Tausta

maanantai 11. tammikuuta 2016

Saanko esitellä: Alex

Meidän nukkekotimaailmaamme on ilmaantunut viimeisen reilun vuoden aikana lukuisia uusia henkilöitä. Laimi Lyydian meille muutosta on jo vähän pidempikin aika. Siitä kaikki kuitenkin lähti, vaivihkaa kuin lumipallo alas rinnettä: ensin ovea kolkuttelivat Vladimir ja tyttärensä Olga, sitten ihastuin (tai siis Olga ihastui) Nukkekotikirppiksellä kuljeskelevaan Alexiin, ja sen jälkeen porukkaa onkin hiippaillut sisään vähän joka oven avauksella.

Alex, koko nimeltään Alexander Miniashvili, on georgialaissyntyinen pianistinero. Olga ja hän ovat opiskelukavereita, ja kun rakkaus roihahti, niin yhteen muuttoa alettiin heti suunnitella. Isä-Vladimir oli juuri vuokrannut tyttärelleen yksiön samasta taloyhtiöstä, jossa itse asuu, ja niinhän sinne yksiön olohuoneeseen piti mahduttaa parisängyn lisäksi flyygelikin. Ahdasta tuli, mutta sopu sijaa antaa. Ja vielä mahtuu kylään vieraitakin, jotka tosin saavat nukkua puoliksi flyygelin alla, jotta mahtuvat patjoineen. Vaimentaapa samalla ehkä aavistuksen verran alakertaan kantautuvaa musiikkiakin.




Olgan kaunis, punatukkainen ystävätär on antanut kertoa nimekseen Siru. Luulen, että hän on klarinetisti, mutta ihan varma siitä en vielä ole. Joka tapauksessa hän on semmoinen vähän viileämpi leidi, hiukan Olgaa vanhempi ja jalat maassa -tyyppiä. Hyvä niin, Olgalla kun taitaa olla nyt pää ruusunpunaisissa pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa. ;)





Sain siis minäkin vihdoin kerrostaloasuntoni kasaan. Olohuoneessa ja keittiössä on kukkatapetti suoraan 60-luvulta ja koko asunnon lattiat ovat kaurapuuronväristä muovimattoa, oikeassa elämässä oman nykyisen kotimme tapetteja. Tähän retrohenkiseen opiskelijaboksiin tulee häivähdyksiä omista opiskeluaikojen kodeistani ja myös muistumia omien vanhempien opiskeluajoilta 70-luvulta mm. Lundia-kirjahyllyn muodossa. Tänne myös sopivat ihanasti monet joulukalenterista saamani jutut.

Alexin flyygeli on Doloreksesta hankkimastani Mini Munduksen huonekalukitistä rakennettu. Periaatteessa kaikki osat olivat puuvalmiina, mutta käytännössä fiilaamista tarvittiin vähän enemmän, mm. viilutin tuon kannen myös alapuolelta. Pieniä oikaisuja kulmissa tuli tehtyä, mutta lopputulos hivelee ainakin omaa silmääni siitä huolimatta, ja tyytyväiseltä Alexkin vaikuttaa. :)

8 kommenttia:

  1. No mutta vau mikä flyygeli! Alexia minä aina vähän huokaillen katson, mutta kyllä pääsi hyvään kotiin hän. :) Ihanan ihana Olga! Tässä kodissa on hyvä henki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on kyllä niin pupusia. <3 :D

      Aviomiehen mielestä on semmoiset "köyhän seitkytlukulaiset" värit - minä kans niin tykkään! :D

      Poista
  2. Oi miten hää soittaakii tunteella, pää kallellaan! Hieno on flyygeli ja neidot niin ihania. Väreistä ja tunnelmasta tulee mieleen omat opiskeluajat. Ja myöhemmin naapurin kaksi flyygeliä olohuoneessa, jolloin siihen huoneeseen ei muuta sitten mahtunutkaan. :D Palanen meidän perheen historiaa havisee tässä yksiössä. :)

    VastaaPoista
  3. Tästä tulee hieno. Ihanhan nuo ovat kuin ikänsä paikalla olleet. Tarun nuket ovat luonteellisia. Mielenkiinnolla jään seuraamaan.

    VastaaPoista
  4. Onpa hieno tuo flyygeli, ihan kuin oikea! Alex ilmiselvästi harjoittelee, kun noin pää kallellaan kuuntelee flyygelin "klangia". Hän vaikuttaa muutenkin varsin herkältä - niin kuin taitelilijat yleensäkin. Juuri tämä Tarun nukke sopii minusta mainiosti Alexin rooliin. Upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hän kyllä heti kertoi olevansa etsimäni pianisti, kun hänet kirppikseltä bongasin. <3

      Poista
  5. Tämä yksiö on todella hieno ja asukkaat persoonallisia. Tykkään kovasti!

    VastaaPoista