Puutarhaprojektin startti

Noh. Tästähän on haaveiltu jo pitkään. Kesällä sitten löysin sekatavarakaupan sekaosastolta vihdoinkin sopivan viherhuoneen (edellisessä Stockmannilta bongaamassani ei ollut muuta vikaa kuin kolminumeroinen hinta eli yksi ykkönen edessä liikaa), ja pääsin todenteolla aloittamaan pikkuisen unelmapuutarhani suunnittelua. Tänä viikonloppuna sain vihdoin kasattua rungon vaneripaloista ja laudanpätkistä, ja nyt sitten vain odotan seuraavaa toteutusinspiraatiota ja siihen asti suunnittelen lisää... hyvin suunniteltu on toivottavasti puoliksi tehty tässäkin tapauksessa. :)

 

 

Pientä suuruudenhulluutta näissä suunnitelmissani kyllä minulle luonteenomaisesti on, se myönnettäköön. Appiukolle on esitetty kaino toivomus saada jälkitoimituksena sopiva lastillinen Varanginvuonon liuskekiveä muurien tekoa varten (on sitä mulla itselläni jo pussillinen muttei se millään riitä...), ja omenapuu ja vaahtera tuonne on ainakin näillä näppäimin tulossa. :D

Toistaiseksi homma ei kuitenkaan etene, koska liuskekiveni (nekin vähät mitä minulla on) ovat Keuruulla, minä ja projektini Helsingissä, ja massasta on ihan turha ruveta tekemään maastoa jos ei kerran saa niitä liuskekivilaatoituksia upotettua sinne massaan, nih. Sisätilojen tekoon taas tarvitsisin rautavihtrilliä, ja apteekkiin en jaksa varta vasten lähteä. Sitä paitsi teräsharja ja kaasuliekki eivät toimi toivotulla tavalla pyökkitikkuihin, joten lattialankuissa on vielä muutenkin tuumaamista...

Toistaiseksi siis paneudun sohvalla projektin henkiseen puoleen ja heilutan samalla neulepuikkoja. Enää hihat, ja sitten näette tuumaustauon tuloksen. Voi sitä kesän viimeiset (loma)päivät näinkin viettää.

Rekvisiittaa mummulaan

Kesän aikana olen keskittynyt aika lailla talon ja kaupan rakennukseen, ja muu minituotanto on jäänyt vähemmälle. Viime aikoina on kuitenkin syntynyt taas muutama pieni juttu mummulaan. Oikealla vaarilla oli perhoskokoelma työhuoneen seinällä, joten mummulaankin piti saada sellainen. Tulostin perhosten kuvat ohuelle valokuvapaperille, leikkelin irti ja liimasin keskeltä pienellä liimatipalla pahville. Päällä oleva lasi on piirtoheitinkalvoa ja kehykset 3x5 mm:n mäntyrimaa kastanjanvärisellä petsilakalla petsattuna.

 

Lisäksi erään työpäivän päätteeksi syntyi pirunnyrkki vaarin tekemän pirunnyrkin mallin mukaan. Materiaalina tässä 2x2 mm:n mäntyrima, johon viilasin, veistelin ja talttasin sopivat kolot niin, että tämä on ihan oikeasti koottava malli - kokeilkoon kasaamista kuka uskaltaa. ;) Onneksi viimeinen palikka istuu koloonsa suhteellisen napakasti, joten ei tämä ihan itsestään hajoa.

 

Tässä vielä pieni maistiainen kirjaston sisustuksesta jossa nuo yllä olevat näkyvät ainakin osittain kirjan takaa... en malta olla laittamatta, vaikka mummu ja vaari eivät virallisesti ole edes muuttaneet vielä, ja sitä paitsi kuvakin on aika huono ja tuo toinen reuna ihan ylivalottunut. Käsivaralla kuuden sekunnin valotusajalla ei ole ihan helppo kuvata... *seliseli*

 

My grandpa's butterfly collection and a wooden problem toy made by him miniaturized by me. You can also have a peak to the library, although grandma and grandpa haven't officially even moved in yet... ;)

Erilainen syntymäpäiväkortti

Syöpää sairastanut pieni, urhea tyttö ehti täyttää 10 vuotta juuri ennen kuolemaansa. Annoin hänelle syntymäpäiväkortiksi valokuvakehykseen tehdyn maiseman Italiasta. Taustan postikorttikuva on Cinqueterreltä, missä olin kesäkuussa patikkareissulla. Kuvan kaupunki on Manarola.

My little, brave friend had cancer and she died a week ago. Her 10 years birthday was a couple of weeks before her death. I gave her this birthday card with the landscape from Manarola, Italy.  I was there in June. The landscape with a small bear is built in a photo frame.

Pienoishuone marjastuskaverille

Tein eläkkeelle jääneelle ikiaikaiselle ja ikinuorelle ystävälleni lahjaksi pienoishuoneen. Hän ei itse ole nukkekotiharrastaja, joten lahjan vastaanotto vähän jännitti.

 

 

On heinäkuun lopun päivä Keski-Suomessa. Olemme kotvasen aikaisemmin raahautuneet metsästä ystäväni kesäpaikkaan täysien sankojen kanssa ja valmistaudumme pian marjareissun palkinto-osuuteen, Hyvien Eväiden syöntiin. Ystäväni kultainen noutaja on tietysti ollut metsässä mukana kuten oli koko elämänsä ajan. Ah, mitkä marjasaaliit olemmekaan saaneet - loistava marjavuosi! Ihan melkein oikeasti saadaan joka kerran kaksi sankoa mustikoita ja kaksi lakkoja päivässä. ;)

 

 

Huone on rakennettu Tiimarin puulaatikkoon. Seinät tein Bilteman sytyketikuista, jotka sopivat tähänkin oikein mainiosti. Kohta voidaan muuten perustaa Niksi-Pirkan vinkkipalsta, mihin kaikkeen Bilteman sytykkeitä voi käyttää. ;)  Aino avusti vuolemalla tikkujen reunat, minä sivelin tikut rautavihtrillillä saadakseni aikaan harmaata hirttä.

Tavarat ovat omatekoisia tai taitavien harrastajien tekemiä ja omalla rahalla ostettuja. Pöytä ja tuolit ovat huutokauppaostoksia. Ompelin tuoleihin huput, koska alkuperäiset tuolit eivät näyttäneet oikein mökin tuoleilta. Tuoleista tuli ehkä vähän herraskaiset hirsimökkiin, mutta ovat kuitenkin paremmat kuin alkuperäiset kiemuraselkäiset ja liian koristeelliset. Joku muu olisi varmaan tehnyt tuolit itse, mutta puutyöni (lue: yritelmät) ovat aina jotenkin outoja ilmestyksiä, joten anti olla näin!

 

 

Mukit ovat löytö Tallinnan Nukupoodista ja kynttelikkö on hankittu Tampereen messuilta. Pöydällä on Hyviä Eväitä: teetä termarissa, voileipiä, juustoa, kurkkua, marjapiirakka, mehua ja hedelmiä. Oikeastikin meillä on aina mahtavat eväät, sillä iso osa reissua on istuskella mökillä ja filosofoida. Pitäisiköhän joskus panostaa yhtä hartaasti marjojen poimimiseen?

Ikkunan maisema on postikorttikuva näiltä kulmilta. Ikkunalla on Elinalta ostettu pelargonia ja mökin muistikirja. Koira on Schleichin kennelistä.

 

 

Tarkkasilmäiset jo varmaan huomasivatkin, ettei sangoissa ole roskan roskaa. Marjat on tietysti jo siivottu, mutta mattoa ei ole ehditty vielä oikaista urakan jäljiltä.

Miten ihanaa olikaan tehdä tätä boksia! Nautin jokaisen yksityiskohdan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Vaikeinta oli keksiä, miten tehdään harmaat hirsiseinät. Ilman Ainon topakkaa apua olisin varmaan miettinyt sitä vielä muutaman kuukauden lisää... ;)

Boksi matkasi lahjastaan kovasti ilahtuneen ystäväni uuteen kotiin Suomen Ateenaan.

I gave this roombox to my good old friend. In it I've described the moment at her summer house after returning from the forest where we have been picking berries.

Haaste ja tunnustus

Kesä on mennyt aika harvakseltaan blogatessa, vaikkakin sitten sitäkin isompia kuvapläjäyksiä kerrallaan. Tuijalta ja Oskarilta sekä Jaanalta olemme kuitenkin jo aikoja sitten saaneet haasteen, joka on jäänyt ottamatta vastaan. Kyseessähän on siis neljännen kansion neljäs valokuva, joka lienee monelle jo tuttu juttu.

Meillä vaihtoehtoja riittää, koska bloggaajiakin on kaksi ja tietokoneita vielä useampia, joten hieman sattumanvaraiseksi jäi tämä tehtävä, mutta koska ensimmäiseksi sattui kohdalle tältä kesältä oleva mukava näpsäys, esiteltäköön se tässä, vaikkei nyt varsinaisesti miniblogiin kuulukaan. Kuva on otettu aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä Hangon satamassa terassilla ruokaa odotellessa. Ihan oli olo kuin ulkomailla, eikä tuon pidemmälle tarvinnut matkustaa!

 

Susanne puolestaan antoi meille aivan mahtavan herkullisen tunnustuksen. Kiitämme suuresti ja mitä nöyrimmästi - on kiva huomata, että blogissamme viihdytään.

 

Molemmat jutut jätämme nyt jakamatta eteenpäin, koska nämä ovat jo kovasti maailmaa kiertäneet ja nähneet ilman meidän apuammekin. Kiitokset kuitenkin vielä!

P.S. Aukusti oli varsin ylpeä eilen nähdessään kuvansa Nukkekoti-lehden kannessa. Varsinainen kansikuvapoika tuo kauppiaamme - huomatkaa paljaat varpaat... ;)

Mummula odottaa muuttokuormaa

Mummun ja vaarin maallepaon aikana parkettimiehet olivat todenteolla panneet töpinäksi. Varsin valmista oli tullut kaikissa kahden ensimmäisen kerroksen huoneissa, ja listatkin olivat jo suurelta osin paikoillaan, minkä vaari ilolla pani merkille. Työn jälkeenkin saattoi olla tyytyväinen.

Eteisen tapettia säästääkseen vaari oli etukäteen pyytänyt remonttimiehiä jättämään portaan alusen tapetoimatta, sillä hän aikoi nikkaroida eteiseen portaanaluskomeron, ja turhahan komeron seiniin on tapettia hukata.

 

Keittiöön oli saatu jo ensimmäinen osa tilatusta kaapistosta, ja myös kodinkoneet olivat saapuneet. Mummu ihastui heti ensi näkemältä uuteen, moderniin keittiöönsä ja erityisesti sen raikkaan muodikkaaseen kukkatapettiin.

 

Olohuoneen kalanruotokuvioinen parketti oli varmasti vienyt remonttimiehiltä päivän jos toisenkin. Sen nähtyään vaari oli valmis antamaan jo melko ison osan viivästyksestä anteeksi.

 

Kokonaisuudessaan huone näytti oikein mukavan tilavalta ja valoisalta.

 

Ja sitten mentiin ylempään kerrokseen. Kirjaston lattian nähtyään vaari leppyi remonttimiehille lopullisesti.

 

Kun vielä pahimmat tapettisotkut jäivät juuri sopivasti kirjahyllyjen taakse, huone näytti oikein tyylikkäältä.

 

Takaeteisen kautta mummu ja vaari käväisivät vielä tarkistamassa makuuhuoneen tilanteen, vaikkakaan eivät enää epäilleet remonttimiesten luotettavuutta. Ihan siisti pyökkiparkettilattia oli saatu sinnekin aikaiseksi...

 

... ja muutenkin mummu ja vaari uskoivat nukkuvansa tässä huoneessa makoisia unia. Maisemakin miellytti.

 

"Täällähän alkaa näyttää siltä, että tavaroita voisi vähitellen alkaa kantaa sisään, eikö totta Saimaseni?", tuumasi vaari. "Täytyypä pyytää lähipäivinä naapurin riuskaa Toivoa muuttoavuksi."

"Toivoisin kyllä, että ikkunat saataisiin asennettua paikoilleen ensin", huolehti mummu. "Onneksi sentään lähipäiviksi on luvattu kaunista säätä, sillä parkettimme menevät kyllä pilalle jos sattuisi satamaan sisään..."

"No, ehtiihän tuota", rauhoitteli vaari. "Odotellaan rauhassa vain, eihän meillä ole vielä kylpyhuoneessa lattialaattojakaan, kun sille laatoittajalle tuli joku kiireisempi keikka Unkariin asti. Mikä lie mestari sitten onkin - toivottavasti jälki on sen mukaista."

 

* * *

Mitä lattioiden tekoon tulee, Minri on hehkuttanut blogissaan listasaksiaan niin, ettei paljon lisäyksiä tarvita. Vaan sanonpa kuitenkin, että tekemättä olisivat varmasti jääneet nämäkin ilman sellaisia, sen verran monta napsausta parkettien tekoon tarvittiin. Kalanruotoparketti on tehty kahvitikuista, ja niitä kului. Onneksi oli tuhannen kappaleen paketti, mistä valikoida. :) Kirjaston parketti on Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajien pöydästä ostettua pähkinäviilua, makuuhuoneen puolestaan pyökkiviilua (ähäkutti, eipäs ollutkaan Biltema-parkettia... ;)). Eteisen ja keittiön lautalattiat ovat tutuksi tullutta ja hyväksi havaittua bambutablettilautaa.

Listasaksien lisäksi minulla oli muutamia muitakin korvaamattomia apuvälineitä parketin teossa. Alustana käytin ohuenohutta vaneria, jonka leikkasin huoneen kokoiseksi, liimailin parketinpalat sille, ja lopuksi hioin, öljysin ja liimasin valmiin lattian paikoilleen taloon. Vaneri oli loistava pohjamateriaali, koska ei vety liimasta, ei veny eikä pauku. Hionnassa puolestaan Black&Deckerin hiomahiiri oli lyömätön - tarpeeksi tehokas nopeuttamaan hommaa järkeviin mittasuhteisiin, toisaalta tarpeeksi tehoton ollakseen repimättä pieniä puupaloja paikoiltaan. Lopullinen viimeistely Liberonin puuöljyllä nosti esiin puun omat kauniit sävyt, ja se oli siinä. :)

Seuraavana siis kohteeksi joutuvat ikkunat, ulkoseinät ja kylppärin lattia, jollei sitten jokin muu inspiraatio iske ensin ja lujempaa. Vinttikerros on vielä kokonaan työmaana, mutta lattioiden teko saa nyt hetkeksi väistyä, sen verran sitä on tullut viime aikoina harrastettua. Rajansa kaikella.

 

I've been spending a lot of my evenings and weekends with parquet floors recently, and now I'm proud to introduce you the results. Grandma and grandpa are planning to move in soon. I do hope they manage to get the windows fixed before it starts to rain on the new floors... ;)