Joulukuusi

Liekö kukaan ihmetellyt, miksi blogissamme on viime aikoina ollut minirintamalla aika hiljaista. Syynä on paitsi viikolla ollut tentti, myös se, että olen käyttänyt kaksi viikonloppua varsinaiseen tuskarteluun, eikä mitään muuta ole siis syntynyt. Vaan nyt se on valmis - Aukustilan joulukuusi!




Ensimmäisenä kehotus: älkää kokeilko tätä kotona. Mikäli joku tästä huolimatta haluaa kokeilla, kerron, että koko kuusi oksineen ja runkoineen on väännelty kasaan ruskeasta rautalangasta, oksanpätkä oksanpätkältä. Ei tosiaan syntynyt käden käänteessä - tai ehkä parempi ilmaus olisi tuossa tuokiossa, käsiä nimittäin kyllä piti väännellä edes takaisin. Minulla on pitkä pinna (joku on ehkä saattanut jotain sellaista rivien välistä tulkita täällä blogissakin), mutta tässä sekin joutui koetukselle.

No, lopulta kuitenkin tänään illansuussa sain kiinni viimeiset oksat, kyhäsin äkkiä kuusenjalan parista prikasta ja lääkeruiskun nokasta, sudin oksistoon liimaa, dippasin komeuden pienoisrautatiepuuhissa käytettävään maisemointirouheeseen ja onnellisena ripustin siihen aiemmin askartelemani joulupallot. Ja täytyy sanoa että olen tyytyväinen. :)

Tässä kuusi vielä tunnelmavalaistuksessa. Koristelu ei ole lopullinen, pitäähän kuusessa olla ainakin latvatähti ja kynttilät, ja jalankin meinaan maalata. En kuitenkaan enää malttanut mieltäni kuvaamisen suhteen, on tätä sellaisella hartaudella tusattu (ja vähän hampaat irvessäkin).






Tavoitteena oli saada aikaan perisuomalainen laihaoksainen kuusennäre, minua kun eivät kaupan olevat enemmän tai vähemmän muoviset tai tuuheaoksaista jalopuuta muistuttavat valmiskuuset ole missään vaiheessa vakuuttaneet. Eihän sellaisia ollut 50-luvulla ainakaan Suomessa, ja autenttisuus ennen kaikkea! (Niinpä niin. Sen nimiin sitä on ennenkin vannottu suuruudenhulluja projekteja suunnitellessa...)

No, tässä toteutui ainakin laihaoksaisuus, minulla kun oli vain hyvin ohutta tai liian paksua rautalankaa. Oksistossa se ohuempi toimii ihan hyvin, runko puolestaan on erinomaisen hutera ja huojuu pienestäkin hipaisusta. Kuusi on mummulan mittakaavaan vähän pieni (jossain noissa kuvissa näkyy tulitikkukin kunnolla), mutta yhtään korkeampaa siitä ei olisi enää voinut tehdä, ellei runkoa olisi jollain tapaa vahvistanut, ja se taas olisi vaatinut suunnitelmien muuttamista kesken matkan - ääh, liian vaivalloista.

Kuten yleensä, tiedän nyt mitä tekisin toisin seuraavaa tehdessä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, ettei seuraavaa ehkä tule... ja ainakaan ette koskaan tule näkemään näitä massatuotannossa. ;)