Keittiön ja eteisen sisustusta

Kekäleen Maija teki Olgan keittiöön kaapiston, kun arvelin, ettei oma aikani riitä (tai ainakin keksin sillä ajalla miljoona muutakin puuhaa). Kaapisto saapui sitten keskiviikkona, ja eilisillan laittelin siihen vetimiä paikoilleen, kun sovimme, että sen teen itse. Tämä on ihan huippu - kuivauskaapin ritilät, roskakaapin sankonpidike, leikkuulauta ja kaikki.<3

Välitilan Enso-levyn tein pahvista ja väritin tussilla. Jauholokerikko seinällä on samoin pahvia, "lasiset" lokerot (vai mitä ne nyt oikein ovat?) on Vallinevan Saara valanut hartsista. Alapuolelle laitan pari koukkua pyyhkeelle ja pannulapuille.

Kaikkea pikku sälää on nyt levitelty ympäri keittiötä. Olga taitaa keräillä ainakin teekannuja. ;)

 

Kiinnitin myös eteisen naulakon paikoilleen. Tuli vino, mutta eipä se tuolta mihinkään näykään. :D Aarteet eteisessä ovat enimmäkseen muiden tekemiä. Piti mallailla Aukustin takkiakin, mutta vähän turhan iso se tuonne on.

Lisää huonekaluja ja vähän vieraitakin

Viikonloppuna tuli tehtyä taas monenlaista juttua Olgan ja Alexin yksiötä varten. Ihan kaikkea ei tullut kuvattuakaan, mutta tässä jotain.

Helene, pariskunnan ystävä ja laulajatar (hän on sopraano ja vähän diiva, tietenkin), sai ylleen vaatteet. Paidan neuloin, nahkahame on hanskan peukalosta tehty. Vetoketju edessä on kynsikoru.

Sohvan runkona toimii Creme Bonjour -tuorejuustopurkki. Päällinen on samaa oranssia samettia kuin kotonamme olevissa 1:1-tyynyissä.

Koeistuntaa...

Neitokaiset rupattelevat.

Keittiöön tein String-hyllyn. Runko on Malmströmin Marialta ostettua kukkiensidontalankaa, sopivan paksua ja pehmeää + valmiiksi mustaa, ja hyllyt Biltema-tikkua. Pikaliimaa meni puoli pulloa ja hermot venyivät ainakin puoli kilometriä, mutta jospa tuo nyt koossa pysyisi... Vanerituolit olen tehnyt syksyllä Keuruun kurssilla Marian opastuksella. Pitäisi ne vielä käsitellä jollakin sopivalla aineella, ehkä tiikki olisi oikea sävy?

Eteiseen valmistui komero, joka on oikeasti vain seinä + ovet. Vähän raollaan olevan oven takaa väritin tussilla harmaaksi, hyvin toimii. Tuonne taakse meinaan piilottaa valaistuksen paristokotelon. Tein myös eteiseen naulakon, mutta siitä ei ole kuvaa, enkä aio tyhjänä kuvatakaan, sen verran vino siitä tuli... ;)

Näiden lisäksi tein perheelle viisi ateriaa päivässä, pesin pyykkikorin melkein tyhjäksi ja siivosinkin huushollin pintapuolisesti. Lasten kanssa ehdittiin vähän ulkoilla ja leikkiäkin viikonloppuun mahtui. Sohvalla sen sijaan en paljon tainnut istahtaa... ;)

Saanko esitellä: Alex

Meidän nukkekotimaailmaamme on ilmaantunut viimeisen reilun vuoden aikana lukuisia uusia henkilöitä. Laimi Lyydian meille muutosta on jo vähän pidempikin aika. Siitä kaikki kuitenkin lähti, vaivihkaa kuin lumipallo alas rinnettä: ensin ovea kolkuttelivat Vladimir ja tyttärensä Olga, sitten ihastuin (tai siis Olga ihastui) Nukkekotikirppiksellä kuljeskelevaan Alexiin, ja sen jälkeen porukkaa onkin hiippaillut sisään vähän joka oven avauksella.

Alex, koko nimeltään Alexander Miniashvili, on georgialaissyntyinen pianistinero. Olga ja hän ovat opiskelukavereita, ja kun rakkaus roihahti, niin yhteen muuttoa alettiin heti suunnitella. Isä-Vladimir oli juuri vuokrannut tyttärelleen yksiön samasta taloyhtiöstä, jossa itse asuu, ja niinhän sinne yksiön olohuoneeseen piti mahduttaa parisängyn lisäksi flyygelikin. Ahdasta tuli, mutta sopu sijaa antaa. Ja vielä mahtuu kylään vieraitakin, jotka tosin saavat nukkua puoliksi flyygelin alla, jotta mahtuvat patjoineen. Vaimentaapa samalla ehkä aavistuksen verran alakertaan kantautuvaa musiikkiakin.

Olgan kaunis, punatukkainen ystävätär on antanut kertoa nimekseen Siru. Luulen, että hän on klarinetisti, mutta ihan varma siitä en vielä ole. Joka tapauksessa hän on semmoinen vähän viileämpi leidi, hiukan Olgaa vanhempi ja jalat maassa -tyyppiä. Hyvä niin, Olgalla kun taitaa olla nyt pää ruusunpunaisissa pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa. ;)

Sain siis minäkin vihdoin kerrostaloasuntoni kasaan. Olohuoneessa ja keittiössä on kukkatapetti suoraan 60-luvulta ja koko asunnon lattiat ovat kaurapuuronväristä muovimattoa, oikeassa elämässä oman nykyisen kotimme tapetteja. Tähän retrohenkiseen opiskelijaboksiin tulee häivähdyksiä omista opiskeluaikojen kodeistani ja myös muistumia omien vanhempien opiskeluajoilta 70-luvulta mm. Lundia-kirjahyllyn muodossa. Tänne myös sopivat ihanasti monet joulukalenterista saamani jutut.

Alexin flyygeli on Doloreksesta hankkimastani Mini Munduksen huonekalukitistä rakennettu. Periaatteessa kaikki osat olivat puuvalmiina, mutta käytännössä fiilaamista tarvittiin vähän enemmän, mm. viilutin tuon kannen myös alapuolelta. Pieniä oikaisuja kulmissa tuli tehtyä, mutta lopputulos hivelee ainakin omaa silmääni siitä huolimatta, ja tyytyväiseltä Alexkin vaikuttaa. :)

Kaksion remppa käynnissä

Otsikko on hieman harhaanjohtava. Kaksio on nimittäin vasta tekeillä. Sen pitäisi olla valmis helmikuussa Vladimirille. Ai nii, hän on tainnut jäädä aika vähälle esittelylle, esitelläänpä nyt.

Vladimir Kuragin, pietarilainen viulisti, on suuri rakkauteni! Hän on lempitelevisiosarjani Downton Abbeyn hovimestarin Carsonin nukkeversio, uskomattoman ihana, Taru Astikaisen tekemä oikea taideteos. Hän on esiintynyt täällä blogissa jo aikaisemmin mm. Rysän sataman Suvijuhlien tanssiorkesterissa, ja mummulassakin hän on vieraillut useita kertoja. Hänen mennneisyytensä on vähän hämärän peitossa, mutta tiedossa on, että hänellä on ollut suhde ja yhteinen elämä Laimi Lyydian kanssa jossain ulkomailla. Suhteesta on syntynyt tytär Olga, nyt jo opiskelijaneitonen. Laimi Lyydia ja Vladimir ovat ystäviä ja tapaavat usein milloin missäkin, vaikka asuvatkin eri osoitteissa.

Vladimir osti itselleen kaksion vanhasta kerrostalosta.

Kaksio on Nukkekotiyhdistyksen kerrostaloprojektin asunto, joita tulee esille Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttelyyn Tampereelle. Kaksio on odotellut pitkään paketissa eikä pelkkä aivotyö ole näkynyt missään, mutta joulun jälkeen  ryhdyin toteuttamaan suunnitelmia.

Allaolevasta kuvasta näkyy kaksion kasaamisen ensimmäinen vaihe, se mikä hirvitti eniten. Monien mittailujen ja ihmettelyjen jälkeen palan poistaminen lattia- ja kattopalojen nurkasta onnistui oikein hyvin. Merkittävä ensimmäinen askel! 

Makuuhuoneessa on nyt tapetit, mutta lattia on vielä pohdinnassa, listat puuttu ja kaikki muukin.

Työhuone on tapetoitu.

 

Kaksioon tulee parkettia ja laattaa. Lattioihin pitää saada vielä kiiltoa, siis kontaktimuovia, jota täytyy käydä ostamassa arjen tullen. (Jostain kumman syystä kuva kääntyy aina pystykuvaksi vaikka se on alunperin vaakakuva.)

Nyt jatkuu olohuoneen tapetointi. Suurin ongelmani on nyt se, miten jatkaa kuviota seinältä seuraavalle, kun tapettia on kolme arkkia ja kuvioiden kohdistaminen vaatisi sen neljännenkin, jotta saisin riittämään tapettia myös sille seinälle, joka kiinnitetään paikoilleen näyttelyn jälkeen. Jos hummaan kaikki kolme arkkia nyt, löydänkö koskaan tätä tapettia lisää? Muistaakseni juuri tämä tapetti tilattiin Englannista... Huoh. Vessan seinämateriaali on selvillä, mutta ehkä seinät täytyy laittaa ensin paikoilleen, että paloista  - ei vaan vuodista ;) - tulee oikean kokoisia.

Auttaisikohan kuppi teetä?

Maija