Leirikuulumisia

Viikonloppu kului mukavassa seurassa ja hauskoissa puuhissa.Vaikka kuinka yrittää, ei ehdi
tehdä kaikkea mitä mieli tekisi. Leiriseuraksi lähtivät Vladimir, Pena ja Terttu. He toivoivat saavansa jotain "pientä kivaa".

Terttu sai pihakeinun. Hänen vasta hankitun rintamamiestalonsa piha on vuosien varrella villiintynyt ja ränsistynyt, ja ensi kesän suunnitelmiin kuuluu sen kunnostaminen. Suunnitelmissa on ollut hankkia keinu, joka  sopisi vanhaan pihaan. Tertun haaveet alkoivat toteutua, kun Terttu sattui tapaamaan kaupan kassajonossa kaksi entistä oppilastaan Mikon ja Pekan ja kertoi heille muuttaneensa. Pojat tiesivät talon ja kysyivät, olisiko Tertulla heille jotain kunnostushommaa, ja niinpä sovittiin keinun rakentamisesta. Juuri ammattikoulussa opintonsa aloittaneet pojat tekivät keinun innolla ja ripeästi. - Keinusta tuli oikein toimiva, joskin työn jäljessä on hieman vielä hiomista. Mutta pitäähän sitä pojille antaa mahdollisuus, tuumasi Terttu. - Ja mikä parasta, tästä keinusta muistan aina mukavat oppilaani ja iloiset velikullat Mikon ja Pekan.

 

Pena sai uudet farkut. Entiset ikivanhat crimplenehousut joutavat nyt remonttihousuiksi. Paita vielä puuttuu, mutta sekin valmistui ihan pikkuista vaille. 

 Kaikkien valmistajien pihakeinut koottiin samaan pihaan. Terttu esitteli Penalle uutta keinuaan. Maali pitäisi vielä päättää. 

  

Fred, George, Peppi ja Taneli testasivat Ninan keinua. Jos keinu kestää tämän porukan testin niin eiköhän se kestä sitten melkein mitä vain. Vauhdikasta porukkaa! 

Salme istui onnellisena ja hyrisi tyytyväisyyttään uudessa keinussaan. Kyllä Arvo nyt yllättyy!

 

Yhden keinun viereen oli jo laitettu kesäkukkiakin.

 

Vladimir sovitti Päivin keinua. - Tällainen olisi kyllä aika kiva kerrostalonkin pihassa, hän tuumi.

Mutta mitäs tuolla viereisessä keinussa näkyykään! 

Voi sinua, Vladimir! Nuori tyttö menee ihan hämilleen ja nolostuu kun kaltaisesi kypsässä iässä oleva mies alkaa osoittaa kiinnostusta! Älä nyt nolaa tyttöparkaa!

Nukkevaari keinutti pikkuisia keinussa varovasti. - Pitäkäähän tytöt kunnolla kiinni, varoitteli vaari vuoron perään mummon kanssa. Linjakujan väki olikin tullut kahdella autolla Keuruulle.

Taneli hyppäsi Salmen seuraksi.

Hortonomiopiskelija Jasmin istuskeli yksinään keinussaan. Hän taisi suunnitella istutuksia Pirkon puutarhaan.

Onneksi Sulevi ja kalastaja huomasivat Vladimirin enenn kuin Vladimir ehti tehdä mitään typerää. 

- Onpas tänään  ollutkin paljon tuota kansainvälistä lentoliikennettä, totesi kalastaja tarkoittaen vilkasta lintumuuttoa. Vladimirkin innostui kertomaan, että hän oli käynyt aamulla lintutornilla, koska oli muutontarkkailuaamu. - Hieno aamu! Paljon oli kurkia, yli 20, ja joutsenia 80 ja sitten teeriä, kuoveja, töyhtöhyyppiä ja rastaita, yksi mustaviklokin. Ja lintujen lisäksi viisi metsäkaurista.

Aika kului kuulumisia vaihtaessa. Syksyllä tavataan taas täällä samassa paikassa, eikö niin?

Hortensiat ja huivit jäivät minulta kokeilematta, mutta keinu tuli aivan valmiiksi, samoin housut. Pusero on varttia vaille valmis. Hanna ohjasi perjantai-iltana kuvansiirtotekniikkaa. Oli kiva opetella uusi tekniikka. Sunnuntaina tehtiin myös värikyniä Suskin opastuksella ja Erjan ohjeella.

Askartelun ohella meillä oli Hannan ohjaamaa aamujumppaa, lauantaiaamun varhainen linturetki Lehdontien lintutornille, saunomista ja mukavaa yhdessäoloa.

Vladimir ja Aukusti - Verkarannan julkkikset

Vladimir ja Aukusti ovat syöneet Verkarannassa blinejä kohta kuukauden. Eikä turhaan, he ovat tehneet vaikutuksen. Radio Moreenin toimittaja kävi nimittäin tekemässä juttua Verkarannan nukkekotinäyttelystä. Hän tutustui ensin näyttelyyn itsekseen. Nuori miestoimittaja oli innostunut näkemästään ja meillähän oli sitten oikein mukava juttutuokio. Nauhalle kertyneestä 15 minuutin aineistosta toimittaja koosti 3 minuutin ohjelman. Se tuli radiosta perjantaina 11.3. Radio Moreenista. Koska Radio Moreenin kuuluvuusalue on vain noin 50 km Tampereelta, on mukavaa, että ohjelmaa voi kuunnella myös netistä. Linkki tässä http://radio.uta.fi/hyva-tarina-herattaa-nukkekodin-henkiin/

Huomenna lauantaina 19.3. on näyttelyn viimeinen aukiolopäivä ja sunnuntaina meidän väki palaa Tampereelta kotiin. Saa nähdä kauanko viihtyvät kotona. Kovasti on kyselty kyläilemään useampaankin paikkaan. ;)

Täältä tullaan, Tampere! Osa 2.

Yltiöpäisenä tein näyttelyyn rintamamiestalon lisäksi kaksion Vladimirille ihan niin kuin ei yksi homma olisi riittänyt. Vladimirin kaksio oli levyinä joululomaan asti. Joululoma rakentaminen alkoi oviaukkojen leikkaamisella katto- ja lattiapalaan. Mittailin huonekaluilla huoneiden koot ja väliseinien paikat.

Ajattelin olla fiksu ja laittaa kaikki pinnat valmiiksi ennen kaksion kasaamista. Liimasin tapetit ja lattiapinnoitteet (paperia) paikoilleen hieman laimennetulla EriKeeperillä. Muuten hyvä, muttei tullut hyvä. Levyjen pinnat ovat niin sileitä ja liukkaita, että olisi pitänyt laittaa kerralla jollain muulla kuin laimennetulla  EriKeeperillä tai laimentamattomalla yleisliimalla. Kumpikaan näistä ei pitänyt vaan papereita piti liimata moneen kertaan.

Tässä lattia ja sen erilaiset pinnat ensimmäisen liimauksen jälkeen.

Vladimirin huoneistoon hankin paljon valmista. Ruokapöydän tuolit ova muuten hyvät, mutta väri oli väärä. Tuolien muodonmuutos valkoisista musteensinisiksi onnistui täydellisesti silkkivärillä. Tuolien alla on matto, jonka mukaan väri valikoitui sekä näihin että malakiitin vihreään minikeittiöön.

Muutin kaksion huonejärjestystä perinteisestä niin, että keittiön paikalla on työhuone ja olohuoneen nurkassa on minikeittiö. Minikeittiölläkin saa kokatuksi riittävästi.

Vladimir muutti Tampereelle kuukaudeksi. Hän sai seurakseen Aukustin. Aukustin koira Nalle oli piiloutunut vaatekaappiin ja salamatkusti Vladimirin muuttokuormassa isäntänsä luo.

 Blinejä riittäisi isommallekin porukalle.

Herrat nauttivat blinejä, mätiä, smetanaa ja suolakurkkuja punasipulin kera. Juomana on valkoviiniä ja samovaarissa haudutettua teetä. Teehen laitetaan vadelmahilloa. 

Vladimirin mielestä vain samovaarilla tehty tee on oikeaa teetä. Uusi samovaari on kyllä tosi hieno!

Mummu, vaari ja Laimi Lyydia ovat tänään ruokailemassa ravintola Padassa, mihin Aukusti ja Vladimirkin suuntaavat askeleensa illan mittaan. Vladimir on Padan vakioasiakas, joten ruokalista löytyy sohvapöydältä.

Makuuhuoneen sängyllä odottavat vaihtovaatteet ja viulu.

Nukkekotiyhdistyksen näyttelyssä Verkarannassa on kuukauden ajan 21.2.- 19.3. kolme kerrostalollista kaksioita ja yksiöitä ja yli kolmekymmentä rintamamiestaloa sekä paljon muuta nähtävää. Siellä riittää tutkittavaa useammaksikin käyntikerraksi. 

Edit:  Makuuhuoneen "meripihkavalaisin" ei näy aikaisemmissa kuvissa. Niinpä näppäsin siitä kuvan näyttelyn avajaispäivänä.

Kaksion remppa käynnissä

Otsikko on hieman harhaanjohtava. Kaksio on nimittäin vasta tekeillä. Sen pitäisi olla valmis helmikuussa Vladimirille. Ai nii, hän on tainnut jäädä aika vähälle esittelylle, esitelläänpä nyt.

Vladimir Kuragin, pietarilainen viulisti, on suuri rakkauteni! Hän on lempitelevisiosarjani Downton Abbeyn hovimestarin Carsonin nukkeversio, uskomattoman ihana, Taru Astikaisen tekemä oikea taideteos. Hän on esiintynyt täällä blogissa jo aikaisemmin mm. Rysän sataman Suvijuhlien tanssiorkesterissa, ja mummulassakin hän on vieraillut useita kertoja. Hänen mennneisyytensä on vähän hämärän peitossa, mutta tiedossa on, että hänellä on ollut suhde ja yhteinen elämä Laimi Lyydian kanssa jossain ulkomailla. Suhteesta on syntynyt tytär Olga, nyt jo opiskelijaneitonen. Laimi Lyydia ja Vladimir ovat ystäviä ja tapaavat usein milloin missäkin, vaikka asuvatkin eri osoitteissa.

Vladimir osti itselleen kaksion vanhasta kerrostalosta.

Kaksio on Nukkekotiyhdistyksen kerrostaloprojektin asunto, joita tulee esille Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttelyyn Tampereelle. Kaksio on odotellut pitkään paketissa eikä pelkkä aivotyö ole näkynyt missään, mutta joulun jälkeen  ryhdyin toteuttamaan suunnitelmia.

Allaolevasta kuvasta näkyy kaksion kasaamisen ensimmäinen vaihe, se mikä hirvitti eniten. Monien mittailujen ja ihmettelyjen jälkeen palan poistaminen lattia- ja kattopalojen nurkasta onnistui oikein hyvin. Merkittävä ensimmäinen askel! 

Makuuhuoneessa on nyt tapetit, mutta lattia on vielä pohdinnassa, listat puuttu ja kaikki muukin.

Työhuone on tapetoitu.

 

Kaksioon tulee parkettia ja laattaa. Lattioihin pitää saada vielä kiiltoa, siis kontaktimuovia, jota täytyy käydä ostamassa arjen tullen. (Jostain kumman syystä kuva kääntyy aina pystykuvaksi vaikka se on alunperin vaakakuva.)

Nyt jatkuu olohuoneen tapetointi. Suurin ongelmani on nyt se, miten jatkaa kuviota seinältä seuraavalle, kun tapettia on kolme arkkia ja kuvioiden kohdistaminen vaatisi sen neljännenkin, jotta saisin riittämään tapettia myös sille seinälle, joka kiinnitetään paikoilleen näyttelyn jälkeen. Jos hummaan kaikki kolme arkkia nyt, löydänkö koskaan tätä tapettia lisää? Muistaakseni juuri tämä tapetti tilattiin Englannista... Huoh. Vessan seinämateriaali on selvillä, mutta ehkä seinät täytyy laittaa ensin paikoilleen, että paloista  - ei vaan vuodista ;) - tulee oikean kokoisia.

Auttaisikohan kuppi teetä?

Maija