston päältä, ja nostaminen on huomattavasti miellyttävämpää, kun sisältä ei kuulu armotonta kilinää ja helinää.

Onneksi lamppujen teko on mukavaa, ja erityisen mukavaa, kun kuvittelee, millä tavalla valaistu nukkekoti lopulta vaivan palkitsee. Facebookissa tätä kuvaa jo vilautinkin, armas isäni on nimittäin tehnyt melkoisen työn nukkekotin sähköistyksen parissa, ja lopputulemana taloon saa kytkettyä muistaakseni nelisenkymmentä valaisinta, joista jokaisen saa erikseen päälle ja pois päältä. Siellä on sekaisin lediä ja hehkulamppua, itse tehtyjä ja ostettuja valaisimia, ja kaikki toimii. Ah. :) Kuvassa on valaistuksen säätöyksikkö, ja uskokaa tai älkää, minä melkein osaan käyttää tuota ja kytkeä johdot oikeille paikoilleen. ;)

No, vähän kerrassaan homma etenee. Vanhanaikaiset lasikupuvalaisimet kellariin, saunaan ja ullakolle on jo tehty, ja muidenkin osalta homma on niin sanotusti hahmollaan. Uskaltanen siis luvata, että viimeistään kesällä täälläkin voidaan taas esitellä uusia mummulakuvia. :)

Sitä odotellessa on tullut surffattua kyllä luvattoman usein Facebookin Nukkekotikirppiksellä, ja ihanuuksia on hankittuna enemmänkin kuin vain yhtä taloa varten. Tuoreimpia astiaostoksia ovat Saaran tekemä Mariskooli, Tiinan keraamiset lautaset sekä muutama Lisean tekemä keramiikka-astia. Sopivat väreiltään niin nätisti yhteen, että pääsivät ihan kuvaan, vaikka moni muu ihanuus on pakattu jo odottamaan sitä "sitten kun" -päivää, kun noista laatikoista viimein aletaan purkaa tavaraa paikoilleen. Toisessa kuvassa ovat Katin tekemät kastikekannu ja lautanen, jotka lähtivät matkaan Nukkekotiyhdistyksen kokousreissulta Kuopiosta. Netissä vielä pystyin näiltä välttymään, mutta tosielämässä se olikin sitten jo mahdotonta. ;)

Tuossa astioiden alla alustana komeilee kyllä jälleen yksi syrjähyppy, joka viivyttänee mummulan edistymistä. Prismassa oli nimittäin myynnissä tällaisia kynttilöiden säilyttämiseen tarkoitettuja laatikoita, ja enhän minä voinut vastustaa kiusausta vaikka aikani yritinkin, olivat niin ilmiselviä pienoishuoneen kehikoita. Niitä on nyt sitten kaksi jemmassa, toiseen on tulossa lastenhuone ja toiseen hienon rouvan pukeutumis- ja vaatehuone. Lelut ja hepeneet (etenkin toisten tekemät ihanuudet) kun ovat aiheita, jotka syyhyttävät sormia ja mielikuvitusta  liikaa, että kaikki se tavarapaljous luontevasti löytäisi paikkansa meidän 50-luvun mummulastamme tai muistakaan olemassa tai suunnitteilla olevista projekteistani. Hyvä syy siis vähän rönsyillä. ;)

Kun nyt kerran bloggaamisen makuun pääsin (eli siis ehdin kerrankin kuvata valoisaan aikaan), niin lopuksi vielä isot kiitokset Pirre Pirpanalle ja Irmalle blogitunnustuksista! Nykyisin on niin vähän aikaa tälle blogihommalle(kin), että erityisesti ilahduttaa, kun huomaa, että meidänkin blogiamme jaksetaan edelleen seurata. :) Samasta syystä kuitenkin jätän nyt tunnustuksen jakamatta eteenpäin - toisten tekemisten kurkkiminen on jäänyt viime aikoina valitettavan vähälle. Aikansa varmasti tulee taas sillekin. :)