Kauppa edistyy vihdoinkin

Aukustin kaupalla kuuluu kummia. Remonttimiehet ovat vihdoin panneet tuulemaan, ja nyt alkaa vihdoin olla hyllyjä, joita täytellä. Itse kauppiaan suhteen juttu on vielä kummallisempi, mutta siitä lisää myöhemmin, kun asianomaisella on vaatteet yllään...

 

Äiti teki nurkassa olevan hedelmätiskin, ja lisäksi työn alla on sen ylle seinälle tulossa oleva leipähylly. Takaseinän iso hylly, sininen tiski ja "rautaosaston" lokerikko ovat minun käsistäni, takaseinällä oleva hylly ja lasivitriinitiski on tilattu aiemmin Englannista. Pari yksittäistä seinähyllyä tuonne luultavasti vielä tulee vasemmalle seinustalle, ja sitten vain hyllyjä täyttelemään...

 

Arkisten puutöiden lisäksi viikonlopussa oli myös vähän kristallin kimallusta, kun Larissa kävi opettamassa meille kruunun tekoa. Teimme äidin kanssa kumpikin oman. Minun pussimallinen pelkistetympi kruununi on melkein valmis, vain muutama rimpsu vielä puuttuu tuolta takaa, kun isoimmat kristallit loppuivat kesken. Äidin kruunussa on puolestaan isoin työ vielä edessä eli kaikki tikarihelmet kiinnittämättä. Vaan kyllä tulee mummulaan säihkettä ja kimallusta, kun nämä lykätään kattoon kiinni!

 

 

The shopkeeper finally got some furniture! The shop is almost ready for the next step: to order things. The shopkeeper is still without clothes and that's why he doesn't want to be seen yet.

On Saturday Larissa tought us how to make chandeliers. We made two for our grandma's house using Swarovsky crystals.

Taas tulee tunnustusta

Saimme Lotelta suloisen nalletunnustuksen. Kiitos kovasti, kerhokaveri!

 

Tähän hätään tulee mieleen kaksi rouvaa tuolla pohjoisessa, joiden herkullisia juttuja lukiessa tulee aina hymy huulelle. Olkaatten siis hyvät,

Tuulia ja Auliina,

ja kiitos päivien piristyksestä!

Näyttelykuvia 2009

Kansalaisopiston kevätnäyttely on nyt sitten jälleen ohi tältä keväältä. Meitä oli neljä innokasta, jotka annoimme omien pikkukätöstemme tuotoksia julkisesti nähtäviksi pariksi viikoksi. Nukkekodittomina (tai ainakin melkein) ja kohtalaisen vasta-alkajina keskityimme rakentelemaan tänä talvena kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia: ruokia, mattoja, kasveja jne. Pistimme näyttelyyn kaikkien tavarat suloisesti sekaisin ja rakentelimme kauppoja. Osa kalusteista on ostettuja, jotta kaupat olisivat näyttäneet kaupoilta, mutta myytävät ovat suurimmaksi osaksi omaa tuotantoa, mitä nyt vähän ostohelmiä ja valmiita posliinivaaseja.

Ruokakaupassa oli keskitytty perusraaka-aineisiin. Myytävänä oli  lihatuotteita, kala (vain yksi enää jäljellä), juustoja, hedelmiä ja vihanneksia. Ruokakauppiaana touhusi meidän Aukusti.

Konditoriassa oli myyjänä meidän piikalikka, jonka tehtäväksi on näköjään siunaantunut rientää hätiin, kun tarvitaan kauppa-apulaista. Piikalikka ei ole oikein löytänyt paikkaansa maailmassa, mutta häntä voi tämän kahden viikon perusteella kyllä suositella vaikka Aukustin kauppaankin - jahka se nyt ensin valmistuu. Piikalikka hoiteli oikein mallikkaasti leipä- ja kakkukauppaa eikä syönyt kakunpalaakaan.

Monipuolisessa sisustusliikkeessä myytiin kaikkea tarpeellista huonekaluista kynttilöihin ja vessakalusteista kirjoihin. Asiakkaat voivat ostoksia miettiessään istahtaa sohvalle ja napostella karkkeja kulhosta.

Kukkakaupan tarjous oli purrut. Leikkokukat olivat menneet lähes kokonaan kaupaksi, mutta onhan noita muita rehuja vielä jonkin verran. 

Ihmeellisintä oli, että näyttelyä purkaessamme me muistimme tosi hyvin, kenen kaali tai kakku oli kyseessä! Eikä meillä ollut tavaroissa mitään merkkiä.

Toisessa, lyhyemmässä vitriinissä oli nähtävinä mm. aukinaisia nukkekotikirjoja, joista yleisö näki meitä kokeneempien tekijöiden aikaansaannoksia ja ohjeita. Ohjeiden vieressä oli jokaisen nukkekodin tekijän tarvikkeita: mämmituokkosen kantta, paperinarua, kahvitikkuja ym.  Niistä en muistanut ottaa kuvaa, harmi! Kaikkea ei aina tajua, vaikka kovasti yrittääkin.

The pictures are from the spring exhibition of our Dollhouse Club. Some few items and parts of the furniture are bought, the most is made by us four members.

Mummun ja vaarin uudet vaatteet

Vietimme pääsiäistä Suomen katolla, missä jo nyt yöt ovat valoisia ja ilta tulee myöhään. Valoa ja aikaa siis riitti, ja intouduinkin neulomaan oikein urakalla - tässä tulokset. Isommat kuvat aukeavat jälleen kuvaa klikkaamalla.

Vaarille syntyi villatakki, jossa on mokkavahvikkeet kyynärpäissä ja olkapäillä. Sopivat napit löytyivät Sinellin nappipussista.

Mummu puolestaan sai hartioitaan lämmittämään puolukanpunaisen pitsihuivin.

Huivin malli on nimeltään Tulppaani, se on Pia Tuonosen käsialaa ja löytyy nettineulelehti Ullan arkistosta tai tämän linkin takaa. Vähensin mallikertoja seitsemästä kahteen, samoin reunus on ohjeen mukaista matalampi. Vaarin villatakki on täysin omaa suunnittelutyötä. Lankana käytin molemmissa Venne Colcoton 34/2 -puuvillalankaa, puikot 0.9 mm ja joustinneuleessa 0.8 mm.

Hauskaa oli - vain kädenteiltä silmukoita poimiessa meinasikin ajoittain epätoivo iskeä, kun tummasta langasta ei millään meinannut erottaa, mistä kohti se puikko pitäisi läpi tökätä... ;)

I knitted these with 0.9 and 0.8 mm sticks from Venne Colcoton 34/2 cotton yarn. The shawl is designed by Pia Tuononen, the cardigan is designed while doing it. :)

Otetaanpa ritolat...

Tadaa, Tapettimestari ja tyär ovat saaneet mummulan remppaa vähän edistymään! Johan sitä pitikin odottaa - inspiraatiota vai mitä? Mummu ja vaari ovat steppailleet kärsimättöminä. Aukustin hellahuone käy ahtaaksi kolmelle eivätkä vanhat enää jaksaisi pyöriskellä koirineen vieraiden nurkissa.

Makuuhuoneeseen valittiin Pihlgren & Ritolan mallistoa, jota oli äärimmäisen helppo tapetoida, varsinkin kun kaksi remontoijaa mahtui päineen ja käsineen huseeraamaan viimeiseenkin nurkkaan (yläkerran sivuseinät ovat irtopalana). Tapetti kiinnitettiin tapettiliisterillä. Tupperin valmistamalla maalarinlastalla oikenivat kauniisti kaikki kuprut.

Tapetti on mummun ja vaarin mieleen. Valkoista ja vihreää, ripsaus kultaa, ja tapetointi on tehty ammattitaidolla. - Saas nähdä, hoitavatko koko homman yhtä hyvin, epäili vaari, kun remonttiporukka käänsi selkänsä.

Olohuoneeseen päätettiin yhteisymmärryksessä valita kukkatapettia. Sekin oli ostettu jo kauan sitten Helsingistä ja samaa Pihlgren & Ritolaa. Tämä tapetti oli ohuempaa ja asetti jo hieman enemmän haasteita remontoijille, varsinkin, kun alakerran seinät ovat kiinteät ja molemmat tapetoijat olivat tunkemassa aina samaan nurkkaan.

- Ensin näytti kyllä siltä, että ei tule mitään, tapettikin oli ensin ihan läikikäs eikä näyttänyt paranevankaan pariin tuntiin! Mutta kyllä siitä sitten aika hyvä tuli, mitä nyt tuon tauluvalaisimen alapuolella on joku kumma nystyrä. Liekö niiltä unohtunut jotain tapetin alle? pohdiskeli mummu. - No, siihenhän laitetaan taulu, ehkäpä se ei haittaa, lohdutteli vaari. - Mutta mitenkähän ne selviävät kirjastosta, tummassa tapetissa näkyvät virheet paljon selvemmin...

 

Nuorempi tapetoija katseli kelloaan ja totesi sitten tässä vaiheessa, että häntä odotettiin nyt just ihan muualla ja hommat saisivat nyt hänen puolestaan riittää. Mummun ja vaarin mieliksi vanhempi tapetoija lupasi jäädä jatkamaan - mutta jos mummu ja vaari olisivat olleet viisaita, olisivat panneet hänetkin vapaalle! Vanhempi tapetoija oli kehuskellut tapetoineensa monet kerrat ihan yksinkin paljon vaativampiakin kohteita ja niinpä hänen uskottiin selviävän kirjaston seinien tapetoinnista.

- Tapetissa oli kyllä jotain vikaa, kun ei sitä saanut kunnolla seinään, valitteli vanhempi tapetoija. Mummu ja vaari suhtautuivat epäillen selitykseen;  ammattitaidon puutetta kai se ennemminkin oli, kun tapetoija käytti samaa liisteriä tähänkin tapettiin, vaikka olisi varmaan pitänyt käyttää jotain aivan muuta. - Onneksi kaikkein törkein nurkka jää kirjahyllyn taakse, mutta eiköhän sovita, että remppa on tältä päivältä nyt ohi ja palataan asiaan... vaikkapa viikon päästä, totesi vaari kirjaston nähtyään.

- Tuommonen ihme paperitapetti on maapallon viheliäisin keksintö, manaili vanhempi tapetoija poistuessaan takavasemmalle.

These are the new wallpapers for grandma's and grandpa's house: first one is the bedroom, the second one the livingroom and the last one is the library.

Karhukirje

Olin koko viikon opiskeluihin liittyen harjoittelussa Keski-Suomessa ja molemmat viikonloput mummulan rakennuspuuhissa äidin luona. Mies kyllä kertoi, että kotiin oli tupsahtanut minulle lähetys Olivia Orsolta, mutta vasta tänään kotiin palattuani pääsin aukaisemaan jännittävän kuoren.

Paketissa oli kaunis puolipistoin kirjottu pelargoniatyyny, söötti pikkuinen karhu, aivan suloinen Pieni Karhukirja, Brunbergin mansikkapusuja sekä oranssi pitsiliina, jonka heti aloin nähdä silmissäni pyöreän tyynyn koristeena. Kiitos Olivia hurjasti hienosta ja runsaasta arpajaisvoitosta!

 

Tänä viikonloppuna mummulassa tapahtui viimein jotain merkittävää: katot on nyt maalattu, ikkunanpielet suurelta osin siistitty ja jo kolmen huoneen seinät tapetoitu! Vihdoin näyttää siltä, että mummu ja vaari pääsevät ehkä joskus purkamaan muuttolaatikkonsa. Minulle puolestaan oli tullut tänne kotiin Olivian kirjeen lisäksi toinenkin lähetys sisältäen kasan tiiliä, joten nyt pitäisi enää saada sauna/varastolaatikko tyhjennettyä kaikesta muusta roinasta, niin pääsisi muuraamaan väliseinää ja laatimaan lauteita.

Äiti lupasi laittaa kuvia mummulan remontin tämänhetkisestä vaiheesta, eli niitä odotellessa.

Luksusta elämään

Perjantaina postilaatikkoon putosi kauan odotettu pakettikortti. Tilauksemme Saksasta oli vihdoin saapunut!

Isossa paketissa oli vain muutamia pieniä juttuja, mutta sitäkin ihanampia. Ensinnäkin tilasimme mummulle tällaisen Heidi Ott -merkkisen ompelukoneen.

Kirjastohuoneeseen saatiin upea seinäkello toimivalla sveitsiläiskoneistolla, samaa merkkiä tämäkin. Haaveissamme on ollut löytää nukkekotiin isovaarin seinäkellon pienoismalli, ja tämä on juuri kaipaamamme. Hinnasta siis viis... ;)

Tässä vielä pari kuvaa isosta kellosta ja pikkukellosta.

 

Kolmas ihanuus olivat nämä pikkuruistakin pikkuruisemmat pihdit, jotka vaari saa verstaalleen. Mukana paketissa tuli myös pääsiäiskortti ja pikkuinen pääsiäismuna, miniatyyrikoossa tietenkin.

 

Mummulan remontti on edistynyt vähäsen: seinät ja katot on maalattu ja ikkuna-aukot siistitty melamiininauhalla. Juuri oikea ulkoseinämaalikin löytyi, mutta sitä saa vain yhdeksän litran pöntöissä, joten meillä on vielä mietinnässä, mitä ihmeen muuta keksisimme lopulla kahdeksalla ja puolella litralla maalata... Ei teistä kukaan olisi kiinnostunut keltasävyisestä rappauksesta? ;)

Aurinkoa kevätpäivään!

Tulin eilen kotiin väsyneenä, mutta väsymys kaikkosi kun huomasin pöydällä kirjeen! Posti oli tuonut arpajaisvoiton ja sen myötä aurinkoa elämään :) Jee!

Lähettäjänä oli Jaana. Kirjeestä löytyi suloinen vaaleanpunaisen sävyinen sisustussetti! Kauneimmat kiitokseni Jaanalle!

Nämä sieltä löytyivät: 

Makuuhuoneeseen virkatut peitto ja tyyny, niin taitavasti tehdyt, että vallan!  Paketista löytyi myös soma pitsiliina, jonka voi laittaa kamariin tai eteiseen.

 

Kylpyhuoneeseen suloisen pörröinen matto ja kylpypyyhe, nams!

Jaana oli laittanut mukaan vielä kaksi kaunista printtiarkkia tyylikkäiden kassien materiaaliksi ja nättejä satiinikukkasia.

Mieletön satsi kaikkea kaunista - kyllä tuli iloinen mieli! Lämpimät kiitokset, Jaana, vielä kerran!