No niin, nyt ovat mummu ja vaari saaneet vaatetta ylleen. On siis aika esitellä teille rouva Saima Sylvia ja herra Sulo Vihtori Sivuraide.
Uudet vaatteet saatuaan Saima-mummu ja Vihtori-vaari kävivät oikein valokuvaajalla ikuistamassa paluunsa kotikonnuille. Eihän heillä niin kiirettä vielä olisi ollut, kun asunnon remontti on edelleen aika alkutekijöissään, mutta vaari ajatteli, että kenties omistajien läsnäolo laittaisi remonttimiehille vähän vipinää kinttuihin...
Tässä vielä lähikuvassa molemmat.
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, että Vihtori-vaarilla on vielä paljaat jalat. Sukat on luvassa hänellekin sekä niiden lisäksi tohvelit, mutta suutari mokoma valitteli muita kiireitään ja mummulla on sukkien neulominen vielä aloittamatta, joten kuvaus päätettiin hoitaa tässä vaiheessa alta pois.
Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä vaatteista riisuttavat, mutta mummun puseroa tehdessäni huomasin jo, että tässä mittakaavassa kiinnityksistä tulee väistämättä vähän kömpelöt ja vaatteista huonommin istuvat. Siksipä siis mummun pusero ja hame on laitettu kiinni muutamin ompelein ja vaarin kohdalla oikaisin jo niin paljon, että kaulukset, kalvosimet, upslaakit ja vyötärökaitaleet on kiinnitetty silkalla pelkällä liimalla. Vaan lopputulos on siisti, joten hyvä niin. (Ehkä jopa vähän liiankin siisti ja juhlallinen - luulen että vaari saa jossain vaiheessa päälleen villatakin vähän pehmentämään juhlavaa vaikutelmaa.) Käytettyäni näiden kamppeiden kimpussa pari kokonaista päivää uskon, että vaatteiden vaihtamisen pieni hankaluus ei muodostu ainakaan lähiaikoina ongelmaksi...
Muutamia kallisarvoisia kapistuksia huomasin ompelun aikana omistavani, nimittäin FrayCheckiä, silitettävää liimanauhaa ja hyvää paksua liimaa, pikkuruiset terävät sakset ja silkkipaperia. Suuret kiitokset Tarulle hyvästä silkkipaperivinkistä - kertaakaan ei pikkuruinen ompelus jumittanut kiinni koneen uumeniin! Lyömätön hankinta oli Ullakasta tilaamani minisilitysrauta, jolla sai silitettyä pienimmätkin saumat ja laskokset tarkasti ja sormia polttamatta. Hihalautana toimi muuten mainiosti kahvilusikka, jonka varren päällä silittelin monet ahtaat mutkat.
Mummun puserokangas on Tiinalta saatua, muut kankaat ovat erilaisia palalaarilöytöjä, napit ja vaarin silmälasit on tilattu täältä. Kaavat syntyivät mittanauhaa apuna käyttäen omasta kynästä ja kokeilemalla. Miniompeluissa on se hyvä puoli, että jos ensimmäinen leikkkuu menee pieleen, kangas ei lopu kesken. Mummun hamekappaleita leikkasin vissiin ainakin kolmet ja vaarin ensimmäinen housuversio oli niin piukka, että John Travoltakin olisi ollut kade. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti