Inspiraatio iskee ja sormia syyhyttää...

Postilaatikkoon tipahti heinä-elokuun vaihteessa odotettu ihanuus, Marian uusi Nukkekoti Väinölän tapaan -kirja. Olen sitä nyt selaillut useampaan otteeseen ensimmäisen ahmaistun lukukerran jälkeen, ja ei voi kuin ihmetellä, miten sieltä löytää aina jotain uutta, mitä ei muistanut edellisellä lukukerralla huomanneensakaan. Ohjeissa piisaa niin, etten uskalla edes haaveilla samasta kuin Kurjenpolven Virpi, joka aikoo kokeilla jokaista. Meillä kuitenkin nököttää laatikossa Proxxonin kuviosaha, jolla ei ole vielä tehty kuin pieniä koesahauksia, joten kun joku kaunis päivä kaivan sen sieltä esiin, tiedän mistä aloitan harjoittelun:




... mistä jatkan seuraavaksi, vähän harjoitusta saatuani:




... ja mikä saa toimia sitten taidonnäytteenä:




Etenkään kuviosahaus, mutta puutyöt yleensäkään eivät ole niitä tämän harrastuksen osa-alueita, joissa kokisin olevani omimmillani, mutta eiköhän tämän kirjan avulla jotain synny ihan väkisinkin. Muitakin ihania puutöitä kirjasta löytyy roppakaupalla, muun muassa nämä tuoli ja pöytä, vanha pulpetti (mummulan vintille, tietysti) sekä kapiokirstu:








Kapiokirstun avulla yritetään myös vähän valottaa meille ei-niin-maalauksellisesti-lahjakkaille kuviomaalauksen saloja, ja saattaa jopa olla, että siitä jotain ymmärsinkin, ainakin tekee ihan eri tavalla mieli kokeilla. :) Työvaihekuvat tässä (kuten muissakin kirjan ohjeissa) ovat kerta kaikkiaan mahtavan perusteelliset - tarjolla oivallista saranointioppia myös muihin projekteihin.






Kirjasta löytyy heti alusta myös kattava luettelo puutöissä tarvittavista välineistä sekä toinen aukeamallinen opastusta muiden työvälineiden ja materiaalien saloihin. Oivallista tietoutta sekä nukkekotiharrastuksesta vasta haaveilevalle että vuosia jo harrastaneellekin.




Mikäli puutyöt eivät inspiroi (tai ennen kuin sille kuviosahalle löytyy paikka), ei silti tarvitse jäädä pyörittelemään peukaloitaan, sillä kirjasta löytyy ohje jos toinenkin mummulaa silmällä pitäen. Vaarin pimiöön täytyy ehdottomasti saada vanha laatikkokamera, eteisen naulakkoon nahkareppu, kahvipöytään herrasväen pikkuleipiä ja perunakellariin kappa.










Mummun keittiöön inspiroiduin tuon keskimmäisen kuvan nähtyäni värkkäämään samanlaisen jauholokerikon aitoon 50-luvun tyyliin...




... ja mummulan kirjastoon saa kirjan kannen liepeistä kasattua melko kokoelman Tammen Kultaista kirjastoa lasten ja varttuneempienkin iloksi.




Ei voi kuin jälleen kerran huokaista, että on meillä tässä kirja aivan omaa luokkaansa niin näyttävyydessään kuin monipuolisuudessaankin. Ja kukapa olisi ollut oikeampi henkilö kirjan tekijäksi kuin mahtavan monipuolinen ja tuottelias Maria, jonka upea Väinölä-blogi on tutustuttanut ainakin meidät alun perin tähän harrastukseen (taitaapa olla muutaman muunkin...). Suurkiitos suururakasta Suomen nukkekotiharrastuksen puolesta, ja tarttukaahan kanssaharrastajat äkkiä kiinni opukseen, kun niitä vielä saa!



P.S. Hauskaa oli myös bongata kirjan sivuilta pari omaa pikku tekelettä. :)

Kasvihuoneen antimia

Herra Mäyrän kasvihuoneen vihannespenkki taitaakin olla aika muhevaa multaa, kun siinä kasvaa viiniköynnöskin näin komeasti. Kitti on peräisin Templewood Miniatures -nettikaupasta ja on tullut hankittua jo kauan sitten, mutta nytpä vihdoin tuli valmista. :)




Ja nythän selvisi sekin, kuka on tipauttanut pelargonian lattialle...




Mikäs otus se täällä, silmät ristissä kirkkaasti valaistussa kasvihuoneessa?




Pikku pöllönen on Susannan käsialaa ja tuli minulle ennakkona vaihtokaupoista, joiden toisen osan voin toivottavasti esitellä teille ennemmin kuin myöhemmin... hiljaa hyvä tulee...

Heittäkäähän ilmoille nimiehdotuksia tuolle otukselle - herra Pöllö on vähän mielikuvituksetonta... ;)

Vihannespenkin satoa

Kipinä Herra Mäyrän kasvihuoneen edistämiseen syttyi pitkästä aikaa keväällä, kun bongasin The Miniature Garden -nimisen nettikaupan, josta löysin paitsi vihannespenkkiin kaipaamiani tomaatteja, myös kurpitsaa, ruusupapua ja vaikka mitä muuta ihanaa. Toteutus on edistynyt hissun kissun, mutta nyt ei vihannespenkissä ole enää tyhjää. :)

Keksin myös ratkaisun, joka helpottaa jatkossa huomattavasti puutarhasuunnittelua. Siirsin nimittäin kasvihuoneen (aikaisemmin kuvitellun) oven kasvihuoneen vasemmalta sivulta etuseinän oikeaan reunaan, johon lasiveitsen ja peltisaksien avulla syntyi ihan oikea aukko - vain ovi puuttuu.  Tuohon pikku puutarhaan pitäisi jatkossa mahtua omenapuu, kultakalalampi, iso kukkapenkki, kaivo, kurpitsamaa, tuoli ja pöytä, ja näiden lisäksi monta, monta Herra Mäyrän pikku ystävää. Nyt kuitenkin sommittelu taitaa jopa onnistuakin. :)

Itse puutarha ei ole edennyt sitten Ivalosta muuton, sillä ensin pitäisi jaksaa liimata omenapuuhun loput lehdet ja omenat. Ollaan tässä sentään edetty jo yli puolen välin... *huoh*

Tässä muutamia kuvia iltavalaistulta kasvihuoneelta.

Kasvihuoneen päädyssä, omenapuun alla, Herra Mäyrä säilyttää puutarhavälineitään.




Uusia taimia näkyy ainakin olevan itämässä...




Vihannespenkissä näyttäisi olevan jo satoakin.






Herra Mäyrä on kerännyt ruusupavuista satoa. Perunat pussissa nurkassa odottanevat maahan päätymistä...




Puutarhuri itse.




Pelargonialle on käynyt vähän hassusti. Kuka lie pudottanut...




Tyytyväinen puutarhuri. :)

Takapihan perällä

Dr von Hoepschenstein sekä Herra Mäyrä puutarhoineen ovat edelleen visusti kaappien ja laatikoiden uumenissa viimekesäisen muuton jäljiltä, eikä kunnollista askartelutilaa ole vielä hetkeen luvassakaan. Jäin eilen pienen työpätkän jälkeen taas joksikin aikaa kotiäidiksi, ja tässä kotona pyöriessä mieli tekisi kuitenkin jotain minijuttujakin puuhastella, joten kaivelin kaapista tällaiset, 1:12-mittakaavaan hieman liian suuret puutarhavälineet ja aloin sommitella äidin kätköistä löytyneeseen Tiimari-laatikkoon pienoishuonetta... tai no, pienois-takapihannurkkaa pikemminkin.




Tavoitteena olisi, että boksi valmistuisi tässä toukokuun aikana kotona ollessa, mutta saas nähdä kuinka käy. Vaan kuka arvaa, miksi tuossa boksin keskellä, parhaalla paikalla, on mokoma risukasa?

Ensimmäinen oikein vastannut saa ainakin hyvää mieltä, vaikka en oitis lupaakaan sen ihmeempää palkintoa. Saatan toki yllättää itsenikin ja sittenkin sellaisen kehitellä, mutta se riippuu muun muassa yöunien pituudesta, vauvan hyvä- vs. huonotuulisuusindeksistä sekä kommenttien lukumäärästä, joista viimeksi mainittuun teidän on tosin täysin mahdollista vaikuttaa. ;)

Ikkunaremonttia ja sisustuskokeiluja

Viimeksi kotona käydessäni rakentelimme äidin kanssa mummulaan ikkunoita. Sitä ja muuta ulkosivuremontointia varten piti tyhjentää koko huusholli, missä ei ollutkaan ihan pieni homma, joten talo pysyy nyt tyhjänä, kunnes ulkosivu ja sähköistys on sillä mallilla valmis, että talon sisustuksen voi ajatella olevan edes jossain määrin pysyvä olotila. Nyt pääsiäispyhinä oli kuitenkin pakko päästä vähän mallailemaan, Tampereen nukkekotimessuilta löytyi nimittäin olohuoneen nurkkaan ihan justiinsa sellainen 50-luvun kaappi, jota olimme sinne suunnitelleet. Kiitos vain, Mirka. :)




Kaapin yläpuolella oleva ryijy on edelleen keskeneräinen, mutta työläin osuus eli alaosa on sentään jo valmis. Ehkä se loppukin siitä joskus...

Ikkunaremontin lopputuloksestakin on vihdoin muutama kuva. Itse ikkuna on Eurominin ohutta pleksimuovia, joka oli siihen oikein sopivaa. Samanlaista ovat esim. monet läpinäkyvät lelu- yms. pakkaukset. Puitteet on tehty Hobby Pointista ostetusta mäntyrimasta, joka on leveydeltään kolmemillistä, ulkopuolella 2 mm ja sisäpuolella 1 mm paksua. Tuota millin paksuista sinne on tullut ihan hiljattain, joten kiittelinpä kerrankin onneani ja aiempaa aikaansaamattomuuttani, se oli nimittäin ihan täydellistä tähän hommaan. :) Saranat ovat maalatut putkihelmet, avaimenreiät ääriviivatarraa (kiitos, Susanna!).

Kuten huomaatte, mummula sijaitsee ilmeisesti ihan järven rannalla, ellei peräti jäällä. ;)




Toisen kerroksen eli makuuhuoneen ikkuna näyttää ulospäin tältä.




Kuusikulmaiset vinttikerroksen ikkunatkin onnistuivat aika mukavasti, kiitos listasaksien, joissa on merkittynä 120 asteen kulma. :)




Julkisivuhommissa vierähtää jatkossa tovi jos toinenkin. Seuraavaksi vuorossa on mm. kivijalan päällystäminen, milläs muulla kuin liuskekivellä. Saa nähdä, koska se sitten tapahtuu... ehkä jo ensi pääsiäisenä? :)

Tarpeellisia tavaroita

Joulukalentereita kurkkiessa bongasin jollakulla ihanan mehumaijan. Sen oli tehnyt Äiti suurestamaailmasta, ja pitihän minun toki kysyä, saisinko meille mummulaan yhden. Helmikuun alkupäivinä putkahtikin postilaatikkoon ihana paketti. Mehumaija mummulaan ja toinen Tertulle, tottakai, mutta lisäksi vaikka mitä muutakin: talouspaperirulla telineessään, wokkipannu ja puisia keittiövälineitä...




... sekä jo esittelemäni upea, saippuainen pyykkilauta ja juuriharja.




Viime viikonloppuna sain oman osuutenikin vihdoin valmiiksi. Pieneen taloon, suureen maailmaan lähti punaiset sormikkaat, harmaat lapaset sekä bonuksena jämälangoista virkatun näköinen pannulappu.




Kiitokset ihanasta vaihdosta! Nyt mummulassa vain odotellaan loppukesää, että päästään mehuja keittämään... :)

Saunaremontti

Meillä koko perhe on miniprojekteissa mukana. Kun yhtenä aamuna nousin sängystä, löysin keittiön pöydältä työn alla olevan minisaunamme edestä aviomiehen kirjoittaman lapun: "Jos käännät saunan järjestyksen näin (kaavakuva), niin silloin mahtuu menemään lämmittämään kiuasta ja padan ja kiukaan saa samaan piippuun. Lattialle jää myös vähän pesutilaa."

Lappu pisti hymyilemään, ja oikeassahan tuo oli. Olin itsekin juuri edellisiltana pähkäillyt että miten ihmeessä minä tuonne kaiken mahdutan, joten ei auttanut kuin purkaa lauteet pois, tehdä vähän lisää seinäpanelointia, siirtää muuri toisaalle ja rakentaa lauteet uudestaan saunan perälle. Onneksi minimittakaavassa se oli vähän pienempi homma kuin tosielämässä. ;)

Tässä siis vähän kuvia saunan uudesta järjestyksestä. Muuripadan olen saanut tehtyä, ja vähän muutakin on valmistunut iltaisin sen jälkeen, kun pikkuherran unikoulu tuotti tulosta ja olen saanut aina pari tuntia askarrella ihan rauhassa. Roskamateriaalit kunniaan - käytetty on mm. vitamiinipurkkia, kindermunan sisustaa, vauvanpuuropurkin ja muropaketin pahvia, Flora-rasian alumiinikantta, lankarullan sisuspahviputkea, rikkoutunutta nuppipäistä nastaa, ilotulitusraketin keppejä ja mitähän muutakin vielä. :)

Etualalle tulee naulakon alle pukeutumispenkki. Lattialle pitäisi vielä värkkäillä puuritilät, kylmä betoni ei ole kovin mukava jalan alla. :)






Saunavastakin tuli tehtyä, mutta voi olla että teen vielä uuden, sen verran eksoottiselta näyttää tuo puulaji suomalaiseen hieskoivuun verrattuna.




Saunassa pestään myös pyykit. Ihanan saippuaisen pyykkilaudan ja juuriharjan olen saanut Äidiltä suurestamaailmasta yllärinä mukana vaihtopaketissa. Esittelen takuulla koko paketin myöhemmin, niin ihana se oli, mutta yritän ensin saada oman osuuteni valmiiksi... hidasta meinaa olla. Kiitos kuitenkin jo tässä vaiheessa näin julkisestikin! :) Vannan reunalle unohtunut sukka on oma silkkilangasta joskus viime kesänä neulottu pitsineulekokeiluni, joka jäi ilman paria, kun ei homma oikein inspiroinut. Onneksi nukkekotimaailmassa parittomille sukillekin on tarvetta. :)

Sauna ja varasto työn alla, osa 2

Meidän mummulaa on pyydetty ensi kesänä näytteille, joten tämän kevään projektina on saada se jos ei nyt ihan valmiiksi, niin ainakin esittelykuntoon. Viikonloppuna tartuimme tuumasta toimeen ja aloimme puuhata sen kaikista keskeneräisimmän kohdan eli saunan ja varaston kimpussa. Viimeksi niihin onkin tullut kajottua... öö... likemmäs kolme vuotta sitten.

Sauna on vanhanaikaista mallia, eli vain yksi huone, jossa sekä riisutaan, löylytellään, peseydytään että pukeudutaankin. Lauteet ovat korkealla kuin savusaunassa ikään. Etualalle tulee pukeutumistila, eli penkki, naulakko ja matonpätkä. Muuripatakin puuttuu vielä, ja sitten tietysti tarvitaan vähän pesurekvisiittaa. Kummoisia tänne ei kuitenkaan mahdu... ahdasta on jo.




Varaston puolella säilytetään sekä mummulan kellaritavaroita että kaupan varastotavaraa. Täällä sitä tilaa vasta vähän onkin, mutta melko tyhjää on vielä...






Ja sitten sitä tavaraa. Pahus vaan kun aika on niin rajallinen käsite...

Hyvää joulua!

Viimeisetkin paketit on nyt avattu, ja ei voi kuin huokaista, että olipa ihana joulukuu. Kiitos Lotta, Sirkka ja Kaisa!

Eilen avasin Loten paketin, jossa oli ihana vanha tuoli sekä kaunis ja herkkä, kirjottu tyyny. Lotte ehti omassa blogissaan harmitella, että lahja tuntui jotenkin vaatimattomalta muka... höpö höpö. Nämä ovat kumpainenkin varsinaisia aarteita!




Tänään sain Marjatan talon puutarhurilta upean jalokärhön ruukussaan. Siis huokaus, tämä on ihan kuin oikea, mutta vain pienessä koossa! Luulen, että mummu omii tämän kuistilleen, jahka hän sellaisen joskus saa, mutta Herra Mäyrä pitäköön siitä siihen saakka huolen.




Viimeisen "bonuspaketin" eli Kaisan paketin avasin eilen illalla palkintona koko päivän huiskamisesta ja touhuamisesta. Varsinainen aarre paljastui sieltäkin, Kaisa oli nimittäin paketoinut minulle upean valkoisen lipaston, joka sopii ihanasti yhteen muiden kalenteriaarteiden kanssa.




Itse laitoin Lotelle ja Sirkalle viimeiseksi lahjaksi pellavaliinat, joihin kirjoin punapoimintatekniikalla keskelle joulunpunaisen raidan. Tätä varten piti vähän udella, että minkäs kokoisia ruokapöytiä tytöillä taloissaan on, jotta tulee sitten sopivan kokoiset... ;)




Kaisalle laitoin siis kaikkiaan kuusi pakettia, ja koskapa nyt on jo jouluaatto, tässä kuva vielä niistä kaikista yhdessä. Aika pieniltä tuntuvat nyt nämä omat lahjat Kaisan pöydän ja lipaston rinnalla, mutta toivottavasti ovat kuitenkin mieluisia...




Kiitokset vielä kerran kaikille yhdessä ja erikseen, tämä oli ihana joulukuu! Ja oikein hyvää, rentouttavaa ja rauhallista joulua kaikille blogimme lukijoille. Kyllä kelpaa sohvapöydällämme tonttustenkin joulua viettää... ;)

Toiseksi viimeiset paketit...

Enää pari hassua pakettia jäljellä. :( Niin ihania juttuja olen taas saanut, että harmi kun tämä ei voi jatkua aina vaan...

Eilen tuli Marjatan talosta muistutus kesästä: nippu raparperia, leikkuulauta sekä veitsi. Upeaa työtä kaikki, leikkuulaudassakin on käytön jäljet niinkuin ainakin oikeassa.




Tänään avasin Loten paketista kauniin puulaatikon, johon oli pehmusteisiin pakattu Taru Astikaisen tekemä keramiikkakulho. Taas ihana markkinatuliainen minulle, jolta tänä vuonna ovat jääneet jok'ikiset nukkekotimarkkinat väliin.




Avasin myös toiseksi viimeisen Kaisan paketeista. Siellä oli vanha Kotiliesi-lehti sekä suloiset Musta Pekka -pelikortit. :)




Kiitokset kaikista näistä taas kerran. Olette kyllä mahtavia, kaikki kolme. :)

Minä paketoin Lotelle ja Sirkalle silkkilangasta neulotut vauvan myssyn ja tossut, Lotelle valkoiset ja Sirkalle siniset.






Kaisa näyttää avanneen Alisa-Inkerin nukkekotiin lähettämäni isoäidinneliöistä virkatun tyynyn jo paketista, joten siitäkin kuva.




Huomisesta alkaen sitten viimeisiä viedään... *huokaus*