Kerran vielä, pojat...

Joku ehkä muistaa viimevuotisen joulukuusiprojektini. No, oikeassa elämässähän kuusen hankkiminen on jokavuotinen projekti, joten tehdään siitä nukkekodissakin sellainen... ;)

Vakavasti puhuen (huono ilmaus nukkekotiyhteyksissä käytettäväksi mutten parempaakaan keksi), pitihän mummulaankin saada jouluksi kuusi, kun kerran Aukustillakin on. Saimme Lotelta viime vuonna havumateriaalia, jota aloin väännellä kuusen malliseksi tässä pari päivää takaperin. Huomattavasti kätevämpää ja nopeampaa kuin viimevuotinen puuha, joten lopputulos on jo esiteltävissä, vaikka koristeita pitääkin tehdä vielä paljon lisää. Vähän tukevampikin tästä tuli kuin edellisestä, ja ihan passelin korkuinen mummulaan - vaari ylettynee kiinnittämään latvatähden ilman tikkaita. Turvallisuus ennen kaikkea. ;)

 

 

Toinen eilisen sunnuntain tuotos on pitkään ja hartaudella harkittu juttu, jota viimein uskalsin lähteä kokeilemaan kerättyäni ensin rohkeutta ja tarpeellisia osia vähän sieltä sun täältä. Lopputulos on enkelikello, joka on saatavilla olevien osien vuoksi vähän liian iso oikeaan mittakaavaan nähden, mutta mielestäni sitäkin komeampi, ja uskokaa tai älkää - nuo enkelit ihan oikeasti pyörivät. :D Materiaalina Auliinalta saadut enkelihahmot (kiitos!), ohut metallilevy, paljetti, kullanvärisellä ja valkoisella maalilla maalatut cocktailtikut, Tukholman markkinoilta löydetty kolmihaarainen metalliosa, pikkuinen hammaslääkärin kumirenksu (pitää edellämainitun paikoillaan niin että se silti pyörii), kullanvärinen metallilanka, haaraniitit, "reiänreunat" vai miksi noita kynttilänjalkana toimivia paperiniittejä kutsutaan (kiitos niistä Susannalle) sekä metallinen nappi. Viimeksimainittu on muuten erinomainen alusta, sillä systeemi ei hevin keikkaa.

 

 

Tiedoksi vielä kaikille joulukalenteripakettien vaihtajille, että olin kerrankin ajoissa: pakettinne lähtivät postikustin mukaan tänään, joten saattavat olla perillä jo huomenna ja toivottavasti ehjinä... Minua jännittää aika lailla - toivottavasti sain tehtyä mieleisiä ja sopivia lahjoja jokaiselle. Nyt sitten vain paketteja odotellessa... :D

Yesterday's projects were a Christmas tree and an Angel Bell for grandma and grandpa. I'm quite happy with the results, the bell could be a bit smaller, though, but maybe the next one... ;)

Tunnustetaan...

Blogimme on saanut tunnustusta useammaltakin taholta. Kaunis kiitos Linellalle ja Anjalle tästä,

 

ja Leilukalle tästä.

 

On kiva kirjoittaa ja näpertää, kun saa siitä palautetta ja arvostusta. Kiitos siis teille, blogilukijat ja erityisesti kaikki kommentoijat. :)

Aion olla sen verran vastarannan kiiski, etten laita näitä eteenpäin, vaikka molemmissa niin kehotettiinkin. En vaan osaa ja jaksa nyt valita - ihania blogeja ja miniharrastajia on paljon, ja se on parhautta se.

 

Tässä kuitenkin seitsemän asiaa minusta. Saa sitten nähdä - varmasti joku jo tiesi nämä, mutta yritetään edes. ;)

1. Jos vielä näin kahden ammatin hankkimisen jälkeen opiskelisin jonkin alan, menisin puutarhurikouluun.

2. Suhtaudun sisätiloissa oleviin hämähäkkeihin ristiriitaisesti. Jonakin päivänä mieheni saa tulla pelastamaan minut pedolta kuin ritari, toisena päivänä listin otuksen itse kylmän viileästi, ja kolmantena annan sen rauhassa jatkaa majailuaan olohuoneen sohvamme alla.

3. Kaikkiin ulkona oleviin ötököihin suhtaudun puolestaan enimmäkseen suurella mielenkiinnolla. Enää en sentään kerää niitä käsiini.

4. Pidän ikkunanpesusta, vaikka sen aloittaminen onkin joka kerta yhtä ison työn takana.

5. Olisin valmis maistamaan melkein mitä tahansa ruokaa.

6. Tykkään siitä, kun olen oikeassa. Valitettavasti niin tykkäävät myös mieheni, äitini ja veljeni.

7. Olen huono olemaan jouten mutta hyvä käyttämään aikani kaikkeen turhanpäiväiseen. Onneksi teiltä saamani palaute saa monet puuhasteluni tuntumaan vähemmän turhanpäiväisiltä. :)

Hyvästi Jaana

 

Eilinen pyhäinpäivä oli surullinen päivä. Enää ei ole Inkisen Jaanaa, ei hänen nauruaan, lämmintä ystävyyttään ja loputonta kekseliäisyyttään. Tilalla on vain suuri tyhjä aukko. Niin monta suunnitelmaa ja projektia jäi toteutumatta, niin monta ihmistä kaipaamaan. Sanattomaksi vetää, miten elämä voikin olla epäreilua.

Voimia teille, Jaanan läheiset.

Tunnustus

Lotte muisti meitä jo jonkin aikaa sitten tunnustuksella.

Tämä on löytänyt tiensä jo niin moniin blogeihin, että pidämme sen nyt omana ilonamme. Kaunis kiitos Lotelle - lämmittää mieltä kovasti. :)

Tukholman tuliaisia

Olin viikonloppuna mukana Nukkekotiyhdistyksen Tukholman reissulla. Miniatyrmässan oli mukava tapahtuma niinkuin viimeksikin, ja kaikenlaista kivaa tarttui mukaan.

Ruotsalaisrouvalta ostin ihania vanhanaikaisia puuesineitä, jotka löytänevät paikkansa alkuun mummulan vintiltä tai kasvihuoneelta. Oikeasti näiden paikka on kuitenkin uudessa vielä suunnitteilla olevassa projektissa.

 

Englantilainen keraamikko Carol Mann oli ensimmäistä kertaa Tukholmassa, ja minkälaisten töiden kanssa! Valintaan meni ainakin puoli tuntia, mutta kun kaikkea ei voinut saada, päädyin näihin ihanuuksiin. Tästä liikenee niin mummulaan, puutarhaprojektiin kuin vähän muuallekin - uusia projekteja on mielessä enemmänkin kuin vain yksi. ;)

 

Thaimaassa tehtyjä polymeerimassakukkasia ostin neljä nippua - syklaamit ja viherkasvit sisätiloihin, digitalikset ja tuo punainen huiskula puutarhaan.

 

Viime vuonna katselin jo tällaista ihanaa käsihöylää, ja nyt sen sitten ostin, samoin kuin kaksi viinilasia (ovat oikeaa lasia), tonttukoristeen ja enkelikiiltokuvia. Mittakaavasta sen verran, että lasien korkeus on jokseenkin sentin...

 

Äidin kierrätyshenkiseen Mobilia-projektiin löytyi tuliaiseksi tiskipöytä aitoa 60-lukua.

 

Lisäksi ostin materiaaleja yhteen jos toiseenkin juttuun: lampun metalliosia, kankaita ja silkkinauhoja, Katin liljakitin ja Wooperin sirpaleita sekä Kotte Toysilta Zorn-tuolin vaarin verstaalle.

 

Laivalla myös askarreltiin itse. Menomatkalla tein Katin opastuksella kukka-asetelmaa, jonka viimeistelin tänään kotona. Tai no, hommaa jäi vähän enemmän kuin pelkän viimeistelyn verran... mutta kannatti! Maljakko on Wooper-tuotantoa.

 

Tullessa puolestaan pistelin Hannan pajassa kettupuuhkan, josta tuli oikein soma. Ihan harmitti että kettu on kuollut, joten laitoin sen tuolla lailla kiepille ettei se näyttäisi niin raadolta... Saa nähdä saako se vielä uuden elämän vai päätyykö mummulan hattuhyllylle tarkkailemaan eteisen elämää.

 

Hauska reissu, mutta tulipahan tehtyä - kiitos Jaanalle, Susannalle ja muille mukavasta matkaseurasta. :)

I was at a miniature fair in Stockholm last weekend. Found many nice things and also made some at the workshops during the journey - the fox and the flower bouquet are made by myself.

Päreitä ja tuohta

Muutama minikerholainen onkin blogissaan jo esitellyt viimekertaisen kerhoilumme tuloksia. Minun osaltani tuotokset olivat melko vähäisiä, kun keskityin muiden neuvomiseen, mutta koreja on kyllä syntynyt lukuisia ennen ja jälkeenkin kerhon.

 

Ihan ensimmäiset korit tein joskus mineilyharrastuksen alkuvaiheessa. Silloin syntyi puunkantokori ja etualan kahvallinen vakka. Myöhemmin harjoittelin vinottain punomista, mikä tuotti alkuvaiheessa lähinnä vinoa vinttikamaa, myöhemmin myös vähän muuta.

 

Seuraavaksi treenasin pyöreitä "siansorkkanurkkaisia" koreja äidillä olleen mallin mukaan. Kaksi matalaa etualalla ovat vanhempaa tuotantoa, takana olevan korkean aloitin viime kerralla kerhossa.

 

Nämä seuraavat ovat ihan viime aikojen tuotantoa, seassa myös tuo rusetillinen pikkukori.

 

Virsuja kokeilin joskus aikaisemminkin, tämä on jo toinen pari.

 

Materiaalina näissä kaikissa on tavallinen tulostuspaperin paksuinen vaaleanrusehtava paperi, jonka toisen puolen olen teipannut maalarinteipillä ja lopuksi maalaillut akryylimaalein ennen suikalointia. Pohjapaperin väristä ja maaleista riippuen matskusta tulee aina vähän eri väristä, mutta eipä käy yksitoikkoiseksi. :)

Some birch bark baskets I've made during a couple of years. The material just isn't birch bark, but normal paper and masking tape with some acrylic paint...

Naapurin Toivon jussipaita

Tässäpä vihdoin se puutarhantuumausprojekti. Saanko myös esitellä mannekiinin, naapurin Toivon, joka riuskana nuorena miehenä auttelee Aukustia varastolla ja kaupassakin. Toivo on Tillikan Tiinan käsialaa ja hankittu viimeksi Lahden miniatyyrimarkkinoilta.

Hieman hihojen tekeminen venähti, ja Toivo värjötteli sohvannurkassa hyvän aikaa päällään jussipaita, jossa oli vain toinen hiha. Nyt kuitenkin viikonloppuna pinnistin, ja toinenkin hiha saatiin lopulta Toivoa lämmittämään.

 

Lankana jälleen vanha tuttu puuvillainen Venne Colcoton, puikot 0.8 mm. Malli omasta päästä, tai siis ainakin silmukkamäärät. ;) Istutetut hihatkin onnistuivat ihan mukavasti.

This is a very traditional knitting model from Western Finland. I started knitting the sweater while planning my little garden quite a while ago already, but this weekend I finally finished it. The doll is called Toivo, he lives close to Aukusti and grandma's house, and is helping our shopkeeper at his storeroom once in a while. Toivo is made by Tiina from Tillikan nukkemaailma.

Kerhoiltua

Onneksi on minikerho, sillä muuten en olisi saanut napattua mineilyille varmasti lainkaan aikaa viime viikkoina. Toissapäivänäkin säntäsin kerhoon myöhässä ja väsyneenä, mutta sainpa kuitenkin aikaiseksi kaksi kannua ja kolmannen viimeistelin vielä kotona. Hauskoja ja nopeita näpertää. Edelliskerralla kaksi viikkoa sitten tehtiin puolestaan tarjottimia Wooperin "roskista".

 

Kysäisenpä tässä samalla, että olisiko joillakuilla muutamalla henkilöllä intressejä vaihtaa joulukuuksi kanssani itse tehtyä pikkupakettia? Kolme luukkua olisi vielä joulukalenterissa ilman nimeä. (Kuten huomaatte, olen selvästi toiveikas sen suhteen että tämä kiire joskus hellittää...)

Kirjoitusta käsitöistä

Lotte heitti minulle tällaisen haasteen, johon ilomielellä tartun. Kahdentoista tunnin opiskelu-/työpäivät ovat polkeneet kaikki käsityöpuuhat viime aikoina aika lailla jalkoihinsa, mutta eiköhän niillekin löydy taas aikaa jossain vaiheessa. Sitä odotellessa käytän iltahetken kirjoittamalla käsitöistä. :)

1. Varhaisin käsityökokemuksesi?

Olin pienenä kova tekemään vaatteita barbeille ja muille leluhahmoilleni. Kangaskaupasta ostimme äidin kanssa ihania kimalle- ja muita kankaita sekä toinen toistaan ihanampia nappeja, joista niitä sitten väsäsin neulan ja langan kanssa yhteen kursien. Askartelinkin ahkerasti, ja jossain on kai vieläkin tallessa suunnilleen kolmevuotiaana tehty vihreä elukka, jonka piirsin paperille, piirsin sille tussiviivat jaloiksi ja lopuksi leikkasin koko komeuden irti - siis niitä tussiviivan ääriviivoja pitkin.

2. Koulun käsityötunnit - piinaa vai ilo?

Olen aina tykännyt käsitöistä myös koulussa, ja käsityöt olivat itsestään selvä valinta yläasteella valinnaisaineeksi. Varsinaiseen koulukäsityöparatiisiin putosin kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun Tiirismaan musiikki- ja taidepainotteisessa lukiossa sain opettajakseni Arja Murtamon. Silloin tuli tehtyä niin vanhojentanssipuku, koukkuamalla toteutettu talvitakki kuin itse suunniteltu ryijykin, käytyä käsityökurssiporukalla Italiassa parin viikon opintomatkalla ja vietettyä koulussa viikonloppu jos toinenkin erilaisten kässäprojektien parissa.

3. Käsitöittesi kirjo - mitä teet?

Vanhastaan olen melko lailla puhdasverinen tekstiilintekijä; neulon, ompelen, huovutan, kirjon ja koukkuan, vaikka virkkauksessa ja neulahuovutuksessa en tosin tunne olevani aivan omalla alueellani. Nykyisellään miniatyyrijutut kiinnostavat eniten, ja niissä olen laajentanut spektriäni aiemmasta ja tutustunut hieman myös puupuoleen sekä muihin askartelu- ja käsityömuotoihin. Minijuttujen ohella neulominen nousee kyllä kausittain edelleen pinnalle.

4. Pahin käsityömoka?

Itse tehtyjen vaatteiden kuvittelee usein näyttävän lopputuloksena paremmalta, ja vasta valmiina huomaa, ettei tämä malli oikein pukenutkaan meikäläistä. Siinä mielessä valmiiden vaatteiden ostaminen on paljon palkitsevampaa - matka rekistä sovituskoppiin on huomattavasti lyhyempi kuin kangas- tai lankakaupasta peilin ääreen. Tähän liittyy myös UFOjen (UnFinished Object) kohtuullisen runsas määrä kaapeissani. Niistä ei koskaan tule kovin isoja mokia, koska eivät valmistu. :D

5. Mieluisin käsityömuotosi?

Jaa-a. Jos pitäisi valita yksi, se olisi miniatyyrit. Siinä kun saa tehdä kaikkea. ;)

6. Idolisi käsityöalalla?

Isoimmat kiitokset saa kyllä edellä mainittu käsityönopettajani Arja, jolta opin älyttömän paljon niin kikkoja ja tekniikoita kuin ennen kaikkea asennetta - mikään ei ollut mahdotonta ja kaikkeen löytyi aina ratkaisu. Lisäksi kunniamaininnan saavat monet ihanat ja taitavat nukkisharrastajat, jotka vieläpä jaksavat pitää blogia toistenkin iloksi ja inspiraatioksi.

7. Lempikäsityösi kautta aikain?

Mummulan nukkekotitalo on monipuolisuudessaan ykkönen - muuten suosikkia on ihan mahdotonta valita.

8. Mitä haluaisin vielä joskus toteuttaa käsityömaailmassa?

Tällä hetkellä isoimpana mielen päällä pyörivänä projektina olisi oppia kunnolla nypläämään. Alkeet hallitsen, mutta miniatyyrikoossa tekeminen vaatisi pienen satsauksen niin ajankäytössä kuin ehkä myös välineistössä, ja sopivaa ajankohtaa vielä odottelen.

9. Työn alla juuri nyt?

Minijoulukalenteri, mummulan kirjaston matto (ollut jo toista vuotta), miniatyyripuutarha ja lukuisia muita keskeneräisiä projekteja. Lisäksi nurkassa odottelevat ne UFOt, jotka eivät edes ole nyt työn alla. ;)

10. To do-listalla…?

Niin monta juttua ettei niistä kirjaa pidä kukaan. Aina pitää olla suunnitelmia. :D

Seuraavaksi haastan Marian kertomaan meille käsityöhistoriastaan - hänen monipuolisuudestaan päätellen se olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa. :)

Korinpunontaa

Pahalainen, kun tuo arkielämä haittaa harrastuksia. Minijutut ovat viime aikoina olleet todellakin enemmän mielessä kuin käsissä. Viime viikonloppuna kuitenkin käytin useamman tunnin kokeillen erilaisia korinpunontatekniikoita ja -materiaaleja. Tässä vilaus lopputuloksista, joista osaan olen hyvinkin tyytyväinen, osaan vähemmän.

 

Puutarhaprojekti on siinä vaiheessa, kun kaikki on levitetty ympäriinsä mutta mitään ei ole vielä aloitettu. Puutarhaprojektin tuumaustauolla aloittamani neulomuskin on edelleen kesken, nyt tosin enää toista hihaa vaille mutta kuitenkin. Sitä odotellessa, kun aikaa ja inspiraatiota on taas joskus yhtä aikaa.