Myöhemmin saapuneessa kirjeessä vaari selosti sitten tarkemmin sitä, että VR oli aloittanut radan kunnostustyöt Keskisen kaupungin ja Joensalon kylän välillä. Tämä oli matkamiehiltämme epäonnekseen jäänyt kokonaan menomatkalla huomaamatta, vaikka olihan siitä tiedotteita ollut rautatieaseman seinällä. Paluumatkalla matkanteko tyssäsi sitten Keskisen kaupunkiin. Olivat miehet miettineet muutakin matkustuskeinoa, mutta kun junaliput oli jo ostettu ja vaarilla sattui olemaan Keskisen kaupungissa serkkupoika, jonka asunnolla miehet saivat majailla tämän lähdettyä jo kesänviettopaikkaansa, niin olivat miehet päättäneet jäädä odottelemaan ratatöiden valmistumista. Ei siinä montaa viikkoa pitäisi mennä. Kyllähän Saima tiesi varmaan osoitteenkin serkkupojan asunnolle, siltä varalta että tarvitsisi tavoitella kirjeitse. Että voikaahan hyvin, ja pian nähdään.
Mikäs Saimalla ja Laimilla oli odotellessa, eipä viivästys heitä haitannut, aikuisia ja meneviä naisia. Aukustillakin oli ihan luotettava mies puotipuksuna kauppaa pitämässä, mutta Hilma Ilonalla ja Martilla alkoi olla jo ikävä Toivoa. No, ei kai siinä enää kauan menisi, kun matkalaiset kotiin saapuisivat...
Eräänä päivänä Saima Sylvia ja Laimi Lyydia olivat lähteneet naapurikylään kauppareissulle, kun ovelle koputettiin. Olga oli yksin kotona ja luuli jo matkamiesten palanneen. Hämmästys oli suuri, kun oven takana olikin kaksi muuttomiestä mukanaan Laimin vanha piano. Kysyivät osoitetta, ja kun eihän Laimilla tällä hetkellä muuta osoitetta ollut kuin siskonsa Saiman vinttikamari, niin jättivät sitten pianon siihen, keskelle eteistä. Ei auttanut, vaikka Olga koetti toppuutella, sen verran koville oli pianon raahaaminen ilmeisesti ottanut.
Ihan kaunisääninen pianohan tämä on, niinkuin muistelinkin, tuumaa Olga. Ja eihän se loppujen lopuksi hänen päänsärkynsä ole, että miten ja mihin tämä piano tästä lopulta päätyy eteistä tukkimasta...
* * *
Nukkekotinukkejen suurtapahtumaan, Meripäiville, valmistaudutaan meidänkin mummulassamme. Silläpä Olgakin on saanut vihdoin päälleen jotain asiallisempaa pyjaman tilalle. Mekossa on täyskellohelma ja yläosassa muotolaskokset istuvuutta takaamassa. Kiinnitys takana on yhdellä hakasella ja napilla, eli mekko on siis puettava ja riisuttava. Työläs tuo oli, etenkin kun melkein joka sauma piti ommella kahteen kertaan ennen kuin natsasi kunnolla, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen.
Piano puolestaan on ostettu valmiina, mutta ensi töikseni revin siitä irti koskettimiston kannen ja koskettimet. Niiden fiksaamisen lisäksi piano sai vähän muutakin koristetta pintaansa. Ääriviivatarrat toimivat tässäkin.
Josko sitten jatkaisin matkamiesten parissa, että pääsisivät kotiin hekin ennen lähtöä seuraavalle reissulle...
