Viinilaatikosta kahvilaksi

Meille on kertynyt joulukalenteri- ja muissa vaihdoissa ihania valkoisia kalusteita, joille ei toistaiseksi ole löytynyt jo varsin täydestä mummulasta oikein sopivaa sijoituspaikkaa. Niitä katsellessa keksimme idean pienestä kahvilasta, joka olisi värimaailmaltaan hyvin valkoinen mausteena vain hieman harmaata, beigeä, kultaa ja hopeaa. Nykypäivän sisustustrendit tuntuvat olevan kovastikin tähän suuntaan, ja on kiva päästä kokeilemaan tyyliä näin minikoossa.

Sittenpä vain tuumasta toimeen, eli hommaamaan sopiva viinilaatikko - mikäs sen passelimpi vaihtoehto kahvilaboksiksi. Onneksi sukulaismies työskentelee viinien maahantuontialalla, sillä jouluun ja Alkon laatikoihin on vielä aikaa, ja inspiraatiohan ei odota. Seiniin passeli, lähinnä ehkä pellavan sävyinen tapetti löytyi tapettikaupan poistokorista, ja erityisen kunniamaininnan ansaitsee myyjätär, joka lainkaan hämmästymättä alkoi esitellä ja etsiä meille sopivaa pienikuvioista tapettia valkoiseen nukkekotimaailmaan. :) Tapetit huitaistiin seinään eräänä iltamyöhänä niin vauhdilla, että varsinainen ennen-kuva jäi ottamatta, mutta tässä olisi tilanne jälkeen ensimmäisten tuunaustoimien.

Laatikon lattia oli valmiiksi niin kivan näköinen, että siihen halusimme vain valkoisen kuultomaalin (lue: vedellä ohennettua askartelumaalia). Rapattua kattoa esittämään löytyi sopiva röpelötapetti edellämainitun tapettikaupan poistomallikirjasta. Peili syntyi rimasta, peilitarrasta ja ääriviivatarroista lattian kuivumista odotellessa. Ja tältä näyttää nyt:

Kerrankin meillä on projekti, jossa ei tuusata yhden yksityiskohdan parissa ikuisuuksia! Tosin täytyy kyllä todeta, että itse tehtyä tuolla on vain murto-osa - meillä on näköjään ollut varastossa hurja määrä kaikkea ihanaa ihan vain odottamassa tähän projektiin päätymistä. Ilmankos tulee valmistakin. :)

Tuon lattialla lojuvan pitsiliinan tilalle on vielä tulossa pieni pyöreä pöytä ja pari tuolia. Lisäksi tarvitaan hyllyä kaakuille, kirjoille ja astioille, vähän valoa eli kynttilöitä ja lamppuja, ja tietysti sitten niitä tarjoomuksia. Nam. :)

Tervetuloa uuteen blogiimme!

Vuodatuksen valitettavan kuvapalvelinongelman vuoksi bloginpito on tuottanut tänä syksynä ylimääräistä työtä ja murhetta. Ajattelimme ensin jäädä pitämään vanhaa blogia ja korjailla vahinkoja ajan kanssa, mutta jotenkin on alkanut tuntua siltä, että on inspiroivampaa ja helpompaakin luoda uutta kuin korjata vanhaa. Siksipä siis syysloman aikana on syntynyt tämä uusi Miniasiat mielessä -blogi, jossa jatkamme vanhalla tutulla nimellä, ja myös lähes kaikki vanhat kirjoitukset löytyvät tuolta blogiarkistosta. Kuvia on palauteltu jo jonkin verran, ja palautellaan vielä lisää, jahka ehditään.  Bloggaamisen suola eli kommentit valitettavasti jäivät Vuodatukseen, mutta sekin blogi on yhä olemassa, vaikka nyt hiljeneekin.

Astukaa siis sisään, ja tutustukaa blogiimme! Toivottavasti tänne löytävät tiensä tutut ihanat lukijamme ja saamme myös uusia tuttavuuksia. Ja kommentoikaa toki, paljon ja mielellään. :)

Siilihän se siellä...

Aika moni arvasi oikein, kun toukokuussa kyselin, että mikähän otus se tänne kottikärryn ja roskiksen väliin muuttaa majailemaan. Siilihän se. Jäi silloin toukokuussa toteuttamatta tämä(kin) projekti, mutta sehän oli itse asiassa ihan suunniteltu juttu (joojoo...) - eihän minulla olisi silloin ollut lainkaan tällaisia materiaalivarantoja käytettävissäni.

Syksyn lehdet ovat nimittäin värikkyydessään ihan ykkösaskartelumateriaalia. Pihallamme kasvaa iso aroniapensas, jonka lehdistä löytyvät varmasti kaikki syksyn ruskan sävyt, ja ne lehdet ovat myös sopivan paksua ja kestävää tavaraa askarteluunkin. Niinpä olen nipsutellut leikkureillani lehtiin pieniä kuviollisia reikiä pojan kanssa hiekkalaatikolla istuessani (roskat jäivät pihalle, joten nyt tietää koko taloyhtiö, kuinka hulluja puuhaan...) ja saanut aikaiseksi oikein kelpo lehtikasan. :)

Ja pitihän se asukaskin sitten saada väsättyä. Tuon edellisen postauksen taidonnäytteen tasolle en yllä läheskään, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen pikkuiseen siiliin, jonka tässä iltana muutamana olen neulahuovuttaen saanut piikiteltyä kasaan. Ensin se näytti hylkeeltä, sitten rotalta, sitten sudelta, mutta vihdoin löytyi se siilikin sieltä alta. :)




Siilillä on lehtien lisäksi lämmikkeenään kirjava torkkupeitto, jonka olen neuloskellut Venne Colcotonin kirjavasta langasta suikaleina ja ommellut kasaan. Ei se tuolta oikein hyvin erotu, mutta lämmittää kuitenkin.






Nyt sitten pitäisi vielä miettiä, että miten maailmassa tämä installaatio saadaan pysymään ehjänä ja lehdet edes osapuilleen paikoillaan huushollissa, jossa asuu yksi reipas yksivuotias... ;)

Häälahja ystävälle

Kaikista vanhin ystäväni (olemme olleet ystäviä siitä saakka, kun olin 8 kk ja vanhempineni muutimme heidän naapuriinsa) meni naimisiin syyskuun puolivälissä. Häälahjaa ei tarvinnut sen kummemmin miettiä, sillä ihan itsestään päähäni pälähti pyytää Hannaa tekemään pienoiskoiruudet heidän "tytöistään" Papusta ja Pullasta. Ja niinhän niistä tuli niin näköiset ja ihanat, että olivat oikein häälahjapöydän vetonauloja. :) Kiitos Hanna vielä tuhannesti tätäkin kautta! Taisin saada häissä osakseni ihan ansiotonta kunniaa, kun en kerinnyt kaikille vieraille toitottaa, että "en se minä ollut"... ;)

Itse rakentelin tytöille majapaikaksi puutarhannurkkauksen valkoiseen lyhtyyn, puutarhan kaivelu kun on viime vuosina ollut meitä yhdistävä tekijä ihan listan kärkipäässä.