Tervetuloa Valkoiseen kahvilaan!

Pääsiäisen välipalana sisustimme äidin kanssa valkoisen kahvilan valmiiksi vastaanottamaan vieraita. Näytillä on myös pieni valikoima tyyliin sopivaa sisustustavaraa. Tämän kahvilan sisällöstä itse tehtyä on katon kristallikruunu, takaseinän kultakehyksinen peili, seinähyllyt, tiikerikakku sekä pieni valkoinen kori vasemmalla hyllykössä. Muu onkin sitten ostettua tai vielä suuremmaksi osin lahjaksi saatua muun muassa joulukalenterivaihdoissa vuosien varrella: ihania tavaroita, joille vihdoin on ihana paikka. :) Tervetuloa avajaisiin maistelemaan herkkuja!

Kevättä rinnassa

En taida olla ainoa miniharrastaja, jolla jo tammikuulla katse suuntautuu kevättä kohden. Pienenä väliherkutteluprojektina kasasin syksymmällä ostamaani somaan lyhtyyn vähän keväistä tunnelmaa. Kuvat puhukoot enemmän kuin sanat.

Tämä lyhty on sisustettu kaikenlaisilla ihanilla aarteilla, joita olen matkan varrella haalinut kasaan. Vasemmanpuoleinen tuoli on löytö Nukke- ja nallemarkkinoilta Christian Lundqvistin pöydästä. Silkkihuivin sen selkämykselle virkkasin Gutermannin silkkisestä ompelulangasta omasta päästä kehitellyn mallin mukaan. Hienoisesti kimaltelevalla maalilla maalattu kaunis ja siro pöytä on tullut minulle swapissa vuosia sitten (valitettavasti en muista keneltä) ja valkoinen tuoli on Lotan tekemä joulukalenteriin vuonna 2011. Pöydällä on Hannan tekemällä keramiikkalautasella kaksi äidin pikasilotteella leipomaa rahkapullaa, Lisea Närväseltä Facebook-kirppikseltä ostettu pieni keraaminen teepannu sekä kaksi Etsystä Hannan vinkin perusteella löytämääni teemukia, jotka on tehnyt Johanna Johansson Sjölander. Kasviharrastajan kevätunelmointikirjat ovat myös Facebook-kirppikseltä muistaakseni Marian kirjakaupasta (korjatkaa jos muistan väärin!). Tarjotin on itse tehty Miniklubissa vuosia sitten, kun Wooper eli Jaana opetti meille minimosaiikkitöitä ja oli tuonut materiaaliksi kasapäin omia keramiikkasirujaan.

Kevätkukkasissa minulla piisaa, ja on kiva että niille on oma paikkansa, näyttävät nimittäin vähän hassuilta Herra Mäyrän kasvihuoneella kypsien viinirypäleiden ja tomaattien seurassa. ;) Lumella olevat tulppaani ja kielo ovat Marjatan talon viherhuoneelta peräisin, samoin oikealla oleva sinililja. Isossa ruukussa olevan kielopuskan olen tehnyt itse, narsissit ja lumikellot olen löytänyt jo muutamia vuosia sitten Dolls House Heavenista. Alumiinivanna on ostotavaraa. Kuriositeettina kerrottakoon, että siinä oleva vaalea hiekka on peräisin manner-Euroopan pohjoisimmalta kolkalta Norjan Finnmarkista, Gamvikin kunnasta, Slettnes Fyr -nimisen majakan vieressä olevalta rannalta, ja on mitä todennäköisimmin aika isolta osin simpukankuorista jauhautunutta, sen verran monivärisiä violetteja ja vihertäviä sävyjä noista muruista löytyy mustan ja valkoisen lisäksi, kun tarkkaan katsoo. Onneksi rannalta löytyi myös sinne huuhtoutunut rakennusmiehen kypärä, jolla sai kauhaistua hiekkaa mukaan ihan kunnon annoksen. ;)

Kuka väittää ettei omistaminen tee onnelliseksi? Ainakin kauneus ympärillä tekee, ja tuo lyhty on niin mukavan pieni, että se mahtuu juuri sopivasti meidän pikkuiselle ruokapöydällemme nököttämään. Siinä sitä päivittäin katselen ja nautiskelen keväisistä läikähdyksistä, joita se mielessäni herättää. Joka päivä on aina vähän valoisampaa. :)

Viinilaatikosta kahvilaksi

Meille on kertynyt joulukalenteri- ja muissa vaihdoissa ihania valkoisia kalusteita, joille ei toistaiseksi ole löytynyt jo varsin täydestä mummulasta oikein sopivaa sijoituspaikkaa. Niitä katsellessa keksimme idean pienestä kahvilasta, joka olisi värimaailmaltaan hyvin valkoinen mausteena vain hieman harmaata, beigeä, kultaa ja hopeaa. Nykypäivän sisustustrendit tuntuvat olevan kovastikin tähän suuntaan, ja on kiva päästä kokeilemaan tyyliä näin minikoossa.

Sittenpä vain tuumasta toimeen, eli hommaamaan sopiva viinilaatikko - mikäs sen passelimpi vaihtoehto kahvilaboksiksi. Onneksi sukulaismies työskentelee viinien maahantuontialalla, sillä jouluun ja Alkon laatikoihin on vielä aikaa, ja inspiraatiohan ei odota. Seiniin passeli, lähinnä ehkä pellavan sävyinen tapetti löytyi tapettikaupan poistokorista, ja erityisen kunniamaininnan ansaitsee myyjätär, joka lainkaan hämmästymättä alkoi esitellä ja etsiä meille sopivaa pienikuvioista tapettia valkoiseen nukkekotimaailmaan. :) Tapetit huitaistiin seinään eräänä iltamyöhänä niin vauhdilla, että varsinainen ennen-kuva jäi ottamatta, mutta tässä olisi tilanne jälkeen ensimmäisten tuunaustoimien.

Laatikon lattia oli valmiiksi niin kivan näköinen, että siihen halusimme vain valkoisen kuultomaalin (lue: vedellä ohennettua askartelumaalia). Rapattua kattoa esittämään löytyi sopiva röpelötapetti edellämainitun tapettikaupan poistomallikirjasta. Peili syntyi rimasta, peilitarrasta ja ääriviivatarroista lattian kuivumista odotellessa. Ja tältä näyttää nyt:

Kerrankin meillä on projekti, jossa ei tuusata yhden yksityiskohdan parissa ikuisuuksia! Tosin täytyy kyllä todeta, että itse tehtyä tuolla on vain murto-osa - meillä on näköjään ollut varastossa hurja määrä kaikkea ihanaa ihan vain odottamassa tähän projektiin päätymistä. Ilmankos tulee valmistakin. :)

Tuon lattialla lojuvan pitsiliinan tilalle on vielä tulossa pieni pyöreä pöytä ja pari tuolia. Lisäksi tarvitaan hyllyä kaakuille, kirjoille ja astioille, vähän valoa eli kynttilöitä ja lamppuja, ja tietysti sitten niitä tarjoomuksia. Nam. :)

Siilihän se siellä...

Aika moni arvasi oikein, kun toukokuussa kyselin, että mikähän otus se tänne kottikärryn ja roskiksen väliin muuttaa majailemaan. Siilihän se. Jäi silloin toukokuussa toteuttamatta tämä(kin) projekti, mutta sehän oli itse asiassa ihan suunniteltu juttu (joojoo...) - eihän minulla olisi silloin ollut lainkaan tällaisia materiaalivarantoja käytettävissäni.

Syksyn lehdet ovat nimittäin värikkyydessään ihan ykkösaskartelumateriaalia. Pihallamme kasvaa iso aroniapensas, jonka lehdistä löytyvät varmasti kaikki syksyn ruskan sävyt, ja ne lehdet ovat myös sopivan paksua ja kestävää tavaraa askarteluunkin. Niinpä olen nipsutellut leikkureillani lehtiin pieniä kuviollisia reikiä pojan kanssa hiekkalaatikolla istuessani (roskat jäivät pihalle, joten nyt tietää koko taloyhtiö, kuinka hulluja puuhaan...) ja saanut aikaiseksi oikein kelpo lehtikasan. :)

Ja pitihän se asukaskin sitten saada väsättyä. Tuon edellisen postauksen taidonnäytteen tasolle en yllä läheskään, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen pikkuiseen siiliin, jonka tässä iltana muutamana olen neulahuovuttaen saanut piikiteltyä kasaan. Ensin se näytti hylkeeltä, sitten rotalta, sitten sudelta, mutta vihdoin löytyi se siilikin sieltä alta. :)




Siilillä on lehtien lisäksi lämmikkeenään kirjava torkkupeitto, jonka olen neuloskellut Venne Colcotonin kirjavasta langasta suikaleina ja ommellut kasaan. Ei se tuolta oikein hyvin erotu, mutta lämmittää kuitenkin.






Nyt sitten pitäisi vielä miettiä, että miten maailmassa tämä installaatio saadaan pysymään ehjänä ja lehdet edes osapuilleen paikoillaan huushollissa, jossa asuu yksi reipas yksivuotias... ;)

Häälahja ystävälle

Kaikista vanhin ystäväni (olemme olleet ystäviä siitä saakka, kun olin 8 kk ja vanhempineni muutimme heidän naapuriinsa) meni naimisiin syyskuun puolivälissä. Häälahjaa ei tarvinnut sen kummemmin miettiä, sillä ihan itsestään päähäni pälähti pyytää Hannaa tekemään pienoiskoiruudet heidän "tytöistään" Papusta ja Pullasta. Ja niinhän niistä tuli niin näköiset ja ihanat, että olivat oikein häälahjapöydän vetonauloja. :) Kiitos Hanna vielä tuhannesti tätäkin kautta! Taisin saada häissä osakseni ihan ansiotonta kunniaa, kun en kerinnyt kaikille vieraille toitottaa, että "en se minä ollut"... ;)

Itse rakentelin tytöille majapaikaksi puutarhannurkkauksen valkoiseen lyhtyyn, puutarhan kaivelu kun on viime vuosina ollut meitä yhdistävä tekijä ihan listan kärkipäässä.

Takapihan perällä

Dr von Hoepschenstein sekä Herra Mäyrä puutarhoineen ovat edelleen visusti kaappien ja laatikoiden uumenissa viimekesäisen muuton jäljiltä, eikä kunnollista askartelutilaa ole vielä hetkeen luvassakaan. Jäin eilen pienen työpätkän jälkeen taas joksikin aikaa kotiäidiksi, ja tässä kotona pyöriessä mieli tekisi kuitenkin jotain minijuttujakin puuhastella, joten kaivelin kaapista tällaiset, 1:12-mittakaavaan hieman liian suuret puutarhavälineet ja aloin sommitella äidin kätköistä löytyneeseen Tiimari-laatikkoon pienoishuonetta... tai no, pienois-takapihannurkkaa pikemminkin.




Tavoitteena olisi, että boksi valmistuisi tässä toukokuun aikana kotona ollessa, mutta saas nähdä kuinka käy. Vaan kuka arvaa, miksi tuossa boksin keskellä, parhaalla paikalla, on mokoma risukasa?

Ensimmäinen oikein vastannut saa ainakin hyvää mieltä, vaikka en oitis lupaakaan sen ihmeempää palkintoa. Saatan toki yllättää itsenikin ja sittenkin sellaisen kehitellä, mutta se riippuu muun muassa yöunien pituudesta, vauvan hyvä- vs. huonotuulisuusindeksistä sekä kommenttien lukumäärästä, joista viimeksi mainittuun teidän on tosin täysin mahdollista vaikuttaa. ;)