Leivontaa eli uusia kokeiluja

Minun on jo pitkään tehnyt mieli tehdä lusikkaleipiä nukkekotiin, mikäs sen paremmin mummulan juhliin sopisi. Nyt sitten pääsin pitkästä aikaa (siis todella) Miniklubiin viime viikonloppuna, ja lusikka oli tietenkin mukana. :) Mirelin marenkimuottia piti myös kokeilla, ja siitä syntyi idea pavlovaan. Kerhossa sain tehtyä lähinnä keksipohjat, kotona sitten lastenhoidon lomassa väsäsin kakut ja keksit loppuun.

Lusikkaleipien hillona on ikkunakalvoväriä, jota sain kaksi pullonpohjallista Pohjalaisen Tarjalta - kiitos! Hyvin toimi, ja mikä parasta, sen saa kuorittua helposti kuivuttuaan pois keksien pinnalta. Ei siis haittaa jos vähän sotkee. :) Sokerina toimii semmoinen joku askartelujauhe, jota löysin laatikkoni pohjalta. On aikanaan joskus 90-luvun lopulla maksanut 28 markkaa. ;)

Pavlovan päälle laitoin valmiita mansikkasiivuja ja tuommoisia läpinäkyviä reiättömiä mikrohelmiä, Tiimarin poistotuote jostain vuosien takaa. Niiden kaveriksi askartelin vadelmia: dippasin cocktailtikun pään ensin Tacky Waxiin, sitten liimaan ja sitten mikrohelmipussiin. Annettiin kuivua ja lopuksi päälle ikkunakalvoväriä. Ihan kivoja tuli, ja hauskinta on, että niissä on tietty se kolokin keskellä niinkuin oikeissa. ;) Harmi vain, ettei se kuvassa oikein näy. Kakun sisus on herkullista muovikorkkia + saumauslaastia akryylimaalilla sävytettynä ja liimalla sitkistettynä, päällä sitten ne marengit. Pavlovan lautanen on muuten metallinappi - niissä on monesti tosi hyviä lautasia, tarpeeksi ohuita ja ihan oikean muotoisia.

Kirsikat on kans tehty ikkunakalvovärillä, niissä sisuksena siemenhelmi.

Namnam. :)

Puikot ne kilkkaa...

Taas on blogissa ollut hiljaista, vaikka minirintamalla ei. Minulla on sekä tietokone että kameran muistikortti tupaten täynnä, ja niinpä kuvaaminen, kuvien siirtäminen koneelle ja edelleen blogiin käy himpuran hitaasti, mikä taas ei kahden pikkulapsen taloudessa ole oikein kätevää. Noh, tämä päivä menikin sitten tässä, mutta olisi sen hullumminkin voinut viettää. :)

On tullut siis neulottua. Sain vihdoin valmiiksi pari vuotta suunnitteilla olleen slipoverin Susannan Fred-eiku-Georgelle, ja neulaisin sitten vauhtiin päästyäni tuommoiset tossutkin. Ne on tehty neliömäisiä aina oikein -paloja eri suuntiin yhdistelemällä, tosin neuloin palat heti suoraan yhteen koska tässä mittakaavassa yhteen ompeleminen nyt vain on kökköä...

Olga Anastasiakin on saanut jotain ylleen. Hanna antoi minulle superihanan ylläri-joulukalenterin, josta kuoriutuivat mm. nuo pyjamanhousut. Kiitos vielä tuhannesti, pelastit joulukuuni. <3 Pelkissä housuissa ei kuitenkaan oikein voinut vieraisilla kekkuloida, joten tein kaveriksi aluspaidan, joka on ohutta silkkiä, 2 millin silkkinauhaa reunoissa ja käsin kasaan ommeltu. Erityisen ylpeä olen siitä, että tässä on nappi selässä, joten saa riisuttuakin. :) Silti Olgalla oli aika alaston olo, enkä yhtään ihmettele, joten puikoille pääsi seuraavaksi Olgan villatakki. Se on käsinvärjättyä Manos del Uruguayn Lace-lankaa, joka on silkkiä, alpakkaa ja mohairia, ja on juuri niin ihanaa kuin kuvitella saattaa. Sekin oli kiva, että puikot olivat 1,5 mm paksut, joten takki syntyi ihan hujauksessa, vaikka tulikin tavoilleni uskollisena tehtyä noin kahteen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen eikä enää tarvinnut purkaa. :) Tossut tein samalla palatekniikalla tuommoisesta myöskin Hannalta ostamastani langasta, jossa on tuntumasta päätellen ehkä ainakin silkkiä. Lanka toimisi ehkä paremmin sileässä neuleessa, nuo näyttävät nyt melko muhkuraisilta, mutta tulipahan tehtyä...

Pistetäänpä vielä kuva Laimi Lyydiasta, jolle kaivoin kätköistäni kauan sitten tehdyn kettupuuhkan. Ihan täydellinen hänelle, vaikka itse sanonkin. Laimi vaati saada myös tuon Maritta Raikamaan tekemän laukun, kun sen Nukkekotikirppiksellä näki, ja sopii kieltämättä hänelle hyvin.

Tällaista menoa tällä hetkellä mummulassa. Vaari tekee kalasoppaa ja ulkomaalainen vieras katselee sivusta. Olga, lahjakas musiikinopiskelija, puolestaan treenaa sellonsoittoa vinttikamarissa. Sello on peräisin Norjasta Ringven musiikkimuseosta, ja on ostettu sieltä leirikoulumatkalla vuonna 1992. Rakas muisto siis. Oikeasti se on viulu, mutta leukatuki on irrotettava ja näppärä isäni teki siihen sellon piikin.

Ai että, on tämä ministely sitten mukavaa. :) Laimille on työn alla seuraava juttu, pitäähän käsille ja päällekin olla lämmintä kettupuuhkan kaveriksi, ja jos jotain takkiakin saisi aikaan (mielessä vissiin ainakin neljä eri suunnitelmaa) ja ei kai se Olga voi aina yökkäreissä hillua ja ja ja... ;)

Mummulan joulua

Tervetuloa Saima ja Vihtori Sivuraiteen kotiin, eli meidän minimummulaamme, jossa jouluvalmistelut alkavat olla loppusuoralla.

 

Naapurin Hilma Ilona on ollut apuna keittiöhommissa, kun talossa on vieraitakin. Vielä ovat viimeiset pullat työn alla, sitten on valmista.

Pikku Martti ja isä Toivo ovat jo lähdössä kotia kohti.

Olohuoneessa mummu ja vaari kuuntelevat joulurauhan julistusta Suomen Turusta.

Kirjastoon ja makuuhuoneeseenkin on laiteltu joulua. Mummu ja vaari eivät toisilleen niin joululahjoja ostele, sen sijaan täksi jouluksi on hankittu kotiin Alvar Aallon suunnittelema lamppu ja nykyään kovin muodikas gobeliini. 

Mikäs sillä vaarilla onkaan työn alla verstaallaan - nukkekotihan se näkyy olevan, kalusteineen kaikkineen. Ei taida ehtiä enää tämän joulun pakettiin, liekö ollut tarkoituskaan.

 

Jouluvieraat Laimi Lyydia ja tyttärensä Olga ovat majoittuneet vinttikamariin.

 

Joulusauna on lämmin ja ensimmäiset kylpijät ovat jo nauttimassa lämmöstä... 

Joulun korea juhlapöytä notkuu herkkua jos jonkinlaista.

Minimummulan joulua voi käydä kurkistamassa tänä vuonna myös videoklipistä, joka on peräisin Yle TV1:n Puoli Seitsemän -ohjelmasta 17.12.2014.

Näiden kuvien myötä toivottelemme oikein hyvää joulua kaikille blogimme lukijoille!

Kaukaisia vieraita

Mummulassa elellään tänä jouluna vähän erilaista aikaa kuin useimpina vuosina. Saima Sylvian sisar Laimi Lyydia palasi hiljattain kotimaahan kaukomatkoiltaan, asettui majailemaan mummulan vinttikamariin ja etsiskelee paraikaa taloa itselleen. Näissä merkeissä Laimi ja Saima kävivätkin jo tapaamassa Miinua, vanhan talon ostamista kun pitää tarkkaan harkita ja taloihin perehtyä.

Jouluksi Saima-mummun ja Vihtori-vaarin vieraaksi saapui myös Laimin tytär Olga, tarkemmin neiti Olga Anastasia Kuragina. Hän saapui isänsä, professori Vladimir Antonovits Kuraginin saattelemana Pietarista, Vladimir Antonovitsin kotikaupungista. Joku saattaisi ajatella, että aika nuori tytär noin vanhoilla vanhemmilla, ja näinhän se onkin. Laimi ja Vladimir tapasivat toisensa jo kypsässä iässä, kun kummallakin oli oma elämänsä ja uransa, Laimilla taiteen ja Vladimirilla tieteen parissa. He halusivat yhteisen lapsen, onhan jälkikasvusta turvaa vanhuuden varalle ja perintöäkin tälle oli jäämässä ihan mukavasti. Yhteisellä päätöksellä kumpikin kuitenkin jatkoi omaa elämäntyyliään tahoillaan. Olga onkin kasvanut pienestä pitäen kosmopoliitiksi kahden kulttuurin kasvatiksi, jolle koti on koko maailma.

Perhepotrettikin otettiin Sivuraiteiden kuistilla ennen Vladimir Antonovitsin kotimatkalle lähtöä.

Osa Laimin muuttokuormasta nököttää kuistin reunalla.

* * *

Nukkekotimaailma on täällä taas tempaissut mukaansa oikein napakalla kiskaisulla. Yllä olevissa kuvissa näkyy aika monenlaisia uusia juttuja, osa Vanhan nukke- ja nallemarkkinoilta, osa Nukkekotikirppikseltä ja osa ihan omista käsistä syntyneitä. Laimin taloa suunnittelen niin että rattaat päässä rutisevat ja savu nousee korvista, ja osansa suunnitelmista on saanut Hilma Ilonan ja Toivon hirsimökkikin. Olipa ihana, kun saattoi kerrankin ihan hyvällä omallatunnolla hamstrata Christian Lundqvistin ihania kalusteita - onhan talo toki paljon helpompi suunnitella kalusteiden ympärille kuin yrittää mahduttaa kalusteet valmiiseen taloon. ;)

Mummulan joulua on myös tänä vuonna tehty oikein ajan kanssa. Mummulan jouluvalmisteluihin pääsee kurkistamaan ensi viikolla TV1:n Puoli Seitsemän -ohjelmassa, eli olkaahan ruudun ääressä keskiviikkona 17.12. klo 18.30. Jos ohjelma sattuisi livahtamaan ohi, niin se uusitaan aina seuraavana aamuna puoli kymmenen aikaan ja lisäksi näkyy Yle Areenassa 30 päivän ajan. Lisää jouluisia kuvia laittelen vielä tässä joulun alla myös tänne blogiin.

Saanko esitellä teille erään henkilön...

Hiljaista on pitänyt täällä blogissa. Joku ehkä tietääkin syyn, mutta kerrottakoon se täälläkin - aika on kulunut meille kesän alussa syntyneen pikkuisen poikavauvan sekä isoveljensä kanssa puuhatessa. Kun vielä oman osansa ovat siinä sivussa vaatineet myös nukkekotiyhdistystouhut, ei aikaa ja energiaa ole enää riittänyt mineilytavaroiden esiin kaivamiseen ja taas pois korjaamiseen. Mummulakin on enimmän aikaa kolmivuotiaamme leikin jäljiltä, eikä niin ollen erityisen kuvattavassa kunnossa...

Nyt kuitenkin Suuressa Snadissa vierailu sai pinnan alla kyteneen minikipinän taas roihahtamaan. Menin ilmoittautumaan Hannan mekkopajaan tarkoituksena hakea vähän uutta ideaa... niin mihin? No, minulla on jo pitkään ollut haaveena tehdä sellainen noidan mökki. Se haave saanee odottaa vielä ainakin muutaman vuoden, mutta noita ja noidan kakluuni tuli sitä silmällä pitäen hommattua Tarulta tässä jo taannoin. Noita vaan osoittautui varsinaiseksi leidiksi, eikä hetimiten taipunutkaan kaavailemaani, hieman homssuiseen muottiin. Kun vielä yhdennäköisyys nukkemummulan Saima Sylvia -mummuun oli melkoinen, oivalsin, että tässähän se mummun paljon matkustellut nuorempi sisar Laimi Lyydia onkin. Kaikkea sitä matkoilla oppii, nähkääs - ties vaikka vähän noituuksiakin.

Noh, Laimi Lyydialle piti sitten lähteä Snadiin mekkoa tekemään. Ajatus oli, että tehdään semmoista sopivan noitamaista, tummaa tai vihertävää ja sammaleista. Eikös sieltä Hannan kangaspussukasta löytynyt tuommoinen ihana silkkikangas. Juuri semmoinen, jota en ikimaailmassa itse olisi keksinyt käsiini poimia, jollei sitä olisi minulle annettu. Sitä sitten pyörittelin, ja lopulta ompelin kangastilkkuun yhden ainoan sauman, pistin selkään vähän laskoksia ja napin ja voilá. Tarun nukkepakettiin mukaan kietaisema joustava tyllipala oli piste i:n päälle hartiahuivina (käsivarret leidillämme ovat hieman karvaisehkot...). Laimi Lyydian menneisyydestä paljastuu näemmä koko ajan uusia asioita. Maailmannainen ja noita, mutta selkeästi diivakin. Noh, senhän minä toisaalta tiesinkin jo.

Saanko siis esitellä teille Laimi Lyydian. Ohessa myös messuostokseni: upeaa keramiikkaa Carol Mannilta, sieniä ja tuommoinen "mukula" Soile Touralta sekä hummerit vesiastiassaan Päivi Varikselta. Kakluuni on siis Tarun käsistä, loput vanhoja ostoksia tai omia tekosia rekvisiittana.

Penan uusi elämä

Saanko esitellä, Pena Turusta? Hän saapui kuin entisen ministerin faksi, aivan yllättäen ja postipojan tuomana, muutama vuosi sitten Tertun remppamieheksi. Pena kaipasi elämäänsä muutosta. Monitaitoinen ammattimies Pena ja opettajatar Terttu remontoivat yhdessä taloa, jonka Terttu oli saanut Alma-tädiltä perinnöksi.

Pena majaili talon pienimmässä huoneessa. "Pena halusi aivan ehdottomasti, että hänelle juuri tämä pienin huone. Eipä silti, ei hänellä ollut tullessaan edes matkalaukkua mukanaan. Vaatimaton ja yksinkertaiseen elämään tottunut mies, keräili huoneensa kalustuksenkin Alma-tädin pihavarastosta ja tuttujen nurkista. Eikä halunnut mitään uutta, vaikka olisin kyllä hankkinut, sillä ei halunnut tuhlata rahaa mihinkään tilapäiskalusteisiin. -Hankin sitten, kun tiedän mitä haluan, hän aina sanoi. Oikein mukava ja ahkera mies. Ja silmää hänellä on! Hän on auttanut paljon maalien ja tapettien valinnassa", luonnehti Terttu ystävättärelleen. "Maton ja tilkkutyynyn sentään huoli ja sukulaistytön virkkaaman sängynpeiton, mutta vanha telkkari ja laveri kuulemma kelpaavat."

Aikaa kului taloa hitaasti ja hartaudella kunnostellessa. Remontti alkoi olla loppusuoralla ja kaikki hyvin. (Kuvia Tertun talosta löytyy täältä blogista tunnisteella Tertun talo.) Terttu oli kuitenkin aina haaveillut asuvansa rintamamiestalossa ja kuinka ollakaan, lähistöltä tuli myyntiin juuri sellainen! Kaupat tehtiin. Talo kaipasi perusteellista remonttia ja niinpä Terttu palkkasi porukan taloa kunnostamaan. Kuinkas sitten kävikään, siitä on turha nyt puhua. Sen sijaan puhukaamme Penasta.

Pena on vuosien mittaan kotiutunut Keski-Suomeen. Tertun rintamamiestalon naapuritalon tultua myyntiin Pena päätti ostaa sen ja remontoida uudeksi kodikseen. Pena päätti jättää taloon aitoa 70-luvun henkeä, mutta noudatella kalustuksessa selkeää, modernia tyyliä. Kuvat on otettu muutama kuukausi sitten Penan muutettua puoleksi kunnostettuun taloonsa.

Keittiön saareke toimii hyvin, kun Jamie Oliverilta vaikutteita saanut Pena laatii kolmen ruokalajin aterioita. Terttu ja hänen siskontyttönsä Päivikki ovat usein ruokavieraina.

Olohuoneen  laadukas marmoritakka tilattiin muurari Jormalta, tuoli on aito Arne Jacobsenin Egg ja nahkasohva Marialta. Matto on aito villamatto ja tyynyt saatu lahjaksi.

"Terveissi vaan Turkkusee kaikil tutuil, varsinki Tanel", lähettää Pena. :)