Joulua, joulua (ja viimeiset kalenteripaketit)

Meidän mummulassa ja alakerran kauppiaan kammarissakin rauhoituttiin joulun viettoon. Aukusti sai seuraa basististamme dr von Hoepschensteinista. Pöydällä on Hannan tekemä kaunis joululiina, joka kuoriutui 21. päivän paketista, tarjolla vähän pikkusuolaista ja Nukkekotiyhdistyksen juhlavuosikonjakkia kyytipojaksi. Hyvin näyttää sedillä juttu luistavan.

Yläkerran oven pielessä on juuri kukkaan puhjennut herkkä ja kaunis jouluruusu, jonka sain Annalta jouluaaton kalenteripaketista. Eteisen matolla ovat sen kaverina olleet pirteät pikkujakkarat.

Keittiön pöydällä on kokoelma kauniita keraamisia leikkuulautoja. Nämä olivat Annan 22. päivän paketissa. Taitavat päätyä retroa rakastavan Olgan keittiön seinälle koristeiksi, että pääsevät esille ja oikeuksiinsa. Paketissa oli mukana sopivat kiinnitysnaulatkin.

Vladimir on poikennut tuomaan joulutervehdyksen mummulle ja vaarille. Pientä purtavaa on katettu tarjolle olohuoneen pöydälle. Sohvapöydällä on koristeena oikein kuusimetsä, joista nuo oikeanpuoleiset eli kaikista isoin ja pienin olivat Hannan 21. päivän paketissa samoin kuin ihana lumipallo, joka roikkuu kuusessa (siinä on helmikirjailut ja kaikki, uskokaa tai älkää). Ikkunan edessä oleva bonsai on Laimin silmäterä, sen sain Hannalta 23. päivän paketista samoin kuin kauniin violetin, kudotun kaulahuivin, joka on Laimilla kaulassa. Lieköhän hän vähän vilustunut.

Kiitos vielä Annalle ja Hannalle ihanista joulukuun aamuista! Sellaisia aarteita on paketeista paljastunut, että tätä joulukuuta muistellaan pitkään hymyssä suin. :)

Onnellisen päivän ilta

Kotiin Rysän niemeltä palasi onnellista väkeä. Vaikka väsytti, samalla oli kumman energinen olo. Etenkin Vladimirille ja Laimi Lyydialle tuli ihan vanhat ajat mieleen, semmoistahan se aina hyvän keikan jälkeen oli ollut, että ei millään olisi malttanut mennä nukkumaan. Vihtorin ja Saima Sylvian kanssa istuttiin hetkeksi teekupposen ääreen muistelemaan päivän tapahtumia ennen kuin Vladimir pakkasi viulunsa ja lähti kotiaan kohti.

Aukusti ei lähtenyt enää muiden seuraksi vaan suuntasi jo pihamaalta omaan hellahuoneeseensa. Radiosta tuli sopivasti musiikkia, jonka mukana saattoi vielä soitella ja tunnelmoida hyvän keikan jälkimainingeissa.

Olga kipusi mietteissään yläkerran vinttikamariin. Olipa ollut melkoinen ilta, ihan sääriä vieläkin heikotti kun mieleen päästi tummat silmät ja suklaisen ihon...

Toivo ja Hilma Ilona olivat eronneet muusta seurueesta jo aiemmin, he asuivat jonkin matkan päässä. Illalla, kun Martti oli saatu nukkumaan, kävivät he vielä pienellä kävelyllä suviyössä. Kovin salaperäiseltä vaikutti Hilma Ilona, ja onnelliselta myös.

Entäs tohtorimme sitten? No, joku tiesi sanoa, että valkotakkinen hahmo oli nähty viilettämässä Rysän niemeltä poispäin polkupyörän selässä. Taisi basistilla keikkaa pukata.

Tohtorin uudet vaatteet

Sohvapöydälläni on norkoillut epämääräinen hampuusi jo pidemmän aikaa. Ensin se kekkuloi ilkosen alasti, sitten se kiskoi jostain ylleen risan villapaidan (nurin päin tietenkin). Eilen säälin sitä sen verran että tein sille housut, jotka se solmi vyötäisilleen pakettinarulla. Toinen kengännauhakin on hukassa, ja jostain se on taikonut tilalle pätkän paalinarua.




Tänään sitten katsoin juopporetkua tarkemmin, ja takkinsa hukannut Dr von Hoepschensteinhan se siinä. Ei auttanut muu kuin alkaa metsästää tohtorille takkia, jotta hän muuttaisi pöydältäni takaisin työhuoneelleen majailemaan. Tuo takki päällä näyttää kyllä tehdyn koe ja keksintö jos toinenkin...




Työhuoneelle päästyään tohtori halusi esitellä tulevaa uutta keksintöään, mutta siitä lisää myöhemmin...




 ... työpöydältä löytyy kuitenkin ruuvia, mutteria, piuhaa ja ties mitä vipstonkia...




Luuranko vintillä on vähän rentoutunut sitten viime tapaamisen.




Kuvat aukeavat isompina klikkaamalla, ja aiempia kuvia työhuoneelta voi kurkistaa myös Picasassa.

Tohtorin uudet keitokset

Meillä on viikonloppuna vallinnut keittiössä melkoinen sotku, kun olemme miehen kanssa sekoitelleet Dr von Hoepschensteinille hyllyn täytettä. Käytössä oli muun muassa apteekista saatavaa jauhemaista elintarvikeväriä, kidesokeria, merisuolaa, vettä, Scenic Wateria, yhden millilitran ruiskuja ja injektioneuloja, monenlaisia mausteita, kuvankäsittelyohjelma ja tulostin, Fimo-massoja sekä valikoima erilaisia purkkeja ja pulloja, ja tässäpä lopputulos. Puhukoon jälleen kuvat puolestaan - tällä kertaa kuvattu vähän paremmassa valossa keittiön pöydällä.

Hyllystä löytyy myrkkyä ja rohtoa jos jonkinlaista - sulassa sovussa ovat antiikin aikaiset sekoitukset, noitayrtit, myrkkysienet ja modernit kemian yhdisteet.

Hyllyn päälle on säilötty myrkkykäärme lasikuvun alle sisäelimien viereen...

... ja pulputtelee siellä liemiäkin valmistumassa.

Työpöydällä on polttimen ja kolmijalan päällä keitos, jonne on sekoiteltu sitä sun tätä...

... ja varsin mielenkiintoiselta vaikuttaa myös tämä, vielä keskeneräinen kokeilu...!

We had quite a mess in our kitchen while mixing sugar, sea salt, food colourings, Scenic Water, Fimo, herbs and spices... Well, here are the results - Dr von Hoepschenstein has got a lot of new stuff at his study. ;)

Tiedemies työssään

Tähän viikonloppuun mennessä olin saanut edistettyä vanhaan kelloon rakentuvaa tiedemiesprojektiani sen verran, että olin käyttänyt paljon aikaa ja sievoisen summan palkkatulojani (mikä luksus ikuiseen opiskelijaelämään tottuneelle) haahuillen maailmalla nettikaupoissa ja fiilistellen ihania lasipurkkeja, kemistin välineitä ja muita välttämättömyyksiä. Hamstraamisen jälkeen olikin sitten helppo aloittaa rakentelu. Työhuone koostuu alakerrasta, johon sijoittuvat tohtorin työtilat, sekä vintistä kaikenlaisine enemmän ja vähemmän pimeine romppeineen. Vintille pääsee myöhemmin kipuamaan alakerrasta jyrkkiä tikkaita myöten, ja siellä edelleen toimivaa kellon koneistoa soittaa ystävämme Kalma-Kalle...

Puhukoon kuvat puolestaan: tervetuloa kurkistamaan Dr von Hoepschensteinin keskeneräiselle mutta silti jo kovin sotkuiselle työhuoneelle. Klikkailkaahan kuvia isommaksi, niin saatte hämärästä paremmin selvää.

Tohtorin hyllyssä on pulveria ja litkua jos jonkinlaista, kasvin osia uutettavaksi ja luita jauhettavaksi, ja kaapin päältä löytyy lisää tarpeita: verijuotikkaita omassa purkissaan, sian silmiä toisessa ja kokonainen maksa kolmannessa.

Mitähän tästä lienee tulossa, siis muuta kuin sotkua?

Eivät taida Dr von Hoepschensteinin kokeet mennä aivan toivottuun suuntaan... järkytykseltään ukko on unohtanut pukeutuakin...

Kalma-Kallea eivät moiset maalliset hetkauta - se hoitaa soittajan virkansa vintillä aina yhtä jäykän kuuliaisesti.

Dr von Hoepschenstein on tilaustyö Toini Sorvari-Huhtaselta, ja on juuri niin sekopäisen hömelön näköinen kuin toivoinkin. :D Kemistin työvälineet löytyivät Krizzeltä Doloreksesta, ja on tunnustettava, että niiden näkemisestä taisi lähteä koko projekti liikkeelle, niin ihania koeputkia, pinsettejä ja muita herkkuja ei vain voinut vastustaa. Ruskeat apteekkarin purkit, upean nurkkahyllykön ja tuolikitin hankin Englannista Minimum World -nettikaupasta. Ihan kivaa vaihtelua Herra Mäyrän omenapuun tuskartelulle vain kasata kokonaisuutta valmiista tavaroista - lasinpuhaltajan taitoni eivät ihan riitä tälle tasolle.  Pöytä on sentään ihan omaa tekoa... ;)


Welcome to have a look into my new project: the study of Dr von Hoepschenstein, an insane scientist. The study is built in an old clock. The mechanism is still working and is placed on the attic, where our friend Deathly Dave takes care of ringing the bells.

Uusi projekti...

Jotkut entiset projektit ovat edelleen aloittamista vaille valmiita ja loputkin vahvasti keskeneräisiä, mutta minkäs teet kun uusia ideoita pulppuaa mieleen ja suorastaan vaatii toteuttamista. Projekti alkoi tällä kertaa Kalma-Kallella eli tuttavallisemmin Rento-Reinolla, joka nyt on saanut uuden asuinsijan.

Onnistuin nimittäin huutamaan huutonetistä vanhan kellon, josta tulee jatkossa hullun tiedemiehen työhuone (tuo kuivakampi kaveri on jatkossa enemmänkin statisti). Kellopuoli tässä sopivasti ei toimi ja taas kaunisääninen lyöntipuoli toimii, joten kellon tuhoamisesta ei tule huono omatunto, kun tilalle saa hauskan soittopelin ja persoonallisen pienoishuoneen. Siippakin innostui projektista, otti ja purki kellotaulun pois, ja nyt se siirtää koneistoa kellon sisällä sopivampiin asemiin sillä välin kun minä bloggaan ja fiilistelen sohvalla, miten hieno tästä tuleekaan... yhteistyö on voimaa. ;D