Lämpöä ja läheisyyttä

Tuulia antoi meille tällaisen ihanin saatesanoin. Kiitos kovasti - tästä tuli hyvä mieli.

"This blog invests and believes in the PROXIMITY - nearness in space, time and relationships. These blogs are exceedingly charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in prizes or self-aggrandizement! Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers!”

Lentsu iski, ja samalla kun nokka meni tukkoon, menivät aivotkin. Ainoa ponnistus mihin tällä hetkellä kykenen, on äidin muuten valmiiksi tekemien tilkkutyynyjen täyttäminen. Siispä ette nyt myöskään näe täällä sen kummempia lennokkaita korulauseita, vaan tyydyn toteamaan, että kiitos kuuluu teille kaikille nukkisblogittajille - elämä olisi paljon ankeampaa ilman teitä! Ottakaa, olkaa hyvät. :)

Päiväkahvittelua

Kuultuaan Saiman ja Vihtorin paluusta Aukusti kutsui heidät kahville. Samalla tuli kätevästi käsiteltyä tuoreimmat kuulumiset ja annettua selostus kaikesta, mitä kylällä oli heidän poissaollessaan tapahtunut. Piki ilahtui kovasti tavatessaan emäntänsä ja isäntänsä pitkästä aikaa, vaikka kahvipöydän herkut kiinnostivat sitä ehkä siltikin enemmän.

Eniten päivittelyä aiheutti mummulan talon remontin jatkuva viivästyminen. Kuulemma tänään sentään oli seiniä tasoiteltu ja huomenna remonttimiesten suunnitelmissa oli sisäpintojen maalaus, mutta kuka tietäisi kuinka kauan ikkunat, tapetit ja lattiat antaisivat sitten taas odottaa itseään ennen kuin talo olisi muuttokunnossa. Myöskään Aukusti ei ollut voinut pitää kaupan avajaisia suunnitellusti, kun työt aina vain olivat kesken, ja lisäksi hänellä oli ollut ongelmia hyllytoimittajansa kanssa.

 

Kahvipöydästä löytyy äidin leipoman kakun lisäksi Mirjan herkkuviinereitä, Loten tekemiä pikkuleipiä sekä Tiinan sokeriastia. Wooperin kahvikupeissa on oikeaa kahvia (nestemäisellä Fimolla leikkiminen tuntui turhan työläältä tähän kuvausinnostuksen puuskaan).

Uusinta uutta Aukustilassa ovat äidin työkaveriltaan Sarilta saama virkattu peitto sekä kolme suloista tyynyä, jotka näkyvät yläkuvassa paremmin. Kerrassaan ihania ja sopivat tosi nätisti Aukustilaan esimerkiksi Marjan tekemän tilkkupeiton päälle. Kiitos. :)

Paketti pohjoiseen

Sain Auliinalta ennen joulua ihanan paketin yhtä jos toistakin tarviketta. Viime aikoina olen seuraillut ahkerasti Auliinan hauskaa tarinaa Ruusuvuoren Kartanosta, ja sen myötä inspiroiduin viikonloppuna kilkuttelemaan paljasjalkaiselle Johan-isännälle sukat neulontaputken jatkoksi. Laitoin matkaan myös vähän materiaalia suutarille, sillä pitäähän nyt ison kartanon isännällä sukat ja kengät olla - kylillä puhutaan muutenkin ihan riittävästi... ;)

Matkaan lähti viiden erivärisen nahkapalan ja sukkien lisäksi myös villashaali, jonka leikkasin mieheni risasta lempikaulahuivista kovan suostuttelun jälkeen. ;)

Tässä vielä sukat lähempää kuvattuna. Lanka on jälleen Venneä, puikot 0.8 mm.

Ilokseni huomasin Auliinan blogista, että vaarilla on kuin onkin saman kokoinen jalka Johan-herran kanssa, ja myös suutari innostui etelän kaupungista tulleesta lähetyksestä. :)

Neulontajumissa

Täällä ollaan pahasti jumissa neulontaputkessa. Arvaatteko mitä tästä on tulossa?

Entäs tästä sitten?

 

Neulontajumissa ei ole mitään vikaa, se on oikein mukava olotila, kun vain ei tarvitsisi saada aikaiseksi mitään sen järkevämpää. Viis tutkimushommista ja tenttiin luvuista, tämä likka istuu sohvalla otsalamppu päässä kaikki valot päällä ja tihrustaa silmät kierossa omia sormenpäitään.

Niin niin, te jotka sanotte ettei noin pientä näe neuloa: aloittakaa hankkimalla halpa mutta kirkas lediotsalamppu, niin edellytykset on heti huimasti paremmat. Se vain pitää muistaa ottaa pois siinä vaiheessa kun keskeyttää neulomisen, tai muuten naapuri harkitsee ambulanssin soittamista nähdessään ikkunasta teidät ruuanlaitto- tms. puuhissa ledivalo otsalla iloisesti palaen... ;)

Nimipäiväsankarin kulttuurin ja makean nälkään

Kansalaisopiston mineilykerhossa teimme viime torstaina mm. kirjoja. Kirjojen teossa opetimme toisiamme ja haimme lisäneuvoja Tampereelta ostamastaani kirjasta. Kirja on Mary McCarthyn ja Philip Mannan Making Books by Hand. Kirjassa on neuvottu 1:1 -kirjojen tekoa, joten ohjeita oli vähän sovelletteva, mutta sehän meiltä käy! 

Sain höpöttelyn ja puuhastelun ohessa aikaan pelkät parin kirjan kannet. Tänään päätin tehdä kirjat valmiiksi.  Innostuin tekemään muutaman kirjan lisää, kun huomasin meille ajautuneen kaunista kirjankansipahvia. Vihtori-vaari kaipailikin mummulan kirjahyllyyn tietokirjasarjaa. Kaksi muuta lienevät Eino Leinon runokirjoja.

Vasemmanpuoleisten kirjojen kannet ovat mämmituokkosen kantta. Jos jotain saa ilmaiseksi niin onhan sitä kokeiltava! Kaksi muuta kirjaa on torstain kerhosaalista, kannet vanhaa tapettia. Kirjojen selkämykset ovat kaikki kehitysmaakaupasta ostettua käsintehtyä paperia, joka näyttää elävältä ja vanhahtavan näköiseltä.

 

Edellisen kerran teimme kerhossa mattoja. Sain aloitetuksi kevätmattoa (tuota keltaista) uudella kudontakehykselläni, jonka ostin Nukkekoti ja Lelun osastolta Tampereen messuilta. Tein sen valmiiksi kotona, ja kun alkuun pääsin niin sitten syntyi pari muutakin mattoa.

Keltainen matto on tehty erilaisista langoista. Käytin ohutta pellava- tai puuvillalankaa ja ompelulankoja yksiväristen lankojen kanssa ajatuksena saada matto näyttämään räsymatolta. Sinisävyinen on kudottu pelkästään Novitan Colori-langalla, joka on sopivasti pätkävärjättyä, ettei tarvitse vaihtaa lankaa. Puna-sininen on tehty villalanganpätkistä. 

Laitoin jokaiseen väliin kaksi loimilankaa, harmaan ja valkoisen. - Tulee mieleen mattoja katsellessa, että prässääminen olisi ehkä ollut paikallaan, mutta eipä tullut mieleen, kun piti päästä kuvaamaan!

Näille matoille ei ole vielä selvää kohdetta, mutta sinisävyinen voisi sopia kustavilaiseen kamariin. Muut taitavat joutua vintille odottelemaan sopivaa vuoden- tai muuta aikaa.

 

Vihtori on herkkusuu, joka osaa arvostaa hyviä leivonnaisia. Nimipäivän kunniaksi Saima leipoi muutamia kuivakakkuja. Tiikerikakku on Vihtorin kestosuosikki, mutta Kanelikakku ja Sydämen surujen kakkukin maistuvat.

 

Hyvää Vihtorinpäivää! Sitä on vielä vähän jäljellä.

Lihatiski

Lähdin tänään päiväkävelylle, kun vähän matkan päässä kotoa äkkäsin, että tiellä lojui aimo kasa jäämurskaa Aukustin kaupan liha- ja kalatiskiin! Joku huligaani oli särkenyt naapurustossa autosta ikkunat, ja siinä sitä nyt oli mitä olin etsinyt - juuri oikean kokoisia ja näköisiä lasinpaloja. Aurinkoinen sää oli ajanut liikkeelle runsaasti ulkoilijoita, joten ajattelin ensin hiipiä uudelleen paikalle illan hämärissä, mutta sitten huolestuin - mitä jos naapuri saa päähänsä siivota talonsa ulkopuolella juuri tänään ja minä jään ilman jäitä? Siispä ei kun kaivamaan esille nenäliina, kyykistymään lasimurskakasalle muka solmimaan kengännauhoja, ja sitten mätettiin paljain käsin lasinpaloja nenäliinan päälle ja tungettiin mytty lopuksi taskuun. Kukaan ei ehkä nähnyt... :D

Löytöni inspiroimana väsäsin kotona sitten sen lopun lihatiskin jäämurskan alle. Allas on pieni muovirasia jonka päällystin foliolla, muu systeemi koostuu jäätelö- ja kahvitikuista, ohuesta mäntyrimasta sekä Eurominin sorvauksista.

 

Seuraavassa kuvassa jää näkyy vielä paremmin. En suosittele kenellekään autonikkunoiden tai bussipysäkin lasien särkemistä, mutta tämä on kyllä mainiota ainetta! Ei juuri edes muodosta teräviä säröjä, olen joutunut nyppimään käsistäni vain muutamia. ;)

Lihat on kyllä tuolla lailla epähygoonisesti suoraan jäiden päällä - pyydän anteeksi, mutta rekvisiittavarastoni on hieman puutteellinen. Oikeasti kaupassa pidetään tarkempaa huolta elintarvikehygieniasta, vaikka 50-lukua eletäänkin.

Herkkuja kotiin ja kauppaan

Meillä oli tänään massailukerho. Tavallisesti tapaamme tiistaisin, mutta massaillessa aika vierähtää aina niin nopeasti, että näin lauantaina ehtii enemmän. Minä sainkin aikaiseksi yhtä ja toista, toisin kuin viimeksi, kun nyhräsin yksiä ja samoja sipuleita koko kerhokerran. Itse asiassa massailuhan onkin aika hauskaa. :)

Mielessä oli tänään kaupan tuoretiski. Vihannespuolelle tein omenia, appelsiineja ja porkkanoita.

Porkkanoiden ja omenien pinnan värit on loihdittu Susannan mainioin pölypastellein ennen paistamista. Appelsiinit pyörittelin hiekkapaperin päällä, jotta niihin tuli oikean näköinen pinta. Porkkanoiden juuri ja naatti on tehty langasta (Vennestä on vaikka mihin...), naatin lehdet tein viheraskartelurouheesta (samasta mistä syntyi myös joulukuusi).

Lihatiskiin harjoittelin kyljyksiä ja makkaroita, siinä sivussa syntyi myös pari paistamatonta kananmunaa.

Lihat on paistamisen jälkeen lakattu, niin niihin tulee oikean näköinen kiilto. Muuten noissa on kyllä vielä aika lailla treenaamista... Kananmunat on tehty nestemäisestä ja tavallisesta Fimosta.

Kotona säilöin vielä mummulan kellariin suolakurkkuja ja hilloja.

Kurkut massailin kerhossa, ja lisäksi purkissa on Scenic Wateria, unikonsiemeniä ja sitä viherrouhetta (sitä kun on taas muutenkin joka paikka täynnä...) Hillot syntyivät Tiimarin minihelmistä ja Scenic Waterista. Yhden millilitran ruisku oli mainio apuväline purkittamiseen, eli minisäilöjiä suosittelen käymään apteekissa.

Vaarin uudet jalkineet

Lotte edellisen postauksen kommenteissa jo huolestuneena kyseli, että koskas vaarille saadaan sukat ja tohvelit, ja tottahan se onkin, että vanhan ihmisen ei ole viisasta kylmettää itseään. Onneksi mummu on nopea neuloja ja tänä aamuna suutari sutaisi vaarille äkkiä kasaan mokkatohvelit. Nyt kelpaa vaarin nauttia keväisestä auringonpaisteesta.

 

Reino-malliset tohvelit kyhäsin kasaan vaarin (sen oikean) jäämistöstä löytyneestä ihanasta ohuesta nahasta. Taitaa olla samaa, mistä syntyivät taannoin kengätkin. Liimasuttuja on enkä muutenkaan ole ihan sataprosenttisen tyytyväinen, mutta välttävät paremman puutteessa. Sukat puolestaan on neulottu puuvillaisesta Venne-langasta 0.8 mm:n puikoilla. Kantapää on perinteiseen tyyliin vahvistettu ja kiilakavennettu (mummun sukkiin kokeilin tiimalasikantapäätä jossa levennykset ja kavennukset erottuvat vähemmän). Varsi ja jalkaterän päällisosa on 1o,1n-joustinneuletta, pohja sileää.

 

Vaarille tohvelisankarius selvästi sopii, hän nimittäin seisoo nämä jalassaan ryhdikkäästi omilla jaloillaan. :)

Kodinkoneita kaukomailta

Mummulaan tilattiin eBay-nimisestä kaupasta upouudet pesukone ja jääkaappi, jotka saapuivat tänään rahtina ihan Hong Kongista saakka!

Tässä vaari tarkastaa uusia hankintoja.

Ihan kelpo kapineilta vaikuttavat, vaikkakin vähän odotettua pienemmiltä. Vaan haittakos tuo - hyvä vain, kun mummulassa ei sitä tilaa niin liikoja ole. Jääkaapille täytyy kylläkin ehkä nikkaroida jonkinlainen jalusta, ettei vanhojen ihmisten tarvitse niin kumarrella, mutta sehän nyt on pientä, etenkin kun oikeanlaisen jääkaapin löytäminen meinasi olla niin kiven alla että vaarana oli joutua puusepän töihin ihan alusta saakka...

Tunnustusta tuli!

 

Mirja antoi meille tällaisen tunnustuksen. Kaunis kiitos. :)

Me puolestamme haluaisimme antaa tunnustusta muutamille bloginpitäjille, joiden omaa tyyliä ja huippuunsa hiottua taitoa ihailemme. Taitavia tekijöitä on niin paljon, mutta heille emme aiemmin ole tunnustuksia jakaneet, ja he jos ketkä sen ansaitsevat. Olkaapa hyvät,

Elämää koossa 1:12

Nasun nukkekoti

Tarun nuket

Tillikka

Väinölä

Wooper

Sukka puikoilla ja kieli poskessa...

Tässä syntyy vaarille villasukka. Sovittamisen helpottamiseksi pöydällä lojuu irtomallinen vaarinjalka...

 

(Ensimmäisestä sukkaversiosta ei ollutkaan siis vielä sukaksi. Ihan niin kuin ei olisi huomattavasti järkevämpääkin tekemistä tällaiselle harvinaiselle päivälle, kun kalenteri näyttää tyhjää, kuin kehitellä groteskeja minikuvituksia. No, olen sijaistoimintojen keksimisen kruunaamaton kuningatar, jotn pitäähän vaivalla ansaittua asemaa puolustaa... ;)

Suoraan valokuvaajalta

No niin, nyt ovat mummu ja vaari saaneet vaatetta ylleen. On siis aika esitellä teille rouva Saima Sylvia ja herra Sulo Vihtori Sivuraide.

Uudet vaatteet saatuaan Saima-mummu ja Vihtori-vaari kävivät oikein valokuvaajalla ikuistamassa paluunsa kotikonnuille. Eihän heillä niin kiirettä vielä olisi ollut, kun asunnon remontti on edelleen aika alkutekijöissään, mutta vaari ajatteli, että kenties omistajien läsnäolo laittaisi remonttimiehille vähän vipinää kinttuihin...

Tässä vielä lähikuvassa molemmat.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, että Vihtori-vaarilla on vielä paljaat jalat. Sukat on luvassa hänellekin sekä niiden lisäksi tohvelit, mutta suutari mokoma valitteli muita kiireitään ja mummulla on sukkien neulominen vielä aloittamatta, joten kuvaus päätettiin hoitaa tässä vaiheessa alta pois.

 

Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä vaatteista riisuttavat, mutta mummun puseroa tehdessäni huomasin jo, että tässä mittakaavassa kiinnityksistä tulee väistämättä vähän kömpelöt ja vaatteista huonommin istuvat. Siksipä siis mummun pusero ja hame on laitettu kiinni muutamin ompelein ja vaarin kohdalla oikaisin jo niin paljon, että kaulukset, kalvosimet, upslaakit ja vyötärökaitaleet on kiinnitetty silkalla pelkällä liimalla. Vaan lopputulos on siisti, joten hyvä niin. (Ehkä jopa vähän liiankin siisti ja juhlallinen - luulen että vaari saa jossain vaiheessa päälleen villatakin vähän pehmentämään juhlavaa vaikutelmaa.) Käytettyäni näiden kamppeiden kimpussa pari kokonaista päivää uskon, että vaatteiden vaihtamisen pieni hankaluus ei muodostu ainakaan lähiaikoina ongelmaksi...

Muutamia kallisarvoisia kapistuksia huomasin ompelun aikana omistavani, nimittäin FrayCheckiä, silitettävää liimanauhaa ja hyvää paksua liimaa, pikkuruiset terävät sakset ja silkkipaperia. Suuret kiitokset Tarulle hyvästä silkkipaperivinkistä - kertaakaan ei pikkuruinen ompelus jumittanut kiinni koneen uumeniin! Lyömätön hankinta oli Ullakasta tilaamani minisilitysrauta, jolla sai silitettyä pienimmätkin saumat ja laskokset tarkasti ja sormia polttamatta. Hihalautana toimi muuten mainiosti kahvilusikka, jonka varren päällä silittelin monet ahtaat mutkat.

Mummun puserokangas on Tiinalta saatua, muut kankaat ovat erilaisia palalaarilöytöjä, napit ja vaarin silmälasit on tilattu täältä. Kaavat syntyivät mittanauhaa apuna käyttäen omasta kynästä ja kokeilemalla. Miniompeluissa on se hyvä puoli, että jos ensimmäinen leikkkuu menee pieleen, kangas ei lopu kesken. Mummun hamekappaleita leikkasin vissiin ainakin kolmet ja vaarin ensimmäinen housuversio oli niin piukka, että John Travoltakin olisi ollut kade. ;)

Pukijan puuhissa

Mummu-parkaa on palellut koko viikon, mutta nyt hän on vihdoin saanut sovittua tapaamisen ompelijattaren kanssa. Alushoususilleen piti vanhan ihmisen riisua ja sitten vielä valokuvattiin, vaikka eihän noin kapealla uumalla pitäisi olla mitään nolosteltavaa.

Kursin aiemmin viikolla mummulle sukkahousut, sillä eihän vanha ihminen tarkene paljain säärin, eikä se nyt ole oikein soveliastakaan. Niihin tuli taakse sauma, mutta niin kai niissä vanhanaikaisissa saumasukissa on ruukannut ollakin. Villasukat on neulottu 0.9-millin puikoilla Venne-langasta ja alushousut ommeltu mummun päälle ohuesta silkistä. Vyötärön ja lahkeensuiden pitsi on Doloreksen laajoista valikoimista.

Lähitulevaisuuden tavoitteena on saada aikaan vielä paita ja hame. Villatakin kanssa täytyy odottaa, että sukkien neulomisesta syntyneet kipeät pykimät sormenpäissä vähän paranevat...

 

Vaari on käynyt myös kaupunkikierroksella. Parturi yritti parhaansa siistiäkseen tukkapehkoa (taitaa vaari olla Jukolan veljeksille sukua...), ja optikolta vaari löysi tyylikkäät uudet lukulasit. Herrainvaatehtimossa kestää kauan, kun räätäli ottaa mittoja ja mallailee kankaita etsiskellen parasta vaihtoehtoa, mutta paras kai vaan suhtautua asiaan kärsivällisesti, tuumaa vaari.

Esiteltäköön heidät sitten paremmin, kun ovat saaneet enemmän vaatetta ylleen - tällä hetkellä huomion kohteeksi joutuminen voisi olla hieman kiusallista...

Soppakeittiössä

Kerhossa keiteltiin tänään keittoja. Minulla oli sattumat aika vähissä, olivat sattumalta (oikeastaan ihan tarkoituksella) Keuruulla, mutta ilman suurempia sattumiakin syntyi pinaattisoppaa ja tomaattikeittoa.

Pinaatin virkaa toimittaa Susannan pizzamauste ja kananmunat sain Maaritilta, muu soppa on nestemäistä Fimoa jota on värjätty öljymaalein. Tomaatit ja sipulit kaivelin Angie Scarrin pussista (jotain minullakin oli sentään mukana). Keittolautaset ovat Wooperin taattua laatua, kattilat löytö Englannin nukkekotikaupasta.

 

Kerhossa pidettiin myös "romukirppis", joista minä jäin tällä kertaa ihan saamapuolelle, saamaton kun olin ajoissa keräämään ylimääräistä roinaa kasaan. Sitä olisi kyllä löytynyt, mutta ei niistä romppeista oikein osaa luopua, kun ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tarvitsee. Pieniä kivoja juttuja kuitenkin löysin muiden rompekoreista.

Kaupan kangashylly

Tein viime viikolla Aukustin kauppaan ensimmäisen hyllyn. (Kuvaus jäi tähän päivään, sillä kamera oli miehen mukana matkoilla.) Materiaalina käytin Bilteman pyökkitikkuja sekä parimillistä koivuvaneria ja pinnan käsittelin akryylipohjaisella petsin tapaisella tökötillä.

Tuohon hyllyyn on kasattu rekvisiitaksi sitä sun tätä rompetta, mitä kätköistäni pika pikaa löysin. Oikeasti tähän tulee kaupan tekstiiliosasto, eli lokerot ja hyllyt täytetään langoilla ja nauhoilla, napeilla ja neppareilla, alusvaatteilla, tohveleilla ja kangaspakoilla. Sitä mitä 50-luvun kyläkaupasta ei löydy, sitä ei tarvita. :)

Muutoksia mummulassa ja kehitystä kaupassa

Kävimme tänään Tampereella nukkekotimessuilla, ja olipa kyllä mukava reissu! Oli tosi kiva nähdä nukkekotituttuja ja tutustua uusiin - kiitos teille, jotka bongasitte meidät nimikyltteinemme väentungoksesta!

Mukavien tapaamisten ohella teimme myös erinäisiä hankintoja, kuten nyt messuilla varsin kuuluukin. :) Heti aluksi haluan esitellä mummun ja vaarin.

Tarun taitavista käsistä nämä ovat, kuten varmasti moni tunnistikin. Samanoloisia herttaisia mummoja alkaa olla Nukkestaniassa melko monessa taloudessa - liekö tätä suomalaisten sisäsiittoisuutta sitten. Vaarilla puolestaan on varsin tuima ilme kasvoillaan, mutta eiköhän tuo tuosta pehmene kun saa päänsä jatkoksi jotakin vartaloa muistuttavaa. Entiset mummu ja vaari päässevät jossain vaiheessa muuttamaan etelän lämpöön eläkepäiville, mutta siitä lisää myöhemmin...

 

Mirjan pöydästä ostimme herkkuja jos jonkinlaisia ja Jaanalta puolestaan jälleen muutaman uuden astian. 50-luvun pöytä löytyi Marian ja Esan kaupasta.

Viinereitä tulee myyntiin ainakin Aukustin kauppaan. Näihin liittyy suvussamme hauskoja(?) muistoja. Tällaisia nimittäin oli myynnissä myös äidin kotona olleessa kaupassa. Vanhaksi päässeet viinerit päätyivät usein omaan kahvipöytään, ja kylään tulleita vävyntekeleitä sitten kainosti varoiteltiin haukkaamasta liian isoa palaa herkullisesta viineristä sanoin " syökeehän varovasti, niissä suattaap olla hometta...". Nämä ovat onneksi ikuisesti tuoreena pysyvästä taikinasta leivottuja. :)

Mirjalta ostimme myös herkullisia kantarelleja ja tatteja, Doloreksesta valurautapadan ja Aukustille kauan kaivatun kahvipannun ja Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajien pöydästä löytyi kekseliäs kattokynttelikkö. Eija Sirjosen käsialaa on tyylikäs valokuva-albumi.

Lisäksi messuilta lähti mukaan liimoja ja Tacky Waxia, silkkinauhoja, pientä puutavaraa, Esan ja Marian alennuspöydästä löytynyt käsipora, kudontakehys ja massaviipaleita, mutta niitä en jaksanut kuvata. Jatkojalostetussa vaiheessa sitten. :)

 

Messuhankintojen lisäksi tällä viikolla putkahti postilaatikkoon nukkekotitavaraa suoraan Englannista. Aukustin kauppaan saatiin leipätiski, vaaka ja seinähylly.

Tässä kaupassa myydään tällä hetkellä parin viinerin, äidin leipoman kakun ja kovin suolaisen ja kovan ruisleivän lisäksi vain teetä ja ketsuppia. Perusravitsemus kuntoon. ;)

 

Toivottavasti kauppaan saadaan pikapuoliin muutakin myytävää, niin pääsee Aukusti vähitellen töihin pitkäksi venähtäneeltä lomaltaan. Ensin pitäisi rakentaa ne hyllyt...