Mummulan vintillä

Olen lomaillut tämän pääsiäistä edeltävän viikon. Jo etukäteen suunnitelmana oli saada keskeneräistä mummulaa vihdoin kuntoon, edellistä suurta remonttia kun mummulassa taidettiin tehdä viime pääsiäisenä. Lauantaiaamuna siis ryhdyttiin tuumasta toimeen.

Projektin yhtenä osana oli ulkoseinien rappaaminen. Mummulan talo on 50-luvulta ja silloisen tyylin mukaisesti halusimme saada seinät roiskerapattua keltaiseksi. Jo useampi vuosi sitten löysimme Tikkurilan maalivalikoimasta aivan oikeanlaisen rappauspinnan, mutta ongelmana oli, että kyseistä Tunto Karkea -maalia myytiin (ja myydään edelleenkin) vain yhdeksän litran pöntöissä. Ongelma ratkesi ystäväni Tikkurilan tehtailla työskentelevän isän avulla, ja viimeisen vuoden ajan jemmasimme Suomen ainoaa kolmen litran Tunto-maalipönttöä sänkyni alla, kunnes lauantaina kiikutin sen paikalliseen maalikauppaan sävytettäväksi. Väriksi oli valittu Rikki X398, minkä koodin maalikaupan myyjälle näytin tehtaalta mukaan saamani sävytepurkin kyljestä - tai siis luulin näyttäneeni. Ihmettelin kyllä hetken, kun tietokoneen ruudulla väri näytti ihmeen vihreältä, mutta no, tietokoneen näyttöjen värintoistohan nyt on mitä on... Epäusko valtasi mielen yhä vahvemmin, kun valmiiksi sävytetty maali tuli ulos sekoituskoneesta, mutta vasta autossa tarkistin purkin kyljen tajutakseni, että maali oli nyt sävytetty värillä X389, joka oli sävyltään jotakin neonvihreän ja -keltaisen välimaastossa. Siis iik ja yäk!

Noh, koska meillä nyt kuitenkin oli Suomen ainoat kolme litraa kyseistä maalia, niin seinäänhän ne laitettiin. Alkuun meinattiin, että kyllä se saa nyt vain kelvata, mutta niin totaalisesti väri riiteli kaiken muun mummulan värityksen kanssa, että loppuviimeksi kaivoin telan, purkillisen alkuperäistä rikinkeltaista sävyä, ja pokkana vaan maalasin koko komeuden päältä. Ja kyllä kannatti. Pinnasta tuli tosi hyvä ja kestävä, jopa aidomman näköinen kuin ilman päällemaalausta, ja neonvihreä peittyi oikein mukavasti. Tarinan opetus on siis seuraava: jos teitä on useampi "rappaamista" harkitseva henkilö, yhdeksän litran maalipurkillisen voi hyvin jakaa kolmeen pekkaan, vetää seinään sävyttämättä ja maalata koko komeuden päältä millä värillä tykkää. Meillä rapattiin vain nukkekodin sivuseinät, joten kolmesta litrasta jäi ainakin puolet yli... olisko joku jolla olis neonvihreille seinille tarvetta? ;)

Ikkunat mummulasta puuttuu edelleen, mutta tämännäköisestä aukosta kurkistellaan tällä hetkellä makuuhuoneeseen.

Toinen iso osa pääsiäisviikon projektia oli vinttikerros eli ullakko, verstas ja kustavilainen kamari. Pidemmittä selostuksitta projektin tästä osasta valokuvia ensinnä vaarin verstaalta:

 

sitten ullakolta:

... ja lopuksi vielä kustavilaisesta vinttikamarista eli entisestä lastenhuoneesta, jossa ilmeisesti naapurin Martti on käynyt tutustumassa lelukaapin sisältöön...

Mummulassa on taas niin mahdoton määrä kaikkea ihanaa enemmän tai vähemmän uutta, että millään ei ole mahdollista luetella kaikkia taituritekijöitä. Kyselkää ihmeessä kommenttilootassa, jos jokin yksittäinen yksityiskohta kiinnostaa.

Enemmän uusia kuvia myös muista huoneista on Picasa-kansiossamme, jonne voi käydä kurkistamassa täällä. Viihtykää!

Vaihto Kaisan kanssa

Sovimme Kaisan kanssa vuoden alkajaisiksi pienestä vaihdosta. Kaisa toivoi metsäsuksien kaveriksi neuleita, minä puolestaan toivoin metsäsuksia vaarille. Sain omat neuleeni valmiiksi helmikuun alkupäivinä, ja nyt sitten eilen pläjähti Kaisalta sellainen paketti postilaatikkoon, että oksat pois. Metsäsukset vaarille, kyllä, ja upeat sellaiset, mutta lisäksi ihan mahdottoman paljon muutakin!

Ihana Fortuna-peli, jota jo Kaisan blogissa ihastelin...

Seurapelejä vähän pidemmänkin loman ajanvietteeksi...

Ihania puuleluja...

... ja vielä herkkujakin.

Alkaa vahvasti näyttää siltä, että minun täytyy pistää pystyyn jonkin sortin lelukauppa, eiväthän kaikki nämä ihanuudet mahdu mummulan lastenhuoneen leluhyllyyn. Harkinnassa se on tosin ollut jo aiemminkin - minikokoiset lelut ovat kerrassaan vastustamattomia. :)

Omat neuleeni Kaisa esitteli jo blogissaan. Samansävyiseen settiin kuuluu pipo, kaulaliina, hanskat ja sukat, lisäksi tein vielä lapaset perinteisellä hahtuvalapasten mallilla. Tavoittelin vanhanaikaista tyyliä ja olen aikaansaannokseeni ihan tyytyväinen. Kuva on otettu pilvisenä talvipäivänä, mutta kylläpä noista selvän saa...

Pieni vaihto piristää päivää, totisesti. :)

Uusia ihanuuksia

Meillä oli taas Inarin minikerhon tapaaminen, tällä kertaa kolmen jäsenen voimin, kun äiti oli täällä hiihtolomaa viettämässä. Opettelimme Ainon opastuksella tekemään perinteisiä pirtanauhoja. Minulla meni ilta aika lailla 1:1-koossa harjoitellessa, mutta äiti pääsi vähän minikoon tuntumaankin. Ainolta saimme sitten kerhoilun päätteeksi ompelulangalla kudotut mallikappaleet siitä, millaiseen lopputulokseen jatkossa voi pyrkiä... ;)

Paketissa oli mukana muutakin itsetehtyä ihanaa, joista myöskin suurkiitos. :)

Tilasin Pirjolta Huutonetistä kolme paria tyynyjä, joita en vaan voinut vastustaa, niin ihanaa mummulan tyyliä niissä oli. Sitten vaan tarttis enää järjestellä näille paikka...

Huutonettilöytöjä ovat myös Jatalta hankkimani herkut: raparperipiirakkaa, makaroni- ja maksalaatikkoa...

... pääsiäiseksi lammasta ja huippusuloisia pääsiäismunia...

... ja upeat karjalanpiirakat. Äidin kanssa teimme ruistaikinan, piirakkapohjia sekä pulikat leipomista varten, kuvasta puuttuu vain puuro, joka sekin on mummulla keitettynä valmiiksi. ;)

Omia tuotoksia edustakoon tällä kertaa piirakkapohjien lisäksi nämä muikunsintit, joita askaroin puulaatikkoon. Jotain muutakin on tullut tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin...

Puutarhan satoa ja muita puuhasteluja

Minikone on lähtenyt vähitellen taas käyntiin, ja Herra Mäyrän omenapuusta on nyt ehkä puolet valmiina. Juurella on New Yorkista puutarhaan muuttaneen siilin koti ja oksassa keinuvat Etsystä löytämäni ihanat hiirulaiset pähkinänkuoressaan.

Herra Mäyrä kasvattaa komeita kurpitsoja. Kottikärryt löysin taannoin Etsystä ja ne ovat herralle justiinsa mainiot.

Kasvihuoneessa kasvavat myös mehukkaat kurkut ja herkulliset tomaatit. Näistä liikenee varmasti osa mummulaankin. Ihanat korit ovat Marjatan ja Loten tekemät.

Minulla oli reippaita ja taitavia massailukavereita, Saana 8 v ja Jere 10 v, jotka viettivät meillä hiihtolomaa. Jere teki yhden noista yllä olevista kurkuista sekä alakuvan päärynän, ja Saana puolestaan alakuvan appelsiinit, omenan ja banaanin. Miehenikin osallistui yhden kurkun ja yhden banaanin verran talkoisiin, ja itse väsäsin pienen banaanitertun. Vitamiineja Herra Mäyrälle ja mummulaan. :)

Saana aloitti nukkekodin perunateatterin tekemällä Herra Mäyrälle siemenperunoita, joille minä väsäsin seuraavana päivänä sopivan säkin. Minä jatkoin perunantekoa, kun muistin, ettei mummulla ja vaarillakaan oikein ole varastoja talveksi. Osasta on ilmeisesti jo soppaa tai muusia tulossa.

Vääntelin myös sunnuntai-iltana telkkarin äärellä klemmareita vaarin työpöydälle. Kaveriksi leikkasin valmiita postikortti-, valokuva- ja kirjeprinttejä sekä kaivelin kätköistäni pari hammaslääkärin kumilenksua.

Hyvää ystävänpäivää!

Terttulassa on elelty rauhallista talvikautta, oleiltu, lepäilty ja kerätty voimia. Kevättalven kirkkaassa valossa talo alkoi näyttää siltä, että "jotain tarttis tehdä". Niinpä sitten ryhdyttiin puuhaan sellaisella innolla, että pois alta! Tässä muutamia kuvia hieman eteenpäin liikahtaneesta taloprojektista.

Tertun makuuhuoneeseen on ilmestynyt mm. sänky.

Olohuoneen molemmat päät:

Alakerran aula:

Penan huone on hienostelematon, kompakti kokonaisuus

Keittiökalusteiden löytäminen on osoittautunut hyvin hankalaksi, sillä Terttu halusi säilyttää vanhan tiskipöydän, eikä siihen sopivia huonekaluja ole löytynyt ahkerasta etsimisestä huolimatta. Kaikesta huolimatta ystävänpäivän kahvit saatiin katetuksi pöytään.

Näiden kuvien myötä Terttu ja Pena toivottavat ystävilleen hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille myös Ainolta ja minulta! Erityisterveiset synttärivaihtoon osallistuneille - kuvista löytyy teille paljon tuttua.

Inarin Ainojen minikerho

Eilen kokoontui Kaamasessa ensimmäistä kertaa kenties Suomen pohjoisin minikerho, jonka tällä hetkellä kahta jäsentä yhdistää paitsi yhteinen harrastus, myös sama etunimi. Päivän teemana oli minikokoiset virsut, jotka kaimani Aino toivoi oppivansa tekemään. Jos ei ole koskaan punontaa harrastanut, niin virsuista ei kyllä kannata aloittaa, sen verran monimutkaista noiden tekeminen on, mutta Ainolla oli perusidea jo hyvin hallussa ja niinpä virsuistakin tuli mallikelpoiset. Minun virsuni taisivat olla nyt järjestyksessä kolmannet tai neljännet, ja silti alussa oli taas melkoinen pähkäileminen, mutta lopulta valmista syntyi. Seuraavaksi haasteena olisi sitten tehdä vielä vähän pienemmät... ;)

Aino oli tehnyt minulle ihanan tervetuliaispaketin, jossa oli vaikka mitä hienouksia, muun muassa herkkuja, hedelmiä ja suloisia leluja. Tuo mäyräkoira on kerrassaan huippu! :D

Olipa kivaa löytää täältä toinen samanhenkinen näpertelijä. Pitkissä kantimissa on ollut tämä ensimmäinen kokoontuminen, 70 kilometriä meiltä Kaamaseen kun on vähän liikaa arki-illan ajeluksi työpäivän jälkeen ja viikonloput ovat olleet kortilla, mutta seuraavaa kerhokertaa odottelen jo, josko siihen ei kovin kauaa menisi. :)

Palvelus ystävälle

Uuden vuoden kunniaksi sain saatettua loppuun ison tehtävän, josta meinasi jo tulla jonkinlainen ikuisuusprojekti. Jaanan eli Wooperin kanssa oli pitkään suunnitteilla, että neuloisin hänen Kissamuorilleen villatakin ja ompelisin hameen. Lupauduin vuosi sitten syksyllä neulomaan Muorille myös sängynpeiton, josta Jaana toivoi sellaista sopivasti pehmeää ja laskeutuvaa. Kun Jaana sitten äkillisesti menehtyi reilu vuosi sitten, Jaanan äiti pyysi, josko voisin vaatettaa myös pupuneidit Hilman ja Vilman, jotta he eivät jäisi toikkaroimaan hameisillaan ilman paitaa. Kunniatehtävän otin vastaan haikeana, mutta samalla myös hieman kauhistutti: Jaana oli aina niin viimeisen päälle tarkka suunnittelija ja toteuttaja, että koin isona haasteena saada pupuneitien vaatteisiin sellaista ilmettä ja luonnetta, jota Jaana voisi tyytyväisenä katsella pilven reunalta.

Viime kevään aikana valmistuivat Kissamuorin vaatteet, joita oli Jaanan kanssa ehditty jo suunnitella yhdessä. Pitkän pähkäilyn jälkeen oli viimein tartuttava härkää sarvista myös pupuneitien kanssa. Vanhan vuoden viimeisinä päivinä neuloin tuumaustyönä Muorin sängynpeiton sekä suunnittelin ja keräilin kasaan neitien vaatteisiin sopivat materiaalit yhdessä äidin kanssa, ja viime sunnuntain aikana neidit saivat viimein päälleen muutakin kuin pelkät hamoset.

Muori sänkyineen. Sängynpeitto on puoliksi samaa lankaa kuin villatakki, puoliksi astetta vaaleampaa, ja on neulottu siis kaksinkertaisella Venne Colcoton -langalla.

Vasemmalla Vilma, oikealla Hilma. Muistan Jaanan usein jutelleen, miten neideillä oli selvästi niin erilaiset luonteet, ja myös Jaanan itse tekemät hameet korostivat asiaa. Hameisiin en paljon tehnytkään muutoksia, ja puseroihin yritin löytää samanlaista henkeä: Vilmalle asiallisempaa ja pidättyväisempää, Hilmalle hilpeän hempukkaista. Jaanan äiti laittoi mukaan materiaaliksi Jaanan mummin tekemän pitsiliinan, josta tein Vilmalle pitsisen esiliinan. Myös Hilman puserokangas on Jaanan kätköistä, Vilman paitakangas sekä pitsit, nauhat ja muut tilpehöörit omista Doloreksesta hankituista varastoistani.

Tässä vielä neidit takaapäin kurkistelemassa työpöydältäni kaiteen yli.

Neidit ja Muori matkustavat ensi viikolla jälleen kotikaupunkiinsa Helsinkiin.