Aarrekätkön uumenista...

Jokainen vähän pidempään nukkekotipuuhia harrastanut lienee tehnyt saman, harmittavan havainnon: kaikkia ihanuuksia ei kerta kaikkiaan saa mahtumaan samaan aikaan näkyville nukkekotiin. Eihän nyt nukkekodissakaan voi olla yhtä aikaa joulu ja pääsiäinen, eivätkä keittiön pöydät ja tasot riitä kaikkien leipomusten tekoon samanaikaisesti. Hankin joskus Huuto.netistä tällaisen vanhan kirjapainon kirjasinlokerikon eli kastin sillä ajatuksella, että saisin edes hieman isomman osan kokoelmasta näkösälle ihasteltavaksi. Se on haeskellut sopivaa paikkaa täällä asunnossamme kunnes keksin, että keittiöönhän se tietenkin kuuluu, suurin osa varastossa olevista aarteistakin kun on erilaisia miniherkkuja ja -astioita.

Paljonkin enemmän tähän mahtuisi eivätkä varastotkaan tainneet vähentyä edes puoleen, mutta väljä asettelu nostaa yksittäisiä esineitä paremmin esiin. Kasti ruuvattiin suoraan seinään kiinni, ettei se heiluisi ohi kulkiessa, ja pikkutavarat on kiinnitetty hyllyille Tacky Waxilla. Hyvin tuntuvat pysyvän, pikkumieskin on jättänyt ne rauhaan kun ei oikein tuonne asti taida (onneksi) nähdä. Tästä näitä on myös helppo nostella tarvittaessa nukkekotiin, viimeksi toissapäivänä vaari ja Toivo lainasivat paria mansikkaviineriä kahvin kyytipojaksi. :)

Kuulumisia ja pieniä maistiaisia

Mummulan talo on aina vain vaiheessa. Sisustus pakattiin kesän näyttelyn päätyttyä laatikoihin, ja niillä sijoillaan kaikki ihanat pikkutavarat lojuvat edelleen. Olen nimittäin päättänyt, että en lähde sisustamaan taloa, ennen kuin tavarat saavat olla rauhassa paikoillaan edes jonkin aikaa. Meiltä nimittäin puuttuu vielä lamppuja, lamppujen paikoilleen kytkemiseksi talo pitää pystyä nostamaan pois paikoiltaan lipaston päältä, ja nostaminen on huomattavasti miellyttävämpää, kun sisältä ei kuulu armotonta kilinää ja helinää.

Onneksi lamppujen teko on mukavaa, ja erityisen mukavaa, kun kuvittelee, millä tavalla valaistu nukkekoti lopulta vaivan palkitsee. Facebookissa tätä kuvaa jo vilautinkin, armas isäni on nimittäin tehnyt melkoisen työn nukkekotin sähköistyksen parissa, ja lopputulemana taloon saa kytkettyä muistaakseni nelisenkymmentä valaisinta, joista jokaisen saa erikseen päälle ja pois päältä. Siellä on sekaisin lediä ja hehkulamppua, itse tehtyjä ja ostettuja valaisimia, ja kaikki toimii. Ah. :) Kuvassa on valaistuksen säätöyksikkö, ja uskokaa tai älkää, minä melkein osaan käyttää tuota ja kytkeä johdot oikeille paikoilleen. ;)

No, vähän kerrassaan homma etenee. Vanhanaikaiset lasikupuvalaisimet kellariin, saunaan ja ullakolle on jo tehty, ja muidenkin osalta homma on niin sanotusti hahmollaan. Uskaltanen siis luvata, että viimeistään kesällä täälläkin voidaan taas esitellä uusia mummulakuvia. :)

Sitä odotellessa on tullut surffattua kyllä luvattoman usein Facebookin Nukkekotikirppiksellä, ja ihanuuksia on hankittuna enemmänkin kuin vain yhtä taloa varten. Tuoreimpia astiaostoksia ovat Saaran tekemä Mariskooli, Tiinan keraamiset lautaset sekä muutama Lisean tekemä keramiikka-astia. Sopivat väreiltään niin nätisti yhteen, että pääsivät ihan kuvaan, vaikka moni muu ihanuus on pakattu jo odottamaan sitä "sitten kun" -päivää, kun noista laatikoista viimein aletaan purkaa tavaraa paikoilleen. Toisessa kuvassa ovat Katin tekemät kastikekannu ja lautanen, jotka lähtivät matkaan Nukkekotiyhdistyksen kokousreissulta Kuopiosta. Netissä vielä pystyin näiltä välttymään, mutta tosielämässä se olikin sitten jo mahdotonta. ;)

Tuossa astioiden alla alustana komeilee kyllä jälleen yksi syrjähyppy, joka viivyttänee mummulan edistymistä. Prismassa oli nimittäin myynnissä tällaisia kynttilöiden säilyttämiseen tarkoitettuja laatikoita, ja enhän minä voinut vastustaa kiusausta vaikka aikani yritinkin, olivat niin ilmiselviä pienoishuoneen kehikoita. Niitä on nyt sitten kaksi jemmassa, toiseen on tulossa lastenhuone ja toiseen hienon rouvan pukeutumis- ja vaatehuone. Lelut ja hepeneet (etenkin toisten tekemät ihanuudet) kun ovat aiheita, jotka syyhyttävät sormia ja mielikuvitusta  liikaa, että kaikki se tavarapaljous luontevasti löytäisi paikkansa meidän 50-luvun mummulastamme tai muistakaan olemassa tai suunnitteilla olevista projekteistani. Hyvä syy siis vähän rönsyillä. ;)

Kun nyt kerran bloggaamisen makuun pääsin (eli siis ehdin kerrankin kuvata valoisaan aikaan), niin lopuksi vielä isot kiitokset Pirre Pirpanalle ja Irmalle blogitunnustuksista! Nykyisin on niin vähän aikaa tälle blogihommalle(kin), että erityisesti ilahduttaa, kun huomaa, että meidänkin blogiamme jaksetaan edelleen seurata. :) Samasta syystä kuitenkin jätän nyt tunnustuksen jakamatta eteenpäin - toisten tekemisten kurkkiminen on jäänyt viime aikoina valitettavan vähälle. Aikansa varmasti tulee taas sillekin. :)

Oijoijoi!

Olipas ilahduttavaa lukea tänään Johannan blogista, että olimme saaneet äänestyksessä Suomen ihanimmasta nukkekotiblogista 12 ääntä ja päätyneet sillä jaetulle viidennelle sijalle yhdessä Hannan kanssa. Siis vau, kiitos kovasti! En olisi arvannut, tässä kun on hoidettu jälkikasvua ja perustettu uutta blogia ja lopetettu vanhaa, ja kaiken kaikkiaan tehty kaikkea muuta kuin blogattu aktiivisesti viime vuosina. Kiva kuitenkin, että tykkääjiä vielä löytyy. :) Onhan tuo lukijoiden määrä täällä uudessa blogissakin itse asiassa tasaisesti noussut, joten vähän kerrassaan juttumme tulevat ilmeisesti täältäkin löydetyiksi.

Noh, nyt kun sitten postaan, niin kerronpa samalla, että olen minä tässä viime päivinäkin vähän Bilteman tikkuja katkonut ja niistä lattiaa latonut, sähkötarvikkeita on tilattu oikein rapakon takaa ja Nukkekotikirppiksellä on käynyt kuhina... eli on täällä jotain esiteltävää, kun vain ehtisin joskus kuvaamaankin. Viikonloppuna on luvassa kuitenkin kokoustamista, minusta kun kaiken muun puuhan lisäksi leipaistiin Nukkekotiyhdistyksen puheenjohtajakin ja uutta hallitusta pitäisi järjestellä lauantaina, mutta lupaan, että tämän myötä ryhdistäydymme ja annamme teille taas aihetta kurkistella tänne vähän useammin. :) Onneksi kevätkin on tulossa ja sitä myötä valokuvausilmat paranevat, niin keskipäivä ei ole enää ainoa hyvä vaihtoehto kuvien otolle... ;)

Tervetuloa uuteen blogiimme!

Vuodatuksen valitettavan kuvapalvelinongelman vuoksi bloginpito on tuottanut tänä syksynä ylimääräistä työtä ja murhetta. Ajattelimme ensin jäädä pitämään vanhaa blogia ja korjailla vahinkoja ajan kanssa, mutta jotenkin on alkanut tuntua siltä, että on inspiroivampaa ja helpompaakin luoda uutta kuin korjata vanhaa. Siksipä siis syysloman aikana on syntynyt tämä uusi Miniasiat mielessä -blogi, jossa jatkamme vanhalla tutulla nimellä, ja myös lähes kaikki vanhat kirjoitukset löytyvät tuolta blogiarkistosta. Kuvia on palauteltu jo jonkin verran, ja palautellaan vielä lisää, jahka ehditään.  Bloggaamisen suola eli kommentit valitettavasti jäivät Vuodatukseen, mutta sekin blogi on yhä olemassa, vaikka nyt hiljeneekin.

Astukaa siis sisään, ja tutustukaa blogiimme! Toivottavasti tänne löytävät tiensä tutut ihanat lukijamme ja saamme myös uusia tuttavuuksia. Ja kommentoikaa toki, paljon ja mielellään. :)

Inspiraatio iskee ja sormia syyhyttää...

Postilaatikkoon tipahti heinä-elokuun vaihteessa odotettu ihanuus, Marian uusi Nukkekoti Väinölän tapaan -kirja. Olen sitä nyt selaillut useampaan otteeseen ensimmäisen ahmaistun lukukerran jälkeen, ja ei voi kuin ihmetellä, miten sieltä löytää aina jotain uutta, mitä ei muistanut edellisellä lukukerralla huomanneensakaan. Ohjeissa piisaa niin, etten uskalla edes haaveilla samasta kuin Kurjenpolven Virpi, joka aikoo kokeilla jokaista. Meillä kuitenkin nököttää laatikossa Proxxonin kuviosaha, jolla ei ole vielä tehty kuin pieniä koesahauksia, joten kun joku kaunis päivä kaivan sen sieltä esiin, tiedän mistä aloitan harjoittelun:




... mistä jatkan seuraavaksi, vähän harjoitusta saatuani:




... ja mikä saa toimia sitten taidonnäytteenä:




Etenkään kuviosahaus, mutta puutyöt yleensäkään eivät ole niitä tämän harrastuksen osa-alueita, joissa kokisin olevani omimmillani, mutta eiköhän tämän kirjan avulla jotain synny ihan väkisinkin. Muitakin ihania puutöitä kirjasta löytyy roppakaupalla, muun muassa nämä tuoli ja pöytä, vanha pulpetti (mummulan vintille, tietysti) sekä kapiokirstu:








Kapiokirstun avulla yritetään myös vähän valottaa meille ei-niin-maalauksellisesti-lahjakkaille kuviomaalauksen saloja, ja saattaa jopa olla, että siitä jotain ymmärsinkin, ainakin tekee ihan eri tavalla mieli kokeilla. :) Työvaihekuvat tässä (kuten muissakin kirjan ohjeissa) ovat kerta kaikkiaan mahtavan perusteelliset - tarjolla oivallista saranointioppia myös muihin projekteihin.






Kirjasta löytyy heti alusta myös kattava luettelo puutöissä tarvittavista välineistä sekä toinen aukeamallinen opastusta muiden työvälineiden ja materiaalien saloihin. Oivallista tietoutta sekä nukkekotiharrastuksesta vasta haaveilevalle että vuosia jo harrastaneellekin.




Mikäli puutyöt eivät inspiroi (tai ennen kuin sille kuviosahalle löytyy paikka), ei silti tarvitse jäädä pyörittelemään peukaloitaan, sillä kirjasta löytyy ohje jos toinenkin mummulaa silmällä pitäen. Vaarin pimiöön täytyy ehdottomasti saada vanha laatikkokamera, eteisen naulakkoon nahkareppu, kahvipöytään herrasväen pikkuleipiä ja perunakellariin kappa.










Mummun keittiöön inspiroiduin tuon keskimmäisen kuvan nähtyäni värkkäämään samanlaisen jauholokerikon aitoon 50-luvun tyyliin...




... ja mummulan kirjastoon saa kirjan kannen liepeistä kasattua melko kokoelman Tammen Kultaista kirjastoa lasten ja varttuneempienkin iloksi.




Ei voi kuin jälleen kerran huokaista, että on meillä tässä kirja aivan omaa luokkaansa niin näyttävyydessään kuin monipuolisuudessaankin. Ja kukapa olisi ollut oikeampi henkilö kirjan tekijäksi kuin mahtavan monipuolinen ja tuottelias Maria, jonka upea Väinölä-blogi on tutustuttanut ainakin meidät alun perin tähän harrastukseen (taitaapa olla muutaman muunkin...). Suurkiitos suururakasta Suomen nukkekotiharrastuksen puolesta, ja tarttukaahan kanssaharrastajat äkkiä kiinni opukseen, kun niitä vielä saa!



P.S. Hauskaa oli myös bongata kirjan sivuilta pari omaa pikku tekelettä. :)

Heinäkuun minimies

Tänä kesänä nukkekotimineilyt ovat jääneet vähän vähemmälle, mutta tällaisen 13.7. syntyneen minimiehen muutamme mukanamme tuliaisena Lapista takaisin etelään. Eiköhän syksyn mittaan ala joutilaina hetkinä (onko niitä vielä luvassa...?) syntyä joskus taas jotain 1:12-koossakin. :)

Tunnustusta

Olemme saaneet viime postauksen jälkeen tunnustusta kahdeltakin taholta, Malakoffien suvun vaiheista kertovalta Annevelta sekä Nukkekoti Kauniin Reetalta. Kiitokset teille molemmille!

Mukavaa että muistetaan, vaikka täällä blogissa onkin viime aikoina ollut aika hiljaista. Tänä syksynä uusi työpaikka ja vaativa työ on vienyt aikaa ja energiaa liiankin kanssa, mutta nyt on minisormia alkanut taas kutkuttaa. Seuraavaksi on tavoitteena saada synttäriswappijutut ja joulukalenterit salaisuuksineen väsäiltyä valmiiksi, mutta eiköhän tännekin vähitellen riitä taas päivitettävää, etenkin kun parin viikon päästä pitäisi viimein päästä muuttamaan vähän pysyvämpiin olosuhteisiin nykyisestä parin kuukauden väliaikaiskämpästä. Toivoa alkaa olla siis Herra Mäyrä -raukallakin päästä pois pahvilaatikon pohjalta makoilemasta...

Kiitokset lähtevät täältä kaikille teille, jotka olette ahkerasti mineilleet ja bloggailleet syksystä ja kiireistä huolimatta! Kyllä täältäkin taas noustaan. :)

Kukkaideointia

Kiinanruusu olisi kiva! Sen runko voidaan laatia joko rautalangasta tai oikeasta oksasta. Pelargonioita tietysti pitäisi olla ja monta! Kukat (punaiset!) onnistuisivat varmaan meiltäkin niistä paperinauhasta tehdyistä lävistäjän roskista, tarkempi ohje on muistaakseni Väinölän tee itse-sivulla. "Roskiin" leikataan terävillä sakseilla neljälle sivulle lovet, pyöräytetään kasaan ja kiinnitetään rautalangan päässä olevaan pieneen, liimaan kastettuun helmeen. Lehdet voisi laatia joko maalarinteipistä, kuten Väinölässä ja mun nukkekotikirjassa, tai lahjanauhasta leikkaamalla muotoon ja lisäämällä värikynällä lehden suonet. Ohutta vihreää kukkalankaa lehtien ruodoiksi ja varsiksi on jo olemassakin.

Amazoninliljan, amarylliksen ja muiden suoralehtisten lehdet ainakin voisivat onnistua lahjanauhasta aika hyvin. Ne kun ovat kiiltävän yksivärisiä oikeastikin. Paperinauhasta saa varmaan aika oikean oloiset amarylliksen kukat, kunhan keksin ensin minkä muotoiseksi terälehdet on leikattava.
Väinölään oli tehty myös kanerva jäkälästä, joka oli värjätty, mutta en ole varma, tarvitaanko sellaista. Jäkälä materiaalina on kuitenkin kiinnostava, voisi ehkä toimia muissakin kasveissa? Rautatiepienoismalleissa sitä käytetään usein mäntyjen latvusten rakennusmateriaalina.