Valmistajaksi osoittatui toiminimi Sari, jonka kauniita tuotteita Terttu oli aikaisemmin saanut lahjaksi. "Tämä toiminimi Sari on aivan paikallinen tekijä, oikein taitava käsityöihminen. Hän taitaa olla aivan muussa päivätyössä, tekee käsitöitä harrastusmielessä, ja siksi sain tämän aivan olettomattomalla summalla!" kertoi Terttu Penalle.
Seuraavalla kirpparireissulla löytyi jälleen tmi Sarin tuotantoa oleva täydellinen neule- ja virkkaussetti: violetti hartiahuivi, pitkä kaulahuivi ja helmin koristeltu laukku, kaikki mitä hienointa mohairlankaa. "Olen kertakaikkiaan väri-ihminen ja rakastan värejä. Sitä paitsi ostan vaatteita äärimmäisen harvoin. Ja näiden tekijä on ollut todella taitava, ei tällaista työn jälkeä voi jättää käsistään! Laatua kannattaa aina hankkia!" perusteli Terttu hankintaansa. Siinä samassa hän huomasi laukusta pilkistävät vaaleanpunaiset helmet, joilla käsitöiden tekijä oli selvästikin halunnut yllättää ostajan. "Hyvänen aika sentään, nämähän sopivat hiusteni ja silmieni väriin aivan täydellisesti!" innostui Terttu löydöstään.
Myös Penalla on silmää vanhoille aarteille. Tertun ja Penan käydessä Tampereella Pena huomasi eräässä tamperelaisessa vanhaintavarainliikkessä ruskean antiikkinahkasohvan. "Vaikka sohva ei olekaan levitettävä, on se todennäköisesti sentään parempi vierasvuode kuin patja lattialla", huokaisi Pena, joka oli koko talven nukkunut yönsä patjalla milloin olohuoneessa, milloin alakerran huoneessa. Tertunkin mielestä sohva oli oikein järkevä sijoitus. "Ei se olisi hullumpi makuuhuoneeni lukusohvanakaan, jos ei vieraille kelpaa", järkeili Terttu.
Tertun silmät osuivat kuitenkin seuraavaksi johonkin vielä kiinnostavampaan! Sohvan yläpuolella roikkui ruskea kristallivalaisin. "Tuo valaisin voisi sopia ystävälleni Villa Charloten Rouvalle. Jos Rouva ei löydä muuta paikkaa, niin lampun voi varmaan sijoittaa hänen Vanhaintavarainliikkeeseensä jonnekin, eiköhän aika tavaran kaupitse", tuumaili Terttu Penalle, jonka mielestä Rouvan yllättäminen lampulla oli hyvä idea.
Hieman lipevän oloinen miesmyyjä kertoi lampun olevan hyvin vanha, mutta Tertulla oli parempaa tietoa. "Olen nähnyt samanlaisen naapurimme makuuhuoneessa, jonne se on hankittu 1950-luvulla. Lamppumalli on kyllä vanha, mutta luulenpa, että tämä yksilö on tehty aika vastikään", tiesi Terttu ja jatkoi: "Tämähän on koottavaa mallia ja sellainen hullutus on kyllä nykyajan keksintöä!" "Asiantuntijan kanssa ei voi kiistellä", naurahti myyjä ja laski hintaa reilusti. "Kaikki eivät ymmärrä antiikkivalaisinten päälle. Jos olette kiinnostuneita, miten näitä kristallivalaisimia nykyisin valmistetaan, voitte kurkistaa tuonne liikkeen takaosaan. Sieltä pääsee tehtaaseemme. Olkaa hyviä ja käykää tutustumassa!" kehotti myyjä.
Tehtaan puolella oli esittelijä, joka kertoi Tertulle ja Penalle perusteellisesti valaisinten uustuotannosta. "Nämä vanhan mallin kristallivalaisimet syntyvät tällaisesta muovisesta runkokappaleesta. Ensin tästä poistetaan keskikohta, jotta keskelle saadaan reikä lamppua varten. Helmet ommellaan kultalangalla kolmeen kerrokseen eri pituisiksi pötköiksi, keskelle pidemmät, reunoille lyhyemmät. Solmukohtiin laitetaan pisara pikaliimaa vahvistukseksi. Muoviosan reunaan liimataan kupari- tai kultatarraa. Valaisimen varsi on ontto metalliputki, jonka yläpäähän on juotettu pieni, koukuksi taivutettava pala metallilankaa. Sähköistyksen valaisimeen saa ujuttamalla sähköjohdon putken läpi jonka jälkeen lamppu kiinnitetään johdon päähän. Varsi kiinnitetään liimaamalla se varjostinosan keskelle päällepäin, jotta se peittää lampun reiän."
"Ei hullumpi reissu. Lamppuhankinta oli kuitenkin aika kannattava, ja saimmepa aika annoksen tietoa valaisinten valmistuksesta", totesivat Terttu ja Pena kotiinpäin matkatessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti