Virpin syntymäpäivät

Synttäriswappiporukastamme toisena juhli synttäreitään Virpi. Äiti kutoi kangaspuissa Kurjenpolven neideille kesäisen sängynpeiton ja paketoi kaveriksi tekemänsä satukirjan.

Minä taas neuloskelin pinkit sormikkaat Vienon sormia lämmittämään sekä raidallisen kaulaliinan Vailille talven varalle. Kuvaamisen unohdin, mutta onneksi Virpin kuvaa sai lainata. :)

Onnea vielä Virpille tätäkin kautta. On tämä synttäriswappihomma kyllä hauskaa, ja ihania lahjoja Virpikin sai. Omaa vuoroani joudun odottelemaan ihan viimeiseksi asti, mutta hyvää kannattaa odottaa!

Tiedemies työssään

Tähän viikonloppuun mennessä olin saanut edistettyä vanhaan kelloon rakentuvaa tiedemiesprojektiani sen verran, että olin käyttänyt paljon aikaa ja sievoisen summan palkkatulojani (mikä luksus ikuiseen opiskelijaelämään tottuneelle) haahuillen maailmalla nettikaupoissa ja fiilistellen ihania lasipurkkeja, kemistin välineitä ja muita välttämättömyyksiä. Hamstraamisen jälkeen olikin sitten helppo aloittaa rakentelu. Työhuone koostuu alakerrasta, johon sijoittuvat tohtorin työtilat, sekä vintistä kaikenlaisine enemmän ja vähemmän pimeine romppeineen. Vintille pääsee myöhemmin kipuamaan alakerrasta jyrkkiä tikkaita myöten, ja siellä edelleen toimivaa kellon koneistoa soittaa ystävämme Kalma-Kalle...

Puhukoon kuvat puolestaan: tervetuloa kurkistamaan Dr von Hoepschensteinin keskeneräiselle mutta silti jo kovin sotkuiselle työhuoneelle. Klikkailkaahan kuvia isommaksi, niin saatte hämärästä paremmin selvää.

Tohtorin hyllyssä on pulveria ja litkua jos jonkinlaista, kasvin osia uutettavaksi ja luita jauhettavaksi, ja kaapin päältä löytyy lisää tarpeita: verijuotikkaita omassa purkissaan, sian silmiä toisessa ja kokonainen maksa kolmannessa.

Mitähän tästä lienee tulossa, siis muuta kuin sotkua?

Eivät taida Dr von Hoepschensteinin kokeet mennä aivan toivottuun suuntaan... järkytykseltään ukko on unohtanut pukeutuakin...

Kalma-Kallea eivät moiset maalliset hetkauta - se hoitaa soittajan virkansa vintillä aina yhtä jäykän kuuliaisesti.

Dr von Hoepschenstein on tilaustyö Toini Sorvari-Huhtaselta, ja on juuri niin sekopäisen hömelön näköinen kuin toivoinkin. :D Kemistin työvälineet löytyivät Krizzeltä Doloreksesta, ja on tunnustettava, että niiden näkemisestä taisi lähteä koko projekti liikkeelle, niin ihania koeputkia, pinsettejä ja muita herkkuja ei vain voinut vastustaa. Ruskeat apteekkarin purkit, upean nurkkahyllykön ja tuolikitin hankin Englannista Minimum World -nettikaupasta. Ihan kivaa vaihtelua Herra Mäyrän omenapuun tuskartelulle vain kasata kokonaisuutta valmiista tavaroista - lasinpuhaltajan taitoni eivät ihan riitä tälle tasolle.  Pöytä on sentään ihan omaa tekoa... ;)


Welcome to have a look into my new project: the study of Dr von Hoepschenstein, an insane scientist. The study is built in an old clock. The mechanism is still working and is placed on the attic, where our friend Deathly Dave takes care of ringing the bells.

Terttu on kirppari-ihminen

Terttu on aina ollut  innokas kirpputorien ja vanhaintavarainliikkeiden kiertäjä. Välillä hän tekee todella hyviä löytöjä. Jonkin aikaa sitten hänellä oli useamman kerran peräkkäin todella hyvä tuuri. Ensimmäiseltä kirpparireissulta löytyi aivan uusi, sininen peili. Peilin kehys oli tehty uusiopaperista, maalattu ja koristeltu helmin. "Tämä voisi päätyä makuuhuoneeseen pukeutumispeiliksi", pohdiskeli Terttu.

Valmistajaksi osoittatui toiminimi Sari, jonka kauniita tuotteita Terttu oli aikaisemmin saanut lahjaksi. "Tämä toiminimi Sari on aivan paikallinen tekijä, oikein taitava käsityöihminen. Hän taitaa olla aivan muussa päivätyössä, tekee käsitöitä harrastusmielessä, ja siksi sain tämän aivan olettomattomalla summalla!" kertoi Terttu Penalle.

Seuraavalla kirpparireissulla löytyi jälleen tmi Sarin tuotantoa oleva täydellinen neule- ja virkkaussetti: violetti hartiahuivi, pitkä kaulahuivi ja helmin koristeltu laukku, kaikki mitä hienointa mohairlankaa. "Olen kertakaikkiaan väri-ihminen ja rakastan värejä. Sitä paitsi ostan vaatteita äärimmäisen harvoin. Ja näiden tekijä on ollut todella taitava, ei tällaista työn jälkeä voi jättää käsistään!  Laatua kannattaa aina hankkia!" perusteli Terttu hankintaansa. Siinä samassa hän huomasi laukusta pilkistävät vaaleanpunaiset helmet, joilla käsitöiden tekijä oli selvästikin halunnut yllättää ostajan. "Hyvänen aika sentään, nämähän sopivat hiusteni ja silmieni väriin aivan täydellisesti!" innostui Terttu löydöstään.

Myös Penalla on silmää vanhoille aarteille. Tertun ja Penan käydessä Tampereella Pena huomasi eräässä tamperelaisessa vanhaintavarainliikkessä ruskean antiikkinahkasohvan. "Vaikka sohva ei olekaan levitettävä, on se todennäköisesti sentään parempi vierasvuode kuin patja lattialla", huokaisi Pena, joka oli koko talven nukkunut yönsä patjalla milloin olohuoneessa, milloin alakerran huoneessa. Tertunkin mielestä sohva oli oikein järkevä sijoitus.  "Ei se olisi hullumpi makuuhuoneeni lukusohvanakaan, jos ei vieraille kelpaa", järkeili Terttu.

Tertun silmät osuivat kuitenkin seuraavaksi johonkin vielä kiinnostavampaan! Sohvan yläpuolella roikkui ruskea kristallivalaisin.  "Tuo valaisin voisi sopia ystävälleni Villa Charloten Rouvalle. Jos Rouva ei löydä muuta paikkaa, niin lampun voi varmaan sijoittaa hänen Vanhaintavarainliikkeeseensä jonnekin, eiköhän aika tavaran kaupitse", tuumaili Terttu Penalle, jonka mielestä Rouvan yllättäminen lampulla oli hyvä idea.

Hieman lipevän oloinen miesmyyjä kertoi lampun olevan hyvin vanha, mutta Tertulla oli parempaa tietoa. "Olen nähnyt samanlaisen naapurimme makuuhuoneessa, jonne se on hankittu 1950-luvulla. Lamppumalli on kyllä vanha,  mutta luulenpa, että tämä yksilö on tehty aika vastikään", tiesi Terttu ja jatkoi: "Tämähän on koottavaa mallia ja sellainen hullutus on kyllä nykyajan keksintöä!"  "Asiantuntijan kanssa ei voi kiistellä", naurahti myyjä ja laski hintaa reilusti. "Kaikki eivät ymmärrä antiikkivalaisinten päälle. Jos olette kiinnostuneita, miten näitä kristallivalaisimia nykyisin valmistetaan, voitte kurkistaa tuonne liikkeen takaosaan. Sieltä pääsee tehtaaseemme. Olkaa hyviä ja käykää tutustumassa!" kehotti myyjä.

Tehtaan puolella oli esittelijä, joka kertoi Tertulle ja Penalle perusteellisesti valaisinten uustuotannosta. "Nämä vanhan mallin kristallivalaisimet syntyvät tällaisesta muovisesta runkokappaleesta. Ensin tästä poistetaan keskikohta, jotta keskelle saadaan reikä lamppua varten. Helmet ommellaan kultalangalla kolmeen kerrokseen eri pituisiksi pötköiksi, keskelle pidemmät, reunoille lyhyemmät.  Solmukohtiin laitetaan pisara pikaliimaa vahvistukseksi. Muoviosan reunaan liimataan kupari- tai kultatarraa. Valaisimen varsi on ontto metalliputki, jonka yläpäähän on juotettu pieni, koukuksi taivutettava pala metallilankaa. Sähköistyksen valaisimeen saa ujuttamalla sähköjohdon putken läpi jonka jälkeen lamppu kiinnitetään johdon päähän. Varsi kiinnitetään liimaamalla se varjostinosan keskelle päällepäin, jotta se peittää lampun reiän."

"Ei hullumpi reissu. Lamppuhankinta oli kuitenkin aika kannattava, ja saimmepa aika annoksen tietoa valaisinten valmistuksesta", totesivat Terttu ja Pena kotiinpäin matkatessaan.

Pääsiäisen maanjärjestys

Mummulassa koettiin pääsiäisviikonloppuna kauhun hetkiä, kun hurja "maanjärjestys" ravisteli taloa ja sen asukkaita niin, että tavarat vain sinkoilivat. Vaari suojautui kylpyammeeseen ja vierailulla ollut Toivo meni mukkelis makkelis keittiön lattialle.

 

Maanjärjestyksen keskukseksi nukkekodin seismografi paikallisti jättiläismäisen isän, joka höyläsi seinien yläreunoja tasaisiksi sekä vasaroi kattoa paikoilleen. Vintin rakennettuaan jättiläinen kävi mummulassa myös sähkötöissä.

 

Järjestyksestä ja järkytyksestä toipumiseen meni aikansa, mutta eihän siinä sitten muu auttanut kuin alkaa järjestää mummulaa entistä ehompaan kuntoon. Tässäpä muutamia kuvia uusista jutuista.

Eteisen ikkunaan laitettiin verhot äidin 40 vuotta sitten virkkaamista lakananpitseistä, jotka näin pääsivät viimein hyötykäyttöön. Eteisen lipastoon väsäsin vetimet elektroniikkavastuksista, ja vihdoin huone tuli myös listoitettua.

 

Keittiöön saatiin uusi hana, joka rumuudessaan järkytti kyllä niin Toivoa kuin muitakin asianosaisia. Vaihtoon mennee vielä tulevaisuudessa, mutta tuleepahan vettä toistaiseksi. Nurkkaan ilmaantui myös kalaöljykapselipurkista paljastunut ilmiselvä jääkaapin aihio.

 

Sähkömies kävi vetämässä valot takaosan pikkueteiseen, josta lamppu loistaa lasitiili-ikkunan kautta kylppäriin ja lasioven kautta kirjaston puolelle.

 

Kirjastossa Martti esittelee mummulle uutta leikkijunaansa. Mummu ja vaari saivat tuliaisiksi myös levysoittimen.

 

Uusiin vinttikerroksen huoneisiin mallailtiin jo vähän kalusteita: tässä vilkaisu vaarin verstaalle...

 

... ja tässä kustavilaiseen kamariin, mummun valtakuntaan.

 

Kustavilaisesta kamarista löytyvät myös Martin aarteet, mummulan vanhat lasten lelut.

 

Olohuoneeseen katettiin pääsiäistunnelmaa.

 

Doloreksesta hankitut ihanat lasiesineet ja tuoretta tuotantoa oleva pöytälamppu löysivät myös paikkansa.

 

Kristallikruunu on nyt makuuhuoneessakin tunnelmaa luomassa.

 

Lisää mummulatunnelmia eli enemmän, isompia ja parempilaatuisia kuvia näette Picasasta. Käykäähän vähän pidemmälläkin kierroksella kurkistamassa, miltä mummulassa näyttää tällä hetkellä!

Paljon onnea Mirja!

Olemme tänä vuonna molemmat ensi kertaa jäseninä pienessä ja mukavassa syntymäpäivälahjojen vaihtoporukassa. Ensimmäinen synttärisankari oli Mirja, joka juhli eilen aprillipäivänä. Minulla oli mielessä Mirjan venehuvila, kun tein hänelle pari ristopistotyynyä ja tuohikorin. Lisäksi mukaan lähti pieni määrä merihenkistä materiaalia.

Äiti puolestaan kutoi kaksi siniseen ja valkoiseen sävytettyä mattoa, joista on kuvia Mirjan blogissa.

Paljon onnea Mirjalle vielä tätäkin kautta!