Ja täältäkin lähdettiin Tampereelle

Meidän nuorempi nukkeväki lähti viikonloppuna Tampereelle Olgan ja Alexin tuparibileisiin. Olgan kämppä sijaitsee ihan isä-Vladimirin seinänaapurina A-talossa eli siinä keltaisessa.

Ensin piipahdettiin alakerrassa moikkaamassa Marttaa ja Aarnea. Bileisiin ovat tulossa hekin, jahka ehtivät. (Martan ja Aarnen asunnon on tehnyt Anna Wegelius, joka siis on vastannut myös koko kerrostaloprojektista.)

 

Olgan ja Alexin kotona tunnelma on lämmin. Sydänvalot tuunasin vähän himmeämmiksi muutamalla vastuksella, ettei koko olohuone olisi hehkunut punaisena.

Isäntä itse istuu flyygelin ääressä pizzalautasineen. Viiniä on kaatunut matolle ja värjäytymistä vähentämään päälle on kaadettu suolaa. (Tällä yksityiskohdalla on esikuva elävässä elämässä, meillä vaan ei aikanaan ollut opiskelijakämpässä imuria, joten se suola sai olla siinä aika pitkään. :D )
 

Tämä herra sai nimekseen Lauri ja hän on ilmeisesti alttoviulisti. Sama nimi tuli sekä mun että nelivuotiaan esikoiseni mieleen, joten eihän sillä ollut vaihtoehtoja. Printti Laurin paidassa on kynsi/ihosiirtokuva ja kultaketju on virkattu kultalangasta.

Helene sai bileisiin pinkit korvikset ja pari sormusta, jotka eivät tässä kuvassa kyllä ehkä kunnolla näy.

Kirjahyllyksi tein Lundiaa, jonka kaapinovet on tehty kotonamme olevien 70-lukulaisten Lundia-ovien mukaan. Hyllystä löytyy ihania muilta saamiani ja hankkimiani aarteita, mm. kirjoista tehty pienoishuone, sarja Aku Ankan taskukirjoja, pari mappia sekä nukkekotikirjoja minikoossa. Olga ei taida olla kovin viherpeukalo, mutta ikikukat onneksi menestyvät täälläkin. :) Muutama muuttolaatikko on vielä purkamatta, ehkä Alexin sisäänmuuton jäljiltä.

Sohvan takana on lautapelien säilytyspaikka. Nämäkin aarteet ovat pääasiassa muiden tekemiä.

Keittiössä on perinteisesti aina bileiden paras meininki. Nyt ollaan vasta tilitysten alkumetreillä. Tarjolla pizzaa, karkkia, viiniä ja olutta, jääkaapissa on lisäksi ketsuppia, maitoa ja viilipurkki sekä pöydällä pari banaania. Mitä sitä muuta tarvitsee?

Vessan naulakkoon tein pyyhkeen ja laitoin hiustenkuivaajan roikkumaan, lisäksi laitoin vessaan valokatkaisijan ja pistorasian. Eteisen naulakkoon laittelin vähän sitä sun tätä, pääasiassa laukkuja ja hattuja / huiveja, sateenvarjokin löytyy. Vuodenaika taitaa olla aika lämmin kun ei ole takkeja tuon enempää.

Kuvat otin jo etukäteen kotona, siksi niissä ei näy valaisimia, kun ei ole kattokaan vielä paikoillaan. Itse näyttelyssä jäivät kaikki kuvat ottamatta toistaiseksi. Onneksi menen kahden viikon kuluttua uudestaan. Siellä istuvat nimittäin myös meidän Laimi Lyydia, Saima Sylvia ja Vihtori ravintola Padan nurkkapöydässä herkuttelemassa. Pitäähän heidänkin reissunsa ikuistaa.

Täältä tullaan, Tampere! Osa 2.

Yltiöpäisenä tein näyttelyyn rintamamiestalon lisäksi kaksion Vladimirille ihan niin kuin ei yksi homma olisi riittänyt. Vladimirin kaksio oli levyinä joululomaan asti. Joululoma rakentaminen alkoi oviaukkojen leikkaamisella katto- ja lattiapalaan. Mittailin huonekaluilla huoneiden koot ja väliseinien paikat.

Ajattelin olla fiksu ja laittaa kaikki pinnat valmiiksi ennen kaksion kasaamista. Liimasin tapetit ja lattiapinnoitteet (paperia) paikoilleen hieman laimennetulla EriKeeperillä. Muuten hyvä, muttei tullut hyvä. Levyjen pinnat ovat niin sileitä ja liukkaita, että olisi pitänyt laittaa kerralla jollain muulla kuin laimennetulla  EriKeeperillä tai laimentamattomalla yleisliimalla. Kumpikaan näistä ei pitänyt vaan papereita piti liimata moneen kertaan.

Tässä lattia ja sen erilaiset pinnat ensimmäisen liimauksen jälkeen.

Vladimirin huoneistoon hankin paljon valmista. Ruokapöydän tuolit ova muuten hyvät, mutta väri oli väärä. Tuolien muodonmuutos valkoisista musteensinisiksi onnistui täydellisesti silkkivärillä. Tuolien alla on matto, jonka mukaan väri valikoitui sekä näihin että malakiitin vihreään minikeittiöön.

Muutin kaksion huonejärjestystä perinteisestä niin, että keittiön paikalla on työhuone ja olohuoneen nurkassa on minikeittiö. Minikeittiölläkin saa kokatuksi riittävästi.

Vladimir muutti Tampereelle kuukaudeksi. Hän sai seurakseen Aukustin. Aukustin koira Nalle oli piiloutunut vaatekaappiin ja salamatkusti Vladimirin muuttokuormassa isäntänsä luo.

 Blinejä riittäisi isommallekin porukalle.

Herrat nauttivat blinejä, mätiä, smetanaa ja suolakurkkuja punasipulin kera. Juomana on valkoviiniä ja samovaarissa haudutettua teetä. Teehen laitetaan vadelmahilloa. 

Vladimirin mielestä vain samovaarilla tehty tee on oikeaa teetä. Uusi samovaari on kyllä tosi hieno!

Mummu, vaari ja Laimi Lyydia ovat tänään ruokailemassa ravintola Padassa, mihin Aukusti ja Vladimirkin suuntaavat askeleensa illan mittaan. Vladimir on Padan vakioasiakas, joten ruokalista löytyy sohvapöydältä.

Makuuhuoneen sängyllä odottavat vaihtovaatteet ja viulu.

Nukkekotiyhdistyksen näyttelyssä Verkarannassa on kuukauden ajan 21.2.- 19.3. kolme kerrostalollista kaksioita ja yksiöitä ja yli kolmekymmentä rintamamiestaloa sekä paljon muuta nähtävää. Siellä riittää tutkittavaa useammaksikin käyntikerraksi. 

Edit:  Makuuhuoneen "meripihkavalaisin" ei näy aikaisemmissa kuvissa. Niinpä näppäsin siitä kuvan näyttelyn avajaispäivänä.

Täältä tullaan, Tampere! Osa 1.

Vein eilen rintamamiestalon ja Vladimirin kaksion näyttelyyn Tampereelle Verkatehtaalle kuukaudeksi. Vähän on tyhjä olo, onhan kahden nukkekotiprojektin valmisteleminen näyttelykuntoon kaiken muun elämän ohella ollut aikamoinen homma. Varsinkin kun rintamamiestalon rakentaminenkin alkoi vasta joululomalla. Toisaalta deadlinet sopivat minulle, ilman niitä talo ja kaksio varmaan nököttäisivät paketissa vieläkin.

Erja ehdotti viisaasti, että tekisin rintamamiestalon vain ulkopuolelta valmiiksi ja jättäisin sisustushommat myöhempään vaiheeseen. Rakennelmien kasaaminen olisi ollut varsin "haasteellinen homma" minun taidoillani ja näissä tiloissa, mutta onneksi jälkikasvuni on sekä osaavaa että avuliasta. Kasasimme talon samoin kuin kaksion Laurin kanssa hänen verstaassaan (lue: Lauri kasasi ja minä avustin). Siinä ei kyllä kuvia ehtinyt eikä muistanut ottaa.

Päätösten teko on joskus tuskaa. Rintamamiestalon ulkoverhousta varten olin hankkinut monenlaisia listoja. Erilaisia laudoitusvaihtoehtoja pohtiessani ja ehdotellessani mainio timpurini ehdotti rappausta, ja alkukakisteltuan jälkeen tajusin, että juuri se onkin oikea ratkaisu! Sehän olikin ollut syy siihen, miksi mikään laudoitus ei ollutkaan tuntunut oikealta.

Aloitin vetämällä telalla vedellä notkistettua pikasiloitetta talon seiniin. Pikasiloitteella pinnasta tuli aika karkea, joten hioin suurimmat röpelöt pois. Sitten maalasin lämpimän valkoisella maalilla. 

Kivijalkaan sivelin betoniseosta ja sen kuivuttua maalasin kivijalan tummanharmaaksi. Betonin olisi pitänyt olla paljon hienompaa ja sitä olisi pitänyt olla tosi ohut kerros. Ensikertalaisena en tiennyt siivilöidä betonia ja vaikka yritin laittaa vähän, sitä jäi pintaan aivan liikaa. Maalipensseliin tarttui betonikökkäreitä ja kivijalkaan tuli halkeamia.

Rapatun talon ikkunoissa ei ole smyygejä eikä jakoja ja Tertun talossa on yksinkertaiset ikkunat.  Siinä olivatkin ainoat helpottavat seikat ikkunoiden teossa. En osannut päättää karmien ja ikkunapuitteiden väriä, joten tein ne maalaamattomasta puusta. Olisi kannattanut maalata lista ensin niin olisi päässyt aika paljon vähemmällä. Myöhemmin maalaaminen oli suurennuslasipuuhaa, kun keksin haluta tummanharmaat karmit ja vaaleanharmaat ikkunanpuitteet. 

Toinen haaste liittyi itse ikkunoihin. Koska ikkunat on sahattu käsityönä, jokainen ikkuna on hieman eri kokoinen. Ikkuna olisi kannattanut merkitä jollain tavalla, mutta enpä ymmärtänyt merkitä. Ikkunoita paikoilleen laitettaessa oli aika homma keksiä, mikä ikkuna sopii mihinkin aukkoon ja miten päin. 

Kolmas hankaluus ikkunoiden teossa oli itse ikkunalasien kiinnitys. Ikkunat ovat 1 mm:n polykarbonaattia. Kiinnitin lasit komponenttiliimalla ja kaikesta varovaisuudesta huolimatta laseihin tuli joitakin liimajälkiä, joita ei saanut pois enää milläään. No, tässä talossa ei ole pesty ikkunoita vuosikausiin. :)

Teimme timpurin kanssa alkuperäisen vanerikaton valmiiksi saranoineen päivineen todetakseni, että vaneri on niin kiero, ettei katto näytä ollenkaan hyvältä eikä sitä voi käyttää, jos aikoo pitää katon ala-asennossa. Tein näyttelyä varten uuden katon kapalevystä. Peltikaton saumoiksi kokeilin rautalankaa ja puuvillalankaa, mutta paras lopputulos tuli kalalangalla. Kalalangat (=mattoloimet tutkaimet) sai suoraan ja aika kireälle neulojen ja levyn alapuolelle solmittavan kankurinsolmun avulla.

Katon ulkoreunaan sahasin rakettitikusta reunuksen ja alareunaan laitoin päällystetyn rautalangan. L-kaupassa oli folioteippi sopivasti tarjouksessa.  Folioteippi oli hieman liian leveää yhden "kattopellin" leveydeksi ja liian kapeaa kahteen peltiin. Kauniimpi lopputulos olisi syntynyt, jos olisin leikannut folioteipin kalalangan läheltä kaventaen pellit. Se olisi vaatinut paljon aikaa, joten nyt piti antaa mennä.

Folioteipin asennuksessa vanha jäsenkortti oli hyvä apu.

 

Valmis katto. Kiinnitin savupiipun katolle folioteipillä. Maalasin koko katon myöhemmin spraymaalilla mustaksi, mutta siitä nyt ei taas ole kuvaa.

Aulis teki minulle ulko-oven. Nyt on ovi paikoillaan. 

Oven yläpuolelle tulevan katoksen malli muuttui mielessäni moneen kertaan. Rakentelin lopulta harjakattoisen katoksen, mutta sen lappeet osoittautuivat mittauksista huolimatta liian pitkiksi, joten jätin sen pois.  Portaitakin tein moneen kertaan. Kivetys on tässä vaiheessa pahasti kesken. Lopullinen kivetys on aika onnistunut liuskekivilaatoitus.

Edit:  Näyttelyn avajaispäivänä otin muutamia kuvia Onnelasta.

Ja nyt pesulle...

Sain vihdoin Olgan ja Alexin kylpyhuoneenkin valmiiksi. Tämä meinasi olla tikkuinen projekti. Mulla oli nimittäin visio siitä että kylpyamme pitää olla, mutta aiempi amme ei mahtunut kuin poikittain tuohon etualalle, ja muiden kalusteiden sijoittelu oli silloin käytännössä mahdotonta. Pitkään niitä tuli pyöriteltyä ja asiaa ihmeteltyä. Onneksi sitten Anita postasi blogiinsa Rauhan kylpyhuoneen teosta. Mikä tuuri minulla kävikään: Anitalla oli vielä tuommoisia ammeaihioita jäljellä ja hän avuliaana ihmisenä kiikutti ne eilen meille kotiovelle asti! Eihän siinä sitten enää kauaa nokka tuhissut. Ammeen reunuksen tein vanhasta muovimaton palasta, lienee aitoa 60-lukua, ja eilen illalla olivat kaikki kalusteet liimattuna paikoilleen ja pikkusälä kiinni Tacky Waxilla. Pyyhkeet enää puuttuvat.

Hana on valmis mini. Suihkun letku on tehty katkenneesta kitaran kielestä, suihkukahva puutikusta ja litteästä puuhelmestä. Suihkun seinätelineessä on mm. paksua rautalankaa, sekalaisia kolmion mallisia muoviosia, Ibumaxin läpipainopakkausta, lego-ukkelin käsi ja hamahelmi. Tulpan tein ihmeellisestä pienestä kumipyörylästä, joita on tullut joskus pistettyä talteen - yhtään en muista miksi silloin tuommoista kumiliuskaa nahkarei'ittäjällä rei'itin, mutta tarpeeseen tulivat nekin roskat. :D

Vessan patterilla roikkuvat pitsiset pikkuhousut.

Vessanpönttö on jo vähän ruosteisesta vedestä värjäytynyt. Hanaa ja lavuaaria käsittelin vähän myös pinttyneempään suuntaan.

Peilihyllyltä löytyy yhtä sun toista tarpeellista. 

Tää vessa on kyllä jollain lailla tosi nostalgisen oloinen. Tuommoinen amme oli mun ekassa opiskelijakämpässä '56 rakennetussa kerrostalossa, lattia oli keltaista laattaa. Tekisi mieli kokeilla vielä semmoista rautalankakorikärryä, tiedätte varmaan ne joissa on kolme koria päällekkäin. Olis just tuommoisen epäkäytännöllisen opiskelijavessan kaluste, siihen mahtuisi sitten meikkipussit ja varavessapaperirullat, joille ei nyt oo mitään paikkaa. Visio toteutuksestakin on jo, saa nähdä riittääkö aika...