Kangaspuukokeilua

Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla kutomista nukkekotikoossa. Hankin syksyllä apteekista täikampoja, kun ajattelin niissä olevan riittävän tiheät piikit loimea varten. Farmaseutin ammattitaitoa osoitti loistavasti se, ettei hän lainkaan häkeltynyt kuullessaan minun etsivän kudontavälineitä ja haluavan siksi nähdä, miltä näyttää täikampa... ;) Varsinaiset kudontakokeilut ovat kuitenkin saaneet odottaa tähän saakka, mutta eilen sitten virittelin Venne-lankoja lankalaatikkoni kanteen kahden täikamman väliin, otin pitkän neulan sukkulaksi ja aloin kutoa paukuttaa (no, paukuttaa on kyllä hieman liioiteltu ilmaus...). Ja huivihan siitä syntyi.




Tähän on mummun mukava kääriytyä vaikkapa kirjaa lukiessa - huivi odottaa jo pormestarintuolin käsinojalla.




Äiti on kutonut kangaspuilla shaalin jos toisenkin ja tiesi siksi kertoa siitä yhtä ja toista, mm. sen, että tuollaista sidosta kutsutaan toimikkaaksi. Minulle kokeilu oli ihan ensimmäinen, mutta ihan kohtalaisen helposti tuo sujui kun hoksasi, missä järjestyksessä pitää mennä lankojen yli ja ali ja kuinka suunta vaihtuu. Reunoissa on kyllä vielä siistimisen varaa, mutta muuten olen ihan tyytyväinen.

Suunnitelmissa on kutoa tuolla tekniikalla ja sidoksella myös shaali mummulan sängyn päälle sekä kapea pöytäliina olohuoneen ruokapöytään, mutta sitä ennen minun täytyy vielä hieman jatkojalostaa kangaspuitani - nyt loimi löystyi aika lailla ja jouduin kiristelemään sitä yhdellä jos toisellakin virityksellä. Täikampojen leveys ei myöskään riitä shaaliin, joten jostain täytyisi vielä löytää tarpeeksi pitkiä mutta tiheitä ja ohutpiikkisiä kampoja (olen kiitollinen vinkeistä). Vaan eiköhän jatkoa seuraa ennemmin tai myöhemmin.