Saivat sitten Vihtori-vaari ja Toivokin uutta lämmintä ylleen. Vaarille tein villakankaasta takin sekä kaivelin hattuhyllyltä karvalakin, kaulahuivin ja hanskat. Toivo saa luvan pärjätä villapaidassaan, lippis päässä. Vaarin jalassa ovat uudet nahkakengät ja Toivo puolestaan sai pohjalaismiehen jatsarisaappaat. Tässä tehdään lähtöä mummulan eteisessä. Toivo taitaa luvata Martille tuliaisia reissulta, ja koirien pitää tietysti olla siellä missä tapahtuu. Aukustilla on uuden takin lisäksi varalta myös sateenvarjo matkassa, vaari tarkistaa että kassissa on kaikki tarpeellinen, ja sitten menoksi.
Tässä matkalaiset taitavat olla jo junaa odottamassa. Kovin on ilme totinen Vihtori-vaarilla, ei sitä sentään joka vuosi reissailla näin pitkää matkaa.
Ja minnekäs miehillä sitten oli matka? No, itäisen Suomen Kauppakylässä asuvalla Aukustin ystävällä Sulevi Karlssonilla oli hiljattain käynyt varsinainen onnenpotku. Tämän ystävä, rakennusmestari Juvonen, oli nimittäin sattunut perimään vanhan kauppakiinteistön. Sulevi oli aina haaveillut omasta kaupasta, ja vihdoinkin tästä haaveesta oli tulossa totta! Aukusti oli tarjonnut Suleville hieman apuaan tavarantoimittajien valinnassa ja muissa kaupan perustamiseen liittyvissä asioissa, ja vastapalvelukseksi Aukusti ystävineen oli saanut kutsun avajaisjuhlallisuuksiin. Jännittävää, kerta kaikkiaan!
Hieman Saima-mummua ja Hilma Ilonaa kyllä mietitytti matkalaisten puolesta. Kovin on pitkä matka, ja mitenkähän siellä perillä sitten oikein viihdytään, ettei vain liiankin hyvin...