Tausta

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Hamsterin varastoja


Viime aikoina nukkispuuhastelut ovat jääneet vähän vähemmälle ja nekään vähät eivät kestä päivänvaloa, mutta minisilmät auki on niin kuljettu kaupoissa kuin surffattu netissäkin. Tässäpä kuvia muutamista mukaan tarttuneista jutuista.


Doloreksesta tuli tilattua vaikka mitä ihanaa Tampereen markkinoille, mutta suurin osa niistä on äidillä Keuruulla ja tällä hetkellä kamerani ulottumattomissa. Raidalliset Venne-langat ovat kuitenkin inspiroineet neulekokeiluihin, joista ekana valmistui tämä kaulaliina. Malliksi päässyt Rento-Reino on bongattu Etsystä ja odottaa paikkaa hullun tiedemiehen työhuoneen nurkasta (juu, taas uusi projekti mielessä vaikkei kaikkia entisiäkään ole edes aloitettu...). Ja näitähän on tietysti muutama ylimääräinenkin, sillä kuka nyt ostaisi vain yhden luurangon, kun kerran ulkomailta asti lähtee tilausta tekemään. Jos joku teistä kokee tarvitsevansa yhden heistä, ilmoittautukoon. :)



 


Seuraavaksi leluja mummulan lastenhuoneen hyllyyn. Suloinen nalle on tilattu Englannista ja marmorikuulat Susannan ja Hannan innoittamina täältä. Halkaisija lienee jotain kahden millimetrin luokkaa...



 


Astioita on kohta astiakauppaankin riittävästi (hyvä vaan, kun meillä kerran on Aukustin kauppa). Porvoosta Riimikosta ostin posliinisia tarjoiluastioita lähinnä massailuinspiraatiota varten. Samaan tarkoitukseen ovat Hobby Pointista hankitut leikkuulaudat ja eurominin posliinikipot ja -lautaset kuten myös Englannista halvalla hankitut pahviset lautaset - niitä kun meinaan uskaltaa paistaa toisin kuin pullonkorkin tiivisteitä. Ihanat 50-luvun tyyliset emalipurkit päätyvät mummun keittiönkaappien kätköihin, Riimikosta nekin.



 


Riimikosta löysin myös Vegan käsinmaalattuja posliiniastioita, joita olen Doloreksessa kuolannut. Nyt on siis kokoelman siemen kerätty, Doloreksesta seurannee jatkoa... Tinatarjotin ja kastikekannu ovat myös Englannin kaupan tilauksesta. Pyöreänä pöytänä toimii ihana kivi, josta tulee joskus Herra Mäyrän puutarhapöydän kansi.



 


Mitä Herra Mäyrään tulee, niin hänelle löysin menopeliksi suloisen Vespan eräästä satunnaisen bussipysäkkini vieressä olevasta koriste-esinekaupasta Mannerheimintieltä. Tämä päätynee hieman ruosteisena jonnekin omenapuun juurelle - peruja Herran nuoruudesta. :)



 


Jos sitä näiden inspiroimana taas saisi itsekin aikaiseksi jotain pientä tuon kaulaliinan jatkoksi. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti