Kevättä rinnassa

En taida olla ainoa miniharrastaja, jolla jo tammikuulla katse suuntautuu kevättä kohden. Pienenä väliherkutteluprojektina kasasin syksymmällä ostamaani somaan lyhtyyn vähän keväistä tunnelmaa. Kuvat puhukoot enemmän kuin sanat.

Tämä lyhty on sisustettu kaikenlaisilla ihanilla aarteilla, joita olen matkan varrella haalinut kasaan. Vasemmanpuoleinen tuoli on löytö Nukke- ja nallemarkkinoilta Christian Lundqvistin pöydästä. Silkkihuivin sen selkämykselle virkkasin Gutermannin silkkisestä ompelulangasta omasta päästä kehitellyn mallin mukaan. Hienoisesti kimaltelevalla maalilla maalattu kaunis ja siro pöytä on tullut minulle swapissa vuosia sitten (valitettavasti en muista keneltä) ja valkoinen tuoli on Lotan tekemä joulukalenteriin vuonna 2011. Pöydällä on Hannan tekemällä keramiikkalautasella kaksi äidin pikasilotteella leipomaa rahkapullaa, Lisea Närväseltä Facebook-kirppikseltä ostettu pieni keraaminen teepannu sekä kaksi Etsystä Hannan vinkin perusteella löytämääni teemukia, jotka on tehnyt Johanna Johansson Sjölander. Kasviharrastajan kevätunelmointikirjat ovat myös Facebook-kirppikseltä muistaakseni Marian kirjakaupasta (korjatkaa jos muistan väärin!). Tarjotin on itse tehty Miniklubissa vuosia sitten, kun Wooper eli Jaana opetti meille minimosaiikkitöitä ja oli tuonut materiaaliksi kasapäin omia keramiikkasirujaan.

Kevätkukkasissa minulla piisaa, ja on kiva että niille on oma paikkansa, näyttävät nimittäin vähän hassuilta Herra Mäyrän kasvihuoneella kypsien viinirypäleiden ja tomaattien seurassa. ;) Lumella olevat tulppaani ja kielo ovat Marjatan talon viherhuoneelta peräisin, samoin oikealla oleva sinililja. Isossa ruukussa olevan kielopuskan olen tehnyt itse, narsissit ja lumikellot olen löytänyt jo muutamia vuosia sitten Dolls House Heavenista. Alumiinivanna on ostotavaraa. Kuriositeettina kerrottakoon, että siinä oleva vaalea hiekka on peräisin manner-Euroopan pohjoisimmalta kolkalta Norjan Finnmarkista, Gamvikin kunnasta, Slettnes Fyr -nimisen majakan vieressä olevalta rannalta, ja on mitä todennäköisimmin aika isolta osin simpukankuorista jauhautunutta, sen verran monivärisiä violetteja ja vihertäviä sävyjä noista muruista löytyy mustan ja valkoisen lisäksi, kun tarkkaan katsoo. Onneksi rannalta löytyi myös sinne huuhtoutunut rakennusmiehen kypärä, jolla sai kauhaistua hiekkaa mukaan ihan kunnon annoksen. ;)

Kuka väittää ettei omistaminen tee onnelliseksi? Ainakin kauneus ympärillä tekee, ja tuo lyhty on niin mukavan pieni, että se mahtuu juuri sopivasti meidän pikkuiselle ruokapöydällemme nököttämään. Siinä sitä päivittäin katselen ja nautiskelen keväisistä läikähdyksistä, joita se mielessäni herättää. Joka päivä on aina vähän valoisampaa. :)

Kuulumisia ja pieniä maistiaisia

Mummulan talo on aina vain vaiheessa. Sisustus pakattiin kesän näyttelyn päätyttyä laatikoihin, ja niillä sijoillaan kaikki ihanat pikkutavarat lojuvat edelleen. Olen nimittäin päättänyt, että en lähde sisustamaan taloa, ennen kuin tavarat saavat olla rauhassa paikoillaan edes jonkin aikaa. Meiltä nimittäin puuttuu vielä lamppuja, lamppujen paikoilleen kytkemiseksi talo pitää pystyä nostamaan pois paikoiltaan lipaston päältä, ja nostaminen on huomattavasti miellyttävämpää, kun sisältä ei kuulu armotonta kilinää ja helinää.

Onneksi lamppujen teko on mukavaa, ja erityisen mukavaa, kun kuvittelee, millä tavalla valaistu nukkekoti lopulta vaivan palkitsee. Facebookissa tätä kuvaa jo vilautinkin, armas isäni on nimittäin tehnyt melkoisen työn nukkekotin sähköistyksen parissa, ja lopputulemana taloon saa kytkettyä muistaakseni nelisenkymmentä valaisinta, joista jokaisen saa erikseen päälle ja pois päältä. Siellä on sekaisin lediä ja hehkulamppua, itse tehtyjä ja ostettuja valaisimia, ja kaikki toimii. Ah. :) Kuvassa on valaistuksen säätöyksikkö, ja uskokaa tai älkää, minä melkein osaan käyttää tuota ja kytkeä johdot oikeille paikoilleen. ;)

No, vähän kerrassaan homma etenee. Vanhanaikaiset lasikupuvalaisimet kellariin, saunaan ja ullakolle on jo tehty, ja muidenkin osalta homma on niin sanotusti hahmollaan. Uskaltanen siis luvata, että viimeistään kesällä täälläkin voidaan taas esitellä uusia mummulakuvia. :)

Sitä odotellessa on tullut surffattua kyllä luvattoman usein Facebookin Nukkekotikirppiksellä, ja ihanuuksia on hankittuna enemmänkin kuin vain yhtä taloa varten. Tuoreimpia astiaostoksia ovat Saaran tekemä Mariskooli, Tiinan keraamiset lautaset sekä muutama Lisean tekemä keramiikka-astia. Sopivat väreiltään niin nätisti yhteen, että pääsivät ihan kuvaan, vaikka moni muu ihanuus on pakattu jo odottamaan sitä "sitten kun" -päivää, kun noista laatikoista viimein aletaan purkaa tavaraa paikoilleen. Toisessa kuvassa ovat Katin tekemät kastikekannu ja lautanen, jotka lähtivät matkaan Nukkekotiyhdistyksen kokousreissulta Kuopiosta. Netissä vielä pystyin näiltä välttymään, mutta tosielämässä se olikin sitten jo mahdotonta. ;)

Tuossa astioiden alla alustana komeilee kyllä jälleen yksi syrjähyppy, joka viivyttänee mummulan edistymistä. Prismassa oli nimittäin myynnissä tällaisia kynttilöiden säilyttämiseen tarkoitettuja laatikoita, ja enhän minä voinut vastustaa kiusausta vaikka aikani yritinkin, olivat niin ilmiselviä pienoishuoneen kehikoita. Niitä on nyt sitten kaksi jemmassa, toiseen on tulossa lastenhuone ja toiseen hienon rouvan pukeutumis- ja vaatehuone. Lelut ja hepeneet (etenkin toisten tekemät ihanuudet) kun ovat aiheita, jotka syyhyttävät sormia ja mielikuvitusta  liikaa, että kaikki se tavarapaljous luontevasti löytäisi paikkansa meidän 50-luvun mummulastamme tai muistakaan olemassa tai suunnitteilla olevista projekteistani. Hyvä syy siis vähän rönsyillä. ;)

Kun nyt kerran bloggaamisen makuun pääsin (eli siis ehdin kerrankin kuvata valoisaan aikaan), niin lopuksi vielä isot kiitokset Pirre Pirpanalle ja Irmalle blogitunnustuksista! Nykyisin on niin vähän aikaa tälle blogihommalle(kin), että erityisesti ilahduttaa, kun huomaa, että meidänkin blogiamme jaksetaan edelleen seurata. :) Samasta syystä kuitenkin jätän nyt tunnustuksen jakamatta eteenpäin - toisten tekemisten kurkkiminen on jäänyt viime aikoina valitettavan vähälle. Aikansa varmasti tulee taas sillekin. :)