Mummulan joulua

Tervetuloa Saima ja Vihtori Sivuraiteen kotiin, eli meidän minimummulaamme, jossa jouluvalmistelut alkavat olla loppusuoralla.

 

Naapurin Hilma Ilona on ollut apuna keittiöhommissa, kun talossa on vieraitakin. Vielä ovat viimeiset pullat työn alla, sitten on valmista.

Pikku Martti ja isä Toivo ovat jo lähdössä kotia kohti.

Olohuoneessa mummu ja vaari kuuntelevat joulurauhan julistusta Suomen Turusta.

Kirjastoon ja makuuhuoneeseenkin on laiteltu joulua. Mummu ja vaari eivät toisilleen niin joululahjoja ostele, sen sijaan täksi jouluksi on hankittu kotiin Alvar Aallon suunnittelema lamppu ja nykyään kovin muodikas gobeliini. 

Mikäs sillä vaarilla onkaan työn alla verstaallaan - nukkekotihan se näkyy olevan, kalusteineen kaikkineen. Ei taida ehtiä enää tämän joulun pakettiin, liekö ollut tarkoituskaan.

 

Jouluvieraat Laimi Lyydia ja tyttärensä Olga ovat majoittuneet vinttikamariin.

 

Joulusauna on lämmin ja ensimmäiset kylpijät ovat jo nauttimassa lämmöstä... 

Joulun korea juhlapöytä notkuu herkkua jos jonkinlaista.

Minimummulan joulua voi käydä kurkistamassa tänä vuonna myös videoklipistä, joka on peräisin Yle TV1:n Puoli Seitsemän -ohjelmasta 17.12.2014.

Näiden kuvien myötä toivottelemme oikein hyvää joulua kaikille blogimme lukijoille!

Kaukaisia vieraita

Mummulassa elellään tänä jouluna vähän erilaista aikaa kuin useimpina vuosina. Saima Sylvian sisar Laimi Lyydia palasi hiljattain kotimaahan kaukomatkoiltaan, asettui majailemaan mummulan vinttikamariin ja etsiskelee paraikaa taloa itselleen. Näissä merkeissä Laimi ja Saima kävivätkin jo tapaamassa Miinua, vanhan talon ostamista kun pitää tarkkaan harkita ja taloihin perehtyä.

Jouluksi Saima-mummun ja Vihtori-vaarin vieraaksi saapui myös Laimin tytär Olga, tarkemmin neiti Olga Anastasia Kuragina. Hän saapui isänsä, professori Vladimir Antonovits Kuraginin saattelemana Pietarista, Vladimir Antonovitsin kotikaupungista. Joku saattaisi ajatella, että aika nuori tytär noin vanhoilla vanhemmilla, ja näinhän se onkin. Laimi ja Vladimir tapasivat toisensa jo kypsässä iässä, kun kummallakin oli oma elämänsä ja uransa, Laimilla taiteen ja Vladimirilla tieteen parissa. He halusivat yhteisen lapsen, onhan jälkikasvusta turvaa vanhuuden varalle ja perintöäkin tälle oli jäämässä ihan mukavasti. Yhteisellä päätöksellä kumpikin kuitenkin jatkoi omaa elämäntyyliään tahoillaan. Olga onkin kasvanut pienestä pitäen kosmopoliitiksi kahden kulttuurin kasvatiksi, jolle koti on koko maailma.

Perhepotrettikin otettiin Sivuraiteiden kuistilla ennen Vladimir Antonovitsin kotimatkalle lähtöä.

Osa Laimin muuttokuormasta nököttää kuistin reunalla.

* * *

Nukkekotimaailma on täällä taas tempaissut mukaansa oikein napakalla kiskaisulla. Yllä olevissa kuvissa näkyy aika monenlaisia uusia juttuja, osa Vanhan nukke- ja nallemarkkinoilta, osa Nukkekotikirppikseltä ja osa ihan omista käsistä syntyneitä. Laimin taloa suunnittelen niin että rattaat päässä rutisevat ja savu nousee korvista, ja osansa suunnitelmista on saanut Hilma Ilonan ja Toivon hirsimökkikin. Olipa ihana, kun saattoi kerrankin ihan hyvällä omallatunnolla hamstrata Christian Lundqvistin ihania kalusteita - onhan talo toki paljon helpompi suunnitella kalusteiden ympärille kuin yrittää mahduttaa kalusteet valmiiseen taloon. ;)

Mummulan joulua on myös tänä vuonna tehty oikein ajan kanssa. Mummulan jouluvalmisteluihin pääsee kurkistamaan ensi viikolla TV1:n Puoli Seitsemän -ohjelmassa, eli olkaahan ruudun ääressä keskiviikkona 17.12. klo 18.30. Jos ohjelma sattuisi livahtamaan ohi, niin se uusitaan aina seuraavana aamuna puoli kymmenen aikaan ja lisäksi näkyy Yle Areenassa 30 päivän ajan. Lisää jouluisia kuvia laittelen vielä tässä joulun alla myös tänne blogiin.

Saanko esitellä teille erään henkilön...

Hiljaista on pitänyt täällä blogissa. Joku ehkä tietääkin syyn, mutta kerrottakoon se täälläkin - aika on kulunut meille kesän alussa syntyneen pikkuisen poikavauvan sekä isoveljensä kanssa puuhatessa. Kun vielä oman osansa ovat siinä sivussa vaatineet myös nukkekotiyhdistystouhut, ei aikaa ja energiaa ole enää riittänyt mineilytavaroiden esiin kaivamiseen ja taas pois korjaamiseen. Mummulakin on enimmän aikaa kolmivuotiaamme leikin jäljiltä, eikä niin ollen erityisen kuvattavassa kunnossa...

Nyt kuitenkin Suuressa Snadissa vierailu sai pinnan alla kyteneen minikipinän taas roihahtamaan. Menin ilmoittautumaan Hannan mekkopajaan tarkoituksena hakea vähän uutta ideaa... niin mihin? No, minulla on jo pitkään ollut haaveena tehdä sellainen noidan mökki. Se haave saanee odottaa vielä ainakin muutaman vuoden, mutta noita ja noidan kakluuni tuli sitä silmällä pitäen hommattua Tarulta tässä jo taannoin. Noita vaan osoittautui varsinaiseksi leidiksi, eikä hetimiten taipunutkaan kaavailemaani, hieman homssuiseen muottiin. Kun vielä yhdennäköisyys nukkemummulan Saima Sylvia -mummuun oli melkoinen, oivalsin, että tässähän se mummun paljon matkustellut nuorempi sisar Laimi Lyydia onkin. Kaikkea sitä matkoilla oppii, nähkääs - ties vaikka vähän noituuksiakin.

Noh, Laimi Lyydialle piti sitten lähteä Snadiin mekkoa tekemään. Ajatus oli, että tehdään semmoista sopivan noitamaista, tummaa tai vihertävää ja sammaleista. Eikös sieltä Hannan kangaspussukasta löytynyt tuommoinen ihana silkkikangas. Juuri semmoinen, jota en ikimaailmassa itse olisi keksinyt käsiini poimia, jollei sitä olisi minulle annettu. Sitä sitten pyörittelin, ja lopulta ompelin kangastilkkuun yhden ainoan sauman, pistin selkään vähän laskoksia ja napin ja voilá. Tarun nukkepakettiin mukaan kietaisema joustava tyllipala oli piste i:n päälle hartiahuivina (käsivarret leidillämme ovat hieman karvaisehkot...). Laimi Lyydian menneisyydestä paljastuu näemmä koko ajan uusia asioita. Maailmannainen ja noita, mutta selkeästi diivakin. Noh, senhän minä toisaalta tiesinkin jo.

Saanko siis esitellä teille Laimi Lyydian. Ohessa myös messuostokseni: upeaa keramiikkaa Carol Mannilta, sieniä ja tuommoinen "mukula" Soile Touralta sekä hummerit vesiastiassaan Päivi Varikselta. Kakluuni on siis Tarun käsistä, loput vanhoja ostoksia tai omia tekosia rekvisiittana.

Penan uusi elämä

Saanko esitellä, Pena Turusta? Hän saapui kuin entisen ministerin faksi, aivan yllättäen ja postipojan tuomana, muutama vuosi sitten Tertun remppamieheksi. Pena kaipasi elämäänsä muutosta. Monitaitoinen ammattimies Pena ja opettajatar Terttu remontoivat yhdessä taloa, jonka Terttu oli saanut Alma-tädiltä perinnöksi.

Pena majaili talon pienimmässä huoneessa. "Pena halusi aivan ehdottomasti, että hänelle juuri tämä pienin huone. Eipä silti, ei hänellä ollut tullessaan edes matkalaukkua mukanaan. Vaatimaton ja yksinkertaiseen elämään tottunut mies, keräili huoneensa kalustuksenkin Alma-tädin pihavarastosta ja tuttujen nurkista. Eikä halunnut mitään uutta, vaikka olisin kyllä hankkinut, sillä ei halunnut tuhlata rahaa mihinkään tilapäiskalusteisiin. -Hankin sitten, kun tiedän mitä haluan, hän aina sanoi. Oikein mukava ja ahkera mies. Ja silmää hänellä on! Hän on auttanut paljon maalien ja tapettien valinnassa", luonnehti Terttu ystävättärelleen. "Maton ja tilkkutyynyn sentään huoli ja sukulaistytön virkkaaman sängynpeiton, mutta vanha telkkari ja laveri kuulemma kelpaavat."

Aikaa kului taloa hitaasti ja hartaudella kunnostellessa. Remontti alkoi olla loppusuoralla ja kaikki hyvin. (Kuvia Tertun talosta löytyy täältä blogista tunnisteella Tertun talo.) Terttu oli kuitenkin aina haaveillut asuvansa rintamamiestalossa ja kuinka ollakaan, lähistöltä tuli myyntiin juuri sellainen! Kaupat tehtiin. Talo kaipasi perusteellista remonttia ja niinpä Terttu palkkasi porukan taloa kunnostamaan. Kuinkas sitten kävikään, siitä on turha nyt puhua. Sen sijaan puhukaamme Penasta.

Pena on vuosien mittaan kotiutunut Keski-Suomeen. Tertun rintamamiestalon naapuritalon tultua myyntiin Pena päätti ostaa sen ja remontoida uudeksi kodikseen. Pena päätti jättää taloon aitoa 70-luvun henkeä, mutta noudatella kalustuksessa selkeää, modernia tyyliä. Kuvat on otettu muutama kuukausi sitten Penan muutettua puoleksi kunnostettuun taloonsa.

Keittiön saareke toimii hyvin, kun Jamie Oliverilta vaikutteita saanut Pena laatii kolmen ruokalajin aterioita. Terttu ja hänen siskontyttönsä Päivikki ovat usein ruokavieraina.

Olohuoneen  laadukas marmoritakka tilattiin muurari Jormalta, tuoli on aito Arne Jacobsenin Egg ja nahkasohva Marialta. Matto on aito villamatto ja tyynyt saatu lahjaksi.

"Terveissi vaan Turkkusee kaikil tutuil, varsinki Tanel", lähettää Pena. :)

Ikuisuusprojekti valmistui

Joskus aika monta vuotta sitten aloittelin taas yhtä jättiprojektia nukkikseen. En ole niitä aiemminkaan karttanut, edellinen Iisakin kirkko taisi olla kirjaston noin 40 000 pistoa vaatinut matto. Kuten aina, alku on kivaa, mutta tylsille loppumetreille (tai tässä tapauksessa -senteille) jumiuduin ainakin pariksi vuodeksi, kunnes pari viikkoa sitten päätin rykäistä homman kasaan. Kiitos Facebookin Nukkekotiharrastajat-ryhmäläisten hyvälle kannustukselle ja orjapiiskuroinnille, ilman teitä ei ehkä oltaisi edelleenkään tässä, mutta tadaa - nytpä mummulan olohuoneessa on itse Gallen-Kallelalta vaikutteita saanut seinätekstiili. :)

Alkuperäisen Gallen-Kallelan Liekki-ryijyn mallin tekijänoikeudet ovat Suomen Käsityön Ystävillä, mutta ainakaan vielä en ole heidän valikoimistaan löytänyt ryijypakettia koossa 1:12, joten hommaan oli ryhdyttävä siis alusta lähtien. Malli on kuitenkin tiukasti suojattu, enkä siksi voi pohjapiirrosta antaa toisten käyttöön. Toivomus Käsityön Ystäville on esitetty, josko vaikka joskus heiltä saisi tilattua ryijypakettia myös meidän "mini-ihmisten" käyttöön. :)

Laitetaanpa samalla vielä kuva toiseltakin reunalta olohuonetta. En ollut nimittäin tainnut edelleenkään saada kuvattua kesällä Keuruun nukkekotikurssilla sahailemaani kukkapylvästä (ohje Marian Nukkekoti Väinölän tapaan -kirjasta). Ensimmäiseksi kuviosahalla tehdyksi työkseni onnistui varsin mukavasti, ja mallihan on aivan ihana. :) Siihen viereen sohvan selkänojalle on laskosteltu Nukkekotiyhdistyksen silmälasiliinasta leikattu shaali, jonka alkuperäinen 1:1-esikuva lojuu paraikaa vieressäni tässä 1:1-sohvalla. Mukavasti laskostuvaa materiaalia tuo mikrokuitu, ja hapsujen leikkaaminenkin onnistui hyvin, kun se ei purkaannu.

Jaahas, minkähän suunnitteilla olevista uusista ikuisuusprojekteista sitä seuraavaksi aloittaisi? ;)

Jouluaaton kalenteripaketit

Olen aivan autuaasti unohtanut päivittää tänne blogiin jouluaaton kalenteri-ihanuudet. Sen siitä saa, kun reissaa koko joululomansa kalenteripaketit kassissa ja aloittaa työt heti kotiin palattuaan...

Marian paketista paljastui hauska tarjoilijapoika-pöytä. Vaikka kesällä kuviosahausta harjoittelinkin, tähän eivät näpit vielä taipuisi. :) Tässä poika tarjoilee Saara Vallinevan tekemiä Finlandia-marmeladeja.

Lotta oli kääräissyt jouluaaton pakettiin Burberry-kuosisen pikkulaukun sekä tyylikkään, kokoon taittuvan sateenvarjon.

Sirkan viimeisestä paketista löytyi suloinen, romanttinen muistitaulu.

Itse laitoin tytöille pakettiin pikkuruiset sydänryijyt, joille toivottavasti löytyy paikka täydemmiltäkin seiniltä. Sirkalle lähti vaalea, Lotalle keskimmäinen sinisävyinen ja Marialle punainen.

Myöhästyneet kiitokset vielä teille kolmelle ihanasta vaihdosta. Iloista mieltä nämä tuottavat aina vaan, näin tammikuun loppupuolellakin. :)