Huomenna on joulukuu...

Vanhastaan tiedän, että tähän marraskuun viimeiseen päivään päättyy pimein syksy. Huomisesta saa nimittäin alkaa avata joulukalenteripaketteja, sitten onkin joulu ja uusivuosi ja yhtäkkiä päivät alkavat taas pidetä. :) 

Keittiön pöydällä odottaa tällainen ihana kipollinen pikkupaketteja sulostuttaakseen joulukuun pimeitä aamuja. Vaihdoimme paketit tänä vuonna neljän hengen porukassa Lotan, Sirkan ja Marian kanssa, eli pakettipäivityksiä on luvassa blogeihin kolmen päivän välein, kun kaikki ovat ehtineet avata samat paketit.

 

Itse laitoin matkaan tällaisen kasan paketteja. Omaa muistamistani helpottaakseni Lotalle lähtivät punaiset, Sirkalle hopeiset ja Marialle piparikuvioiset - luulen, että tällä konstilla ehkä onnistuin olemaan sekoittamatta paketteja toisiinsa. ;)

 

Ihanaa... malttaakohan sitä ensi yönä nukkua ollenkaan? :)

Nukke- ja nallemarkkinoilla

Kuten moni muu, minäkin kävin sunnuntaina Nukke- ja nallemarkkinoilla. Olipa taas ihania juttuja myynnissä! Siinä ei kauaa nokka tuhissut kun reissua varten varatut rahat oli käytetty. Paljon kaikenlaista oli sitten saaliinakin.

Christian Lundqvistin pöydästä ostin ihanan vihreän tuolin, uniikkitavaroita myyvältä rouvalta (nyt en muista nimeä) tuon ihanan ruukun ja Sirpa ja Johanna Järvenpään pöydästä kasan nahkapäällysteisiä kirjoja Dr von Hoepschensteinille.

Sirpalta ja Johannalta on myös nypläystyyny ja kaunis, kirjottu tyyny. Minulla on itselläni haaveena opetella nypläämään, mutta mummu ehti näköjään ensin. :) Mirka Salosen pöytään jäi vielä vaikka mitä ihanaa, mutta mukaan lähti tämä kipsinen hirvitaulu, joka itsestään selvästi kuuluu mummulan seinälle.

Jutta eli Mrs Who oli tehnyt markkinoille supersuloisia yleiskoneita ja vatkaimia. Niitä ilman jäin, mutta mummulan väki sai keittiövaa'an ja kauniin turkoosin Aalto-vaasin. Metallisia sisustustauluja suunnittelen valkoiseen kahvilaan, jos suinkin sopivat sinne.

Mirja Happy Little Muffinista oli tehnyt vaikka mitä herkkuja myyntiin. Mummulan väki sai perunalaatikon ja jouluisia päärynöitä. Macaronet päätyvät pikkukahvilaan.

Mrs Whon pöydästä on myös upea penkki mummulan etukuistille. Penkillä tasapainottelee Merosen Hannan tekemä pikku orava, joka muuttaa kiikkumaan Herra Mäyrän kasvihuoneeseen, jahka mäyräherra kotiutuu Sellon kirjastosta näyttelystä.

Hannan pöydästä löysin myös ihanaa mökkirakukeramiikkaa. Näille ei ole vielä paikkaa mietittynä, mutta sellainen löytyy kyllä varmasti.

Viimeisillä pennosilla ostin vielä muutamaa ihanaa kangasta, varastothan eivät voi koskaan olla liian laajat... ;)

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä saaliina pitää vielä mainita Kallin Elinan uutuuskirja, josta tulee kyllä tänne blogiin juttua enemmänkin jahka saan sen luettua kokonaan. Mittakaava 1:48 olikin minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta pienuudestaan johtuen kieltämättä varsin houkutteleva - tuon kokoisia talojahan mahtuisi vaikka kuinka monta vaikka ihan kirjahyllyyn. Hmm... ;)

Kiitokset kivoista markkinoista myyjille, Nukkekotiyhdistyksen porukalle ja kerhokavereille, joiden kanssa ehdimme kahvitellakin. En yhtäkkiä muistakaan, koska olen viimeksi markkinoille ehtinyt, joten erityisen piristävää tämä oli siksikin. :)

Viinilaatikosta kahvilaksi

Meille on kertynyt joulukalenteri- ja muissa vaihdoissa ihania valkoisia kalusteita, joille ei toistaiseksi ole löytynyt jo varsin täydestä mummulasta oikein sopivaa sijoituspaikkaa. Niitä katsellessa keksimme idean pienestä kahvilasta, joka olisi värimaailmaltaan hyvin valkoinen mausteena vain hieman harmaata, beigeä, kultaa ja hopeaa. Nykypäivän sisustustrendit tuntuvat olevan kovastikin tähän suuntaan, ja on kiva päästä kokeilemaan tyyliä näin minikoossa.

Sittenpä vain tuumasta toimeen, eli hommaamaan sopiva viinilaatikko - mikäs sen passelimpi vaihtoehto kahvilaboksiksi. Onneksi sukulaismies työskentelee viinien maahantuontialalla, sillä jouluun ja Alkon laatikoihin on vielä aikaa, ja inspiraatiohan ei odota. Seiniin passeli, lähinnä ehkä pellavan sävyinen tapetti löytyi tapettikaupan poistokorista, ja erityisen kunniamaininnan ansaitsee myyjätär, joka lainkaan hämmästymättä alkoi esitellä ja etsiä meille sopivaa pienikuvioista tapettia valkoiseen nukkekotimaailmaan. :) Tapetit huitaistiin seinään eräänä iltamyöhänä niin vauhdilla, että varsinainen ennen-kuva jäi ottamatta, mutta tässä olisi tilanne jälkeen ensimmäisten tuunaustoimien.

Laatikon lattia oli valmiiksi niin kivan näköinen, että siihen halusimme vain valkoisen kuultomaalin (lue: vedellä ohennettua askartelumaalia). Rapattua kattoa esittämään löytyi sopiva röpelötapetti edellämainitun tapettikaupan poistomallikirjasta. Peili syntyi rimasta, peilitarrasta ja ääriviivatarroista lattian kuivumista odotellessa. Ja tältä näyttää nyt:

Kerrankin meillä on projekti, jossa ei tuusata yhden yksityiskohdan parissa ikuisuuksia! Tosin täytyy kyllä todeta, että itse tehtyä tuolla on vain murto-osa - meillä on näköjään ollut varastossa hurja määrä kaikkea ihanaa ihan vain odottamassa tähän projektiin päätymistä. Ilmankos tulee valmistakin. :)

Tuon lattialla lojuvan pitsiliinan tilalle on vielä tulossa pieni pyöreä pöytä ja pari tuolia. Lisäksi tarvitaan hyllyä kaakuille, kirjoille ja astioille, vähän valoa eli kynttilöitä ja lamppuja, ja tietysti sitten niitä tarjoomuksia. Nam. :)

Tervetuloa uuteen blogiimme!

Vuodatuksen valitettavan kuvapalvelinongelman vuoksi bloginpito on tuottanut tänä syksynä ylimääräistä työtä ja murhetta. Ajattelimme ensin jäädä pitämään vanhaa blogia ja korjailla vahinkoja ajan kanssa, mutta jotenkin on alkanut tuntua siltä, että on inspiroivampaa ja helpompaakin luoda uutta kuin korjata vanhaa. Siksipä siis syysloman aikana on syntynyt tämä uusi Miniasiat mielessä -blogi, jossa jatkamme vanhalla tutulla nimellä, ja myös lähes kaikki vanhat kirjoitukset löytyvät tuolta blogiarkistosta. Kuvia on palauteltu jo jonkin verran, ja palautellaan vielä lisää, jahka ehditään.  Bloggaamisen suola eli kommentit valitettavasti jäivät Vuodatukseen, mutta sekin blogi on yhä olemassa, vaikka nyt hiljeneekin.

Astukaa siis sisään, ja tutustukaa blogiimme! Toivottavasti tänne löytävät tiensä tutut ihanat lukijamme ja saamme myös uusia tuttavuuksia. Ja kommentoikaa toki, paljon ja mielellään. :)

Siilihän se siellä...

Aika moni arvasi oikein, kun toukokuussa kyselin, että mikähän otus se tänne kottikärryn ja roskiksen väliin muuttaa majailemaan. Siilihän se. Jäi silloin toukokuussa toteuttamatta tämä(kin) projekti, mutta sehän oli itse asiassa ihan suunniteltu juttu (joojoo...) - eihän minulla olisi silloin ollut lainkaan tällaisia materiaalivarantoja käytettävissäni.

Syksyn lehdet ovat nimittäin värikkyydessään ihan ykkösaskartelumateriaalia. Pihallamme kasvaa iso aroniapensas, jonka lehdistä löytyvät varmasti kaikki syksyn ruskan sävyt, ja ne lehdet ovat myös sopivan paksua ja kestävää tavaraa askarteluunkin. Niinpä olen nipsutellut leikkureillani lehtiin pieniä kuviollisia reikiä pojan kanssa hiekkalaatikolla istuessani (roskat jäivät pihalle, joten nyt tietää koko taloyhtiö, kuinka hulluja puuhaan...) ja saanut aikaiseksi oikein kelpo lehtikasan. :)

Ja pitihän se asukaskin sitten saada väsättyä. Tuon edellisen postauksen taidonnäytteen tasolle en yllä läheskään, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen pikkuiseen siiliin, jonka tässä iltana muutamana olen neulahuovuttaen saanut piikiteltyä kasaan. Ensin se näytti hylkeeltä, sitten rotalta, sitten sudelta, mutta vihdoin löytyi se siilikin sieltä alta. :)




Siilillä on lehtien lisäksi lämmikkeenään kirjava torkkupeitto, jonka olen neuloskellut Venne Colcotonin kirjavasta langasta suikaleina ja ommellut kasaan. Ei se tuolta oikein hyvin erotu, mutta lämmittää kuitenkin.






Nyt sitten pitäisi vielä miettiä, että miten maailmassa tämä installaatio saadaan pysymään ehjänä ja lehdet edes osapuilleen paikoillaan huushollissa, jossa asuu yksi reipas yksivuotias... ;)

Häälahja ystävälle

Kaikista vanhin ystäväni (olemme olleet ystäviä siitä saakka, kun olin 8 kk ja vanhempineni muutimme heidän naapuriinsa) meni naimisiin syyskuun puolivälissä. Häälahjaa ei tarvinnut sen kummemmin miettiä, sillä ihan itsestään päähäni pälähti pyytää Hannaa tekemään pienoiskoiruudet heidän "tytöistään" Papusta ja Pullasta. Ja niinhän niistä tuli niin näköiset ja ihanat, että olivat oikein häälahjapöydän vetonauloja. :) Kiitos Hanna vielä tuhannesti tätäkin kautta! Taisin saada häissä osakseni ihan ansiotonta kunniaa, kun en kerinnyt kaikille vieraille toitottaa, että "en se minä ollut"... ;)

Itse rakentelin tytöille majapaikaksi puutarhannurkkauksen valkoiseen lyhtyyn, puutarhan kaivelu kun on viime vuosina ollut meitä yhdistävä tekijä ihan listan kärkipäässä.

Inspiraatio iskee ja sormia syyhyttää...

Postilaatikkoon tipahti heinä-elokuun vaihteessa odotettu ihanuus, Marian uusi Nukkekoti Väinölän tapaan -kirja. Olen sitä nyt selaillut useampaan otteeseen ensimmäisen ahmaistun lukukerran jälkeen, ja ei voi kuin ihmetellä, miten sieltä löytää aina jotain uutta, mitä ei muistanut edellisellä lukukerralla huomanneensakaan. Ohjeissa piisaa niin, etten uskalla edes haaveilla samasta kuin Kurjenpolven Virpi, joka aikoo kokeilla jokaista. Meillä kuitenkin nököttää laatikossa Proxxonin kuviosaha, jolla ei ole vielä tehty kuin pieniä koesahauksia, joten kun joku kaunis päivä kaivan sen sieltä esiin, tiedän mistä aloitan harjoittelun:




... mistä jatkan seuraavaksi, vähän harjoitusta saatuani:




... ja mikä saa toimia sitten taidonnäytteenä:




Etenkään kuviosahaus, mutta puutyöt yleensäkään eivät ole niitä tämän harrastuksen osa-alueita, joissa kokisin olevani omimmillani, mutta eiköhän tämän kirjan avulla jotain synny ihan väkisinkin. Muitakin ihania puutöitä kirjasta löytyy roppakaupalla, muun muassa nämä tuoli ja pöytä, vanha pulpetti (mummulan vintille, tietysti) sekä kapiokirstu:








Kapiokirstun avulla yritetään myös vähän valottaa meille ei-niin-maalauksellisesti-lahjakkaille kuviomaalauksen saloja, ja saattaa jopa olla, että siitä jotain ymmärsinkin, ainakin tekee ihan eri tavalla mieli kokeilla. :) Työvaihekuvat tässä (kuten muissakin kirjan ohjeissa) ovat kerta kaikkiaan mahtavan perusteelliset - tarjolla oivallista saranointioppia myös muihin projekteihin.






Kirjasta löytyy heti alusta myös kattava luettelo puutöissä tarvittavista välineistä sekä toinen aukeamallinen opastusta muiden työvälineiden ja materiaalien saloihin. Oivallista tietoutta sekä nukkekotiharrastuksesta vasta haaveilevalle että vuosia jo harrastaneellekin.




Mikäli puutyöt eivät inspiroi (tai ennen kuin sille kuviosahalle löytyy paikka), ei silti tarvitse jäädä pyörittelemään peukaloitaan, sillä kirjasta löytyy ohje jos toinenkin mummulaa silmällä pitäen. Vaarin pimiöön täytyy ehdottomasti saada vanha laatikkokamera, eteisen naulakkoon nahkareppu, kahvipöytään herrasväen pikkuleipiä ja perunakellariin kappa.










Mummun keittiöön inspiroiduin tuon keskimmäisen kuvan nähtyäni värkkäämään samanlaisen jauholokerikon aitoon 50-luvun tyyliin...




... ja mummulan kirjastoon saa kirjan kannen liepeistä kasattua melko kokoelman Tammen Kultaista kirjastoa lasten ja varttuneempienkin iloksi.




Ei voi kuin jälleen kerran huokaista, että on meillä tässä kirja aivan omaa luokkaansa niin näyttävyydessään kuin monipuolisuudessaankin. Ja kukapa olisi ollut oikeampi henkilö kirjan tekijäksi kuin mahtavan monipuolinen ja tuottelias Maria, jonka upea Väinölä-blogi on tutustuttanut ainakin meidät alun perin tähän harrastukseen (taitaapa olla muutaman muunkin...). Suurkiitos suururakasta Suomen nukkekotiharrastuksen puolesta, ja tarttukaahan kanssaharrastajat äkkiä kiinni opukseen, kun niitä vielä saa!



P.S. Hauskaa oli myös bongata kirjan sivuilta pari omaa pikku tekelettä. :)

Kasvihuoneen antimia

Herra Mäyrän kasvihuoneen vihannespenkki taitaakin olla aika muhevaa multaa, kun siinä kasvaa viiniköynnöskin näin komeasti. Kitti on peräisin Templewood Miniatures -nettikaupasta ja on tullut hankittua jo kauan sitten, mutta nytpä vihdoin tuli valmista. :)




Ja nythän selvisi sekin, kuka on tipauttanut pelargonian lattialle...




Mikäs otus se täällä, silmät ristissä kirkkaasti valaistussa kasvihuoneessa?




Pikku pöllönen on Susannan käsialaa ja tuli minulle ennakkona vaihtokaupoista, joiden toisen osan voin toivottavasti esitellä teille ennemmin kuin myöhemmin... hiljaa hyvä tulee...

Heittäkäähän ilmoille nimiehdotuksia tuolle otukselle - herra Pöllö on vähän mielikuvituksetonta... ;)

Vihannespenkin satoa

Kipinä Herra Mäyrän kasvihuoneen edistämiseen syttyi pitkästä aikaa keväällä, kun bongasin The Miniature Garden -nimisen nettikaupan, josta löysin paitsi vihannespenkkiin kaipaamiani tomaatteja, myös kurpitsaa, ruusupapua ja vaikka mitä muuta ihanaa. Toteutus on edistynyt hissun kissun, mutta nyt ei vihannespenkissä ole enää tyhjää. :)

Keksin myös ratkaisun, joka helpottaa jatkossa huomattavasti puutarhasuunnittelua. Siirsin nimittäin kasvihuoneen (aikaisemmin kuvitellun) oven kasvihuoneen vasemmalta sivulta etuseinän oikeaan reunaan, johon lasiveitsen ja peltisaksien avulla syntyi ihan oikea aukko - vain ovi puuttuu.  Tuohon pikku puutarhaan pitäisi jatkossa mahtua omenapuu, kultakalalampi, iso kukkapenkki, kaivo, kurpitsamaa, tuoli ja pöytä, ja näiden lisäksi monta, monta Herra Mäyrän pikku ystävää. Nyt kuitenkin sommittelu taitaa jopa onnistuakin. :)

Itse puutarha ei ole edennyt sitten Ivalosta muuton, sillä ensin pitäisi jaksaa liimata omenapuuhun loput lehdet ja omenat. Ollaan tässä sentään edetty jo yli puolen välin... *huoh*

Tässä muutamia kuvia iltavalaistulta kasvihuoneelta.

Kasvihuoneen päädyssä, omenapuun alla, Herra Mäyrä säilyttää puutarhavälineitään.




Uusia taimia näkyy ainakin olevan itämässä...




Vihannespenkissä näyttäisi olevan jo satoakin.






Herra Mäyrä on kerännyt ruusupavuista satoa. Perunat pussissa nurkassa odottanevat maahan päätymistä...




Puutarhuri itse.




Pelargonialle on käynyt vähän hassusti. Kuka lie pudottanut...




Tyytyväinen puutarhuri. :)