Tikapuuhermoilua

Mummulassa tarvitaan tikkaraa (tämä on meidän perheen käyttämä sana keittiöjakkarasta, alunperin nuorimmaisen kehittämä sana esineelle, jonka nimeä hän ei vielä tiennyt). Tein ensimmäisen version omasta päästä ja siinä kävi niin kuin sadussa: ei siitä tikkaraa tullutkaan, tulipa vaarille maalaus- ja tapetointitikkaat. No, niillähän on paljon käyttöä nyt mummulan rakennusvaiheessa, joten vahinko kääntyikin voitoksi :) Valitettavasti tikkaat ovat tosi huterat ja vinot, eivätkä siten erityisen turvalliset, mutta ehkäpä vaari osaa olla varovainen ;). (Näkyy kyllä naapuriin asti, että kyse on poropeukalon tekemästä prototyypistä, vaari itse ei olisi koskaan tehnyt noin kehnoja tikkaita.)

Armastus on tehnyt puutöitä vähän enemmänkin, joten hän osasi heti nähdä, mikä oli mennyt pieleen, ja esitti parannusehdotuksia. Varsinainen tikkara onnistui sitten jo paremmin,vaikka ei vieläkään täysin. (Seuraavasta tulee sitten TOSI HIENO - odottakaapas vain :D! Tiedän jo, mitä pitää vielä parantaa.)



Maali on vielä päättämättä ja saa ollakin niin kauan, että saadaan mummulan keittiö valmiimmaksi. Täytyyhän tikkaran maalin sopia koko keittiön värimaailmaan ;) "Tapetointitikkaat" tulevat ilmeisesti vinttikomeroon, josta on muutenkin tulossa paikka kaikenlaisille harjoitelmille ja epäonnistuneille kyhäyksille...

Tunnustus

Saimme Heliltä tunnustusta, ja ainahan sellainen lämmittää mieltä. Kiitos Heli!

Edit: Kiitokset myös Lotelle, joka seuraavana päivänä muisti meitä samaisella tunnustuksella!

Tunnustuksen säännöt ovat tällaiset:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt löytyvät täältä.

Tämä on mennyt jo moniin blogeihin, joita seuraamme ja joista kovasti pidämme, mutta siitä huolimatta viiden blogin nimeäminen tuntuu hankalalta - teitä taitavia on niin paljon. Pitkällisen harkinnan jälkeen tunnustus menee meiltä jakoon seuraaviin blogeihin, joissa olemme törmänneet hyviin ideoihin, ihastelleet taitavasti tehtyjä minejä ja tunteneet olomme kotoisaksi:

Luksiania ja Riikka

Nukkekoti Villa Madlena ja Taiju

Nukkekoti Potinperä ja Varjoyrtti

Epen Höpöt ja Epe

Heljän nukkekotiprojekti ja Heljä

Kliivia

Meillä oli eilen tiistaina nukkekotikerhossa aiheena kukat. Tapojeni mukaisesti minä tuusasin tuntitolkulla samaa pientä piperrystä - piti testata vasta ideoimani vision toimivuutta. Varsin paljon hommaa jäi vielä kotiinkin, mutta valmista tuli, ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen nukkemummulan uuteen, kukoistavaan kliiviaan. :)






Materiaalina kukissa on oranssi kuultopaperi. Leikkasin siitä ensin sydämen muotoisia paloja, jotka sitten puolitin pisaran muotoisiksi terälehdiksi (hoituu se homma ilman pisaraleikkuriakin). Sidoin seitsemän vihreää ohutta metallilankaa maalarinteipillä nipuksi, tökkäsin kukkiin sisälle tulevat päät keltaiseen akryylimaaliin ja liimasin yksitellen terälehdet paikoilleen. Kotona maalasin varren vihreällä akryylilla, sudin kukkiin keskelle hieman keltaista, ja tein lehdet maalarinteipistä ja ohuen ohuesta rautalangasta, jota laitoin maalarinteippien väliin lehtiruodeiksi. Sitten vaan lehtiinkin akryylimaalia, liimaus nipuksi (ompelulanka oli hyvä apu sidonnassa) ja istutus sinitarraan (sopivan painavaa) ja kaktus- ja kylvömultaan (hienojakoista ja hiekkaista). Ruukku on Wooperin taitavista käsistä, aluslautanen metallinappi.

Mittakaava tuosta puuttuu, mutta kasvi on kokonaisuudessaan 5,5 cm korkea, eli aika lailla sopiva 1:10- tai 1:12-mittakaavaan.

Kasvit on kivoja, niin mineinä kuin isoinakin. :)


EDIT: Menin sitten googlettamaan kliivian kuvia ja tajusin, että siinähän on oikeasti tosi isot heteet. Eihän siinä auttanut muu kuin kaivaa lankaa, liimaa ja maalia esille, vaikka olisi pitänyt tenttiin lukea. Nyt on sellaiset meidänkin kliiviassa. Perfektionisti mikä perfektionisti...

Nalle ja kello

Tällaisen kellon värkkäsin viikonlopun aikana. Pohjana kellossa on Minimaailmasta ostettu ruman vihertävän värinen mutta muuten oikein potentiaalinen puukello. Kiskoin irti heilurin, hioin, suurensin kellotaulun aukkoa, "petsasin" (löysin HobbyPointista akryylipohjaista petsin tyyppistä ainetta - vesiliukoisuus on suuri plussa keittiössä mineillessä), tein uuden heilurin haaraniitistä ja lopuksi istutin paikoilleen toimivan Euromini-kellon. Patteri tuosta on tosin loppu, joten toimivuutta ei ole vielä testattu - pitäisi vierailla kultasepänliikkeessä, kun noin pieniä nappiparistoja ei ainakaan Citymarketista löytynyt.

Saanko esitellä myös: Nalle fra Skagen, Danmark, joka muutti meille vuonna 2002. Nallen koti tuskin tulee olemaan mummulassa tai muissakaan nykyisistä miniprojekteista, mutta se esittelee mielellään mineilyjäni. :) Nallen ja kellon alla myös jonkin aikaa sitten tekemäni bunkamatto valmiina.

Anna hyvän kiertää

Piiri pienii pyörii täällä nukkisblogeissa, ja moni onkin napannut tämän jo jollain visiitillään. Marjan Villa Ikuisuusprojektista tämä tarttui sitten minullekin, eli nyt minä vuorostani jatkan haastetta lähettämällä kolmelle halukkaalle jonkin itse tehdyn miniyllätyksen vuoden sisällä. Ideaan kuuluu, että jokaisen kolmen osallistujan on sitten otettava haaste vastaan ja laitettava vuorostaan hyvä kiertämään omassa blogissaan (jos ei ole blogia, niin minusta tosielämässäkin saa laittaa hyvän kiertoon).

Laittakaahan siis kommenttia, jos haluatte saada ja antaa iloisia yllätyksiä ettekä ole vielä tarttuneet koukkuun toisaalla. Tai miksei tähän voisi osallistua vaikka olisikin, jos intoa piisaa askarrella vielä toisillekin kolmelle. :)

Taitokirja tuli taloon

Isä on saanut vaarilta perinnöksi erinomaisen Taitokirjan, josta löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä - "hakuviitat" -listalla on hakusana yhtä hyvin aaltopahville ja demagnetoimiselle kuin virkkaamiselle, yöpuvulle ja öljykivellekin. Omaa kirjaa olen minäkin etsiskellyt divarista, muttei ole vielä tärpännyt, kunnes kävimme eilen kirjamessuilla. Nyt on sitten taloudessa Suuri Taitokirja vuoden 1965 painoksena sisältäen "3797 hakusanaa, 1855 kirjoitelman otsikkoa, yli 5000 ohjetta, 4421 kuvaa ja piirrosta, 8 väriliitettä ja aineenmukaisen hakemiston" - siis kaikki, mitä kaivata saattaa. ;)





Eilen illalla aloitin kirjasta eniten kaipaamani ohjeen kimpussa, ja tänään valmistui eiliselle pari... tadaa!




Ihan ehta aidot maalarinteippi-tuohivirsut!

Sen verran täytyy kyllä antaa palautetta Taitokirjan tekijälle, että nyt ymmärrän kirjallisen ohjeen, kun olen saanut virsut tehtyä - ensimmäinen syntyi aika lailla kuvien perusteella, mutta onneksi niitä oli. Ihan tyytyväinen en ole, ekan virsun siisnoja (opin tuosta kirjasta uuden sanan, ne on noita suikaleita) piti jatkaa kesken kaiken ja tossun kantapäästä tuli siksi aika paksu, ja toinen taas venksottaa kummallisesti vaikka on periaatteessa kuta kuinkin samalla tavalla tehty kuin ensimmäinen. Vaan harjoitus tekee mestarin, ehkä tässäkin asiassa.

Eihän mummulassa tai Aukustilassa nyt noin vanhaa aikaa eletä että ihan virsuissa tallusteltaisiin, mutta nämä menevätkin vintille tai vaihtoehtoisesti eteisen seinälle koristeeksi. :)

Ai juu, Lotelle ja muille kerholaisille vielä tarkempi tiedonanto (ja muillekin jos ketä kiinnostaa), että noiden suikaleiden leveys on siinä 2-3 mm ja virsut kokonaisuudessaan kolmisen senttiä pitkät. Mittojen arviointi ei ole mun vahvinta alaani, mutta onneksi viivotin on keksitty. :)

Massailuharjoittelua

Nukkekotikerhossa oli tänään massailupäivä, ja monta tuntia vierähti sujuvasti vaivaten, muotoillen ja paistaen. Muut saivat aikaiseksi vaikka mitä ihanaa,ja minäkin sentään jotain alkukankeuden jälkeen: Nyt on Aukustilla sipulia niin, että pitäisi piisata paitsi omaan sipulipussiin, myös varmasti vähän kaupallekin.




Sipulien lisäksi en paljon muuta saanutkaan tehtyä, mutta yksi marjapiirakka syntyi viinietikkapullon korkin pohjalle. Kaverina sillä on kuvassa Maaritilta saamani herkullinen tiikerikakku.




Saara teki saippuaa saippuakauppaan, ja siitä riitti meille muillekin. Tässä siis Aukustin kauppaan vähän saippuavalikoimaa:




En ole juurikaan mitään aiemmin massaillut, mutta sehän olikin hauskaa puuhaa! Tämä ei varmastikaan jää tähän - harjoitukset jatkuvat. :)

Vaihtoja

Ihastuin Epen työhuoneensa pöydälle tekemään Strindberg-lamppuun heti kun sen näin. Meidän vaarilla oli nimittäin tuollainen työpöydällään, ja olin miettinyt pääni puhki, miten sellaisen toteuttaisin. Kun sitten Väinölän Maria sai samanlaisen ja sain tietää lampun olevan Epen itse tekemä, en voinut kerta kaikkiaan vastustaa kiusausta. Onneksi Epe suostui tekemään vaihdon kanssamme, ja sen seurauksena vaari sai kirjoituspöydälleen Strindbergin, mummu kangasta, ja Epen nukkekodin väki tuohivakan sekä suun makeaksi. Kiitos kaunis!

Epen tekemä lamppu ja mummun kangas:




Minun vaihtoon tekemäni tuohivakka:




Teimme myös Tiinan kanssa vaihdon. Oikea Aukusti luotti vahvasti Hota-pulveriin, joten pitihän sitä saada pienemmällekin. ;) Tiinalle lähti melko samanlainen paketti kuin Epelle, tosin tuohivakka oli hieman pienempi ja tasareunaista mallia.




Tiinalta tuli meille vaikka mitä ihanaa: Sirkku-sokeripaketteja sokereineen ja sokeriastioineen, Hota-pulveria riittävästi pahempaankin särkyyn, sekä suloinen pitsiliina. Jotenkin minusta tuntuu ettei tämä mennyt nyt ihan tasan... voi olla, että Tiina saa tässä joulun alla tontuilta vielä jonkin yllärin... hmm...




Kiitos Tiina ja Epe ihanista vaihdoista!

Tyyny Salaiseen puutarhaan

Violetin arpajaisvoitto lähti postiin eilen - saa nähdä, onko tullut jo tänään perille. Värien suhteen toivomus oli punavihreä, ja sen sekä Violetin blogin perusteella ryijysuunnitelmani pohjaksi muotoutui ajatus kukkaniitystä. Tällainen siitä sitten tuli - toivottavasti sopii tulevalle paikalleen.



Mittakaavana taustan tulitikkuaski - tyyny on kooltaan suunnilleen 3x3 cm, ehkä vähän suurempi. Lankana jälleen Venne Colcoton ja pohjakangas pellavaista kanavakangasta.

Myös Katjan ja Nukkistelijan palkinnot postitin eilen, eli viikonlopuksi pitäisi niidenkin olla viimeistään perillä.

Onnetar kävi kylässä

Ja aika päättyi nyt - kiitos kaikille runsaasta osallistumisesta arvontaan! Kaikkiaan mukana oli 39 osallistujaa, kun lasketaan pois omat kommenttini sekä muutamat päällekkäisyydet.

Tasaluvun 5000 bongasi kaksi kävijää, Lotte ja Nukkistelija, mutta Lotte vetäytyi kisasta (tietää saavansa joka tapauksessa joulukuuksi paketteja...). Bongauspalkinto, kotoamme löytyvän mallin mukaan punottu mattopiiska, menee siis Nukkistelijalle, joka toki oli mukana vielä normaalissakin arvonnassa.




Varsinaisissa arpajaisissa ensimmäisenä arvottiin "tuohesta" punottu kori tai vakka, jonka kohdalla nostin kiposta Susannan kommentin pieneksi mytyksi taiteltuna. Susanna saa valita näistä kahdesta vaihtoehdosta itselleen mieluisamman:




Tämä miniatyyrikokoinen neule oli toinen palkinto, ja se meni arvonnassa Katjalle.




Viimeisenä arvottiin palkinto, jota ei vielä ole olemassakaan. Voittajaksi paljastunut Violet saa kuitenkin palkinnokseen miniryijyn joko tyynynä tai nukkekotinsa seinälle toivomissaan väreissä. Mallikin tulee olemaan eri kuin tässä, mutta tässä kuitenkin malliksi edellinen tekemäni ryijy - jotakin tämän tapaista on luvassa:




Onnea kaikille voittajille ja kiitoksia kaikille mukana olleille! Sitten vain kymppitonnia ja seuraavia arpajaisia odottelemaan... ;)

Arvonta

Blogimme kävijälaskuri lähestyy reipasta vauhtia 5000 kävijän rajaa, ja sen kunniaksi pidämme arpajaiset! Palkinto on toistaiseksi salaisuus (jossain määrin myös meille ;), mutta jotain minimukavaa on luvassa...

Osallistua voi kommentoimalla tätä kirjoitusta tämän viikon loppuun mennessä - arvonta sulkeutuu sunnuntai-iltana 19.10. klo 18.00 ja voittaja(t) sekä palkinnot julkistetaan viimeistään alkuviikosta. Sille onnekkaalle, joka onnistuu bongaamaan tasaluvun 5000, on joka tapauksessa luvassa jokin pieni palkinto, eli kannattaa kuuluttaa se maailmalle kommentissaan. :)

Onnea matkaan!

Bunkakokeilua

Pääsin eilen syysloman kunniaksi mukaan ensimmäisen kerran elämässäni mukaan nukkekotikerhoon, kun ei tarvinnut viettää iltaa töissä kuten yleensä maanantaisin. Ohjelmassa oli bunkamattojen tekoa, mikä olikin itselleni ennestään ihan vierasta puuhaa. Vaan kivaa oli, kiitos kaikille paikalla olleille ja erityisesti opettajallemme ja mattotarvikesponsorillemme!

Kerhon tuotoksena syntyi pieni 5 x 8 cm -kokoinen matto esimerkiksi tulevan mummulan kylpyhuoneeseen tai kynnykselle, tai minne nyt sitten sijoittuukaan. Oma kamera on matkalla miehen kanssa, mutta tässä Maaritin nappaama kuva melkein valmiista työstä - leikkasin tuosta vain reunakankaat pois kotona.

Mummulan raksalla

Mummulan taloprojekti on vaiheessa. Talopakettiin kuuluu nimittäin toistaiseksi ainoastaan sivu- ja takaseinät sekä lattiat, eli vielä puuttuu ikkunoita, oviaukkoja, väliseinät, katot... (toisin sanoen aika paljon kaikkea oleellista). Monta kertaa täytyy taloa vielä purkaa ja kasata, ennen kuin päästään edes tapetointivaiheeseen. 1:12-raksaprojektissa on kuitenkin sellainen huomattava etu isompaan verrattuna, että huonekaluja voi sovitella paikoilleen ja fiilistellä jo tässä vaiheessa, kun todellisessa talossa olisi vasta ulkoseinien muuraus menossa. :)

Tässä siis kurkistus muutamaan tulevan mummulan erittäin keskeneräiseen huoneeseen. Toivottavasti saatte kiinni edes aavistuksen fiiliksestä - täällä ollaan aika innoissaan. :)

Kirjasto




Makuuhuone




Olohuone

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tiedättekö mikä tämä on?







No sehän on kattilanmaalauskone. Eikös jokaisessa huushollissa ole sellainen? Ideana on, että levy pyörii, jolloin ruiskulla maalaten maali levittyy tasaisesti, ja lopputuloksena syntyy aito ja autenttinen 50-luvun vesikattila:







Kattilana toimii Humbrolin emalimaalipurkki (sitä pienoismallimaalia), korvat on juotettu sähköjohdosta otetusta kuparilangasta ja lopuksi on laitettu sitä samaa emalimaalia pintaan ja sisuksiin. Kyllä meidän isä osaa - tuo on Aukustilan ehdottomia katseenvangitsijoita. :) Meiltä naisilta olisi jäänyt kyllä tekemättä...



Vaan olen minäkin jotain tehnyt, nimittäin virkannut Aukustille sipulipussin keittiön naulakkoon roikkumaan. Ruokavastaava-äidiltä on sipulitilaus vetämässä, toistaiseksi kuvausrekvisiittana toimivat appelsiinit. Terveellisiä nekin. Hellaan on myös saatu tuli, kun viimein löytyi niitä led-tuikkuja, joten nyt saa Aukusti uuden kattilan kuumaksi alta aikayksikön.