Inarin Ainojen minikerho

Eilen kokoontui Kaamasessa ensimmäistä kertaa kenties Suomen pohjoisin minikerho, jonka tällä hetkellä kahta jäsentä yhdistää paitsi yhteinen harrastus, myös sama etunimi. Päivän teemana oli minikokoiset virsut, jotka kaimani Aino toivoi oppivansa tekemään. Jos ei ole koskaan punontaa harrastanut, niin virsuista ei kyllä kannata aloittaa, sen verran monimutkaista noiden tekeminen on, mutta Ainolla oli perusidea jo hyvin hallussa ja niinpä virsuistakin tuli mallikelpoiset. Minun virsuni taisivat olla nyt järjestyksessä kolmannet tai neljännet, ja silti alussa oli taas melkoinen pähkäileminen, mutta lopulta valmista syntyi. Seuraavaksi haasteena olisi sitten tehdä vielä vähän pienemmät... ;)

Aino oli tehnyt minulle ihanan tervetuliaispaketin, jossa oli vaikka mitä hienouksia, muun muassa herkkuja, hedelmiä ja suloisia leluja. Tuo mäyräkoira on kerrassaan huippu! :D

Olipa kivaa löytää täältä toinen samanhenkinen näpertelijä. Pitkissä kantimissa on ollut tämä ensimmäinen kokoontuminen, 70 kilometriä meiltä Kaamaseen kun on vähän liikaa arki-illan ajeluksi työpäivän jälkeen ja viikonloput ovat olleet kortilla, mutta seuraavaa kerhokertaa odottelen jo, josko siihen ei kovin kauaa menisi. :)

Palvelus ystävälle

Uuden vuoden kunniaksi sain saatettua loppuun ison tehtävän, josta meinasi jo tulla jonkinlainen ikuisuusprojekti. Jaanan eli Wooperin kanssa oli pitkään suunnitteilla, että neuloisin hänen Kissamuorilleen villatakin ja ompelisin hameen. Lupauduin vuosi sitten syksyllä neulomaan Muorille myös sängynpeiton, josta Jaana toivoi sellaista sopivasti pehmeää ja laskeutuvaa. Kun Jaana sitten äkillisesti menehtyi reilu vuosi sitten, Jaanan äiti pyysi, josko voisin vaatettaa myös pupuneidit Hilman ja Vilman, jotta he eivät jäisi toikkaroimaan hameisillaan ilman paitaa. Kunniatehtävän otin vastaan haikeana, mutta samalla myös hieman kauhistutti: Jaana oli aina niin viimeisen päälle tarkka suunnittelija ja toteuttaja, että koin isona haasteena saada pupuneitien vaatteisiin sellaista ilmettä ja luonnetta, jota Jaana voisi tyytyväisenä katsella pilven reunalta.

Viime kevään aikana valmistuivat Kissamuorin vaatteet, joita oli Jaanan kanssa ehditty jo suunnitella yhdessä. Pitkän pähkäilyn jälkeen oli viimein tartuttava härkää sarvista myös pupuneitien kanssa. Vanhan vuoden viimeisinä päivinä neuloin tuumaustyönä Muorin sängynpeiton sekä suunnittelin ja keräilin kasaan neitien vaatteisiin sopivat materiaalit yhdessä äidin kanssa, ja viime sunnuntain aikana neidit saivat viimein päälleen muutakin kuin pelkät hamoset.

Muori sänkyineen. Sängynpeitto on puoliksi samaa lankaa kuin villatakki, puoliksi astetta vaaleampaa, ja on neulottu siis kaksinkertaisella Venne Colcoton -langalla.

Vasemmalla Vilma, oikealla Hilma. Muistan Jaanan usein jutelleen, miten neideillä oli selvästi niin erilaiset luonteet, ja myös Jaanan itse tekemät hameet korostivat asiaa. Hameisiin en paljon tehnytkään muutoksia, ja puseroihin yritin löytää samanlaista henkeä: Vilmalle asiallisempaa ja pidättyväisempää, Hilmalle hilpeän hempukkaista. Jaanan äiti laittoi mukaan materiaaliksi Jaanan mummin tekemän pitsiliinan, josta tein Vilmalle pitsisen esiliinan. Myös Hilman puserokangas on Jaanan kätköistä, Vilman paitakangas sekä pitsit, nauhat ja muut tilpehöörit omista Doloreksesta hankituista varastoistani.

Tässä vielä neidit takaapäin kurkistelemassa työpöydältäni kaiteen yli.

Neidit ja Muori matkustavat ensi viikolla jälleen kotikaupunkiinsa Helsinkiin.