Projektin yhtenä osana oli ulkoseinien rappaaminen. Mummulan talo on 50-luvulta ja silloisen tyylin mukaisesti halusimme saada seinät roiskerapattua keltaiseksi. Jo useampi vuosi sitten löysimme Tikkurilan maalivalikoimasta aivan oikeanlaisen rappauspinnan, mutta ongelmana oli, että kyseistä Tunto Karkea -maalia myytiin (ja myydään edelleenkin) vain yhdeksän litran pöntöissä. Ongelma ratkesi ystäväni Tikkurilan tehtailla työskentelevän isän avulla, ja viimeisen vuoden ajan jemmasimme Suomen ainoaa kolmen litran Tunto-maalipönttöä sänkyni alla, kunnes lauantaina kiikutin sen paikalliseen maalikauppaan sävytettäväksi. Väriksi oli valittu Rikki X398, minkä koodin maalikaupan myyjälle näytin tehtaalta mukaan saamani sävytepurkin kyljestä - tai siis luulin näyttäneeni. Ihmettelin kyllä hetken, kun tietokoneen ruudulla väri näytti ihmeen vihreältä, mutta no, tietokoneen näyttöjen värintoistohan nyt on mitä on... Epäusko valtasi mielen yhä vahvemmin, kun valmiiksi sävytetty maali tuli ulos sekoituskoneesta, mutta vasta autossa tarkistin purkin kyljen tajutakseni, että maali oli nyt sävytetty värillä X389, joka oli sävyltään jotakin neonvihreän ja -keltaisen välimaastossa. Siis iik ja yäk!
Noh, koska meillä nyt kuitenkin oli Suomen ainoat kolme litraa kyseistä maalia, niin seinäänhän ne laitettiin. Alkuun meinattiin, että kyllä se saa nyt vain kelvata, mutta niin totaalisesti väri riiteli kaiken muun mummulan värityksen kanssa, että loppuviimeksi kaivoin telan, purkillisen alkuperäistä rikinkeltaista sävyä, ja pokkana vaan maalasin koko komeuden päältä. Ja kyllä kannatti. Pinnasta tuli tosi hyvä ja kestävä, jopa aidomman näköinen kuin ilman päällemaalausta, ja neonvihreä peittyi oikein mukavasti. Tarinan opetus on siis seuraava: jos teitä on useampi "rappaamista" harkitseva henkilö, yhdeksän litran maalipurkillisen voi hyvin jakaa kolmeen pekkaan, vetää seinään sävyttämättä ja maalata koko komeuden päältä millä värillä tykkää. Meillä rapattiin vain nukkekodin sivuseinät, joten kolmesta litrasta jäi ainakin puolet yli... olisko joku jolla olis neonvihreille seinille tarvetta? ;)
Ikkunat mummulasta puuttuu edelleen, mutta tämännäköisestä aukosta kurkistellaan tällä hetkellä makuuhuoneeseen.
Toinen iso osa pääsiäisviikon projektia oli vinttikerros eli ullakko, verstas ja kustavilainen kamari. Pidemmittä selostuksitta projektin tästä osasta valokuvia ensinnä vaarin verstaalta:
... ja lopuksi vielä kustavilaisesta vinttikamarista eli entisestä lastenhuoneesta, jossa ilmeisesti naapurin Martti on käynyt tutustumassa lelukaapin sisältöön...
Mummulassa on taas niin mahdoton määrä kaikkea ihanaa enemmän tai vähemmän uutta, että millään ei ole mahdollista luetella kaikkia taituritekijöitä. Kyselkää ihmeessä kommenttilootassa, jos jokin yksittäinen yksityiskohta kiinnostaa.
Enemmän uusia kuvia myös muista huoneista on Picasa-kansiossamme, jonne voi käydä kurkistamassa täällä. Viihtykää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti