Nyt kuitenkin Suuressa Snadissa vierailu sai pinnan alla kyteneen minikipinän taas roihahtamaan. Menin ilmoittautumaan Hannan mekkopajaan tarkoituksena hakea vähän uutta ideaa... niin mihin? No, minulla on jo pitkään ollut haaveena tehdä sellainen noidan mökki. Se haave saanee odottaa vielä ainakin muutaman vuoden, mutta noita ja noidan kakluuni tuli sitä silmällä pitäen hommattua Tarulta tässä jo taannoin. Noita vaan osoittautui varsinaiseksi leidiksi, eikä hetimiten taipunutkaan kaavailemaani, hieman homssuiseen muottiin. Kun vielä yhdennäköisyys nukkemummulan Saima Sylvia -mummuun oli melkoinen, oivalsin, että tässähän se mummun paljon matkustellut nuorempi sisar Laimi Lyydia onkin. Kaikkea sitä matkoilla oppii, nähkääs - ties vaikka vähän noituuksiakin.
Noh, Laimi Lyydialle piti sitten lähteä Snadiin mekkoa tekemään. Ajatus oli, että tehdään semmoista sopivan noitamaista, tummaa tai vihertävää ja sammaleista. Eikös sieltä Hannan kangaspussukasta löytynyt tuommoinen ihana silkkikangas. Juuri semmoinen, jota en ikimaailmassa itse olisi keksinyt käsiini poimia, jollei sitä olisi minulle annettu. Sitä sitten pyörittelin, ja lopulta ompelin kangastilkkuun yhden ainoan sauman, pistin selkään vähän laskoksia ja napin ja voilá. Tarun nukkepakettiin mukaan kietaisema joustava tyllipala oli piste i:n päälle hartiahuivina (käsivarret leidillämme ovat hieman karvaisehkot...). Laimi Lyydian menneisyydestä paljastuu näemmä koko ajan uusia asioita. Maailmannainen ja noita, mutta selkeästi diivakin. Noh, senhän minä toisaalta tiesinkin jo.
Saanko siis esitellä teille Laimi Lyydian. Ohessa myös messuostokseni: upeaa keramiikkaa Carol Mannilta, sieniä ja tuommoinen "mukula" Soile Touralta sekä hummerit vesiastiassaan Päivi Varikselta. Kakluuni on siis Tarun käsistä, loput vanhoja ostoksia tai omia tekosia rekvisiittana.
