Rakennustyömaalla tapahtuu

Mummulan rakennus on edennyt aikamoisin harppauksin - ainakin rakennustyömaalla on vietetty tuntikausia monena iltana. Tiperrystä on riittänyt ja riittää vielä moniksi illoiksi. Vaari ja mummu ovat valvoneet työtä keittiön pöydän reunalla istuen ja välillä käyneet katsomassa paikan päälläkin, mahtuuko ovista kulkemaan. ;)

 

Ensin saatiin kylppäri lattiaa vaille valmiiksi. Kylppäri on A5-kirjekuoren kokoinen (tarkkasilmäinen huomaa kirjekuoren toimittavan lattian virkaa). Ovi on AM-puuseppien omaa tekoa, eikä aukea oikeasti. Lukko on ostettu Euromini, alunperin kullanvärinen, joka on maalattu hopeamaalilla oikeamman väriseksi.

50-lukulainen lasitiili-ikkuna on tehty mittojen mukaan. Pitkään näytti siltä että lasitiiliä saa vain ateljeetyönä, mutta onneksi ikkunavalmistaja-Ainon löytö, Sinooperin lasimosaiikit, pelastivat rakennustyöläiset uhkaavalta urakalta. Ikkuna on kasattu liimaamalla kaksi lasimosaiikkia vastakkain piirtoheitinkalvon molemmin puolin, vihertävä väri syntyi taakse sutatulla ohuella lasimaalikerroksella. Seinäkaakelit puolestaan syntyivät muovisesta pöytätabletista, johon sai hammastikulla vedettyä juuri sopivat urat saumakohdiksi.

 

Seuraavaksi valmistui makuuhuoneeseen peiliovi balsasta ja ohuesta vanerista, ja etten sanoisi aika luonnikkaasti, ei tarvinnut pärrätä kovin monta ärräpäätä ja tuli siisti ja hyvin toimiva ovi. Ovi aukeaa eteiseen eli taaksepäin ihan siitä syystä, että sisustusporukka vaati niin. Ovenkahva on valmis euromini, joka on myös maalattu hopeamaalilla. Lattia on vielä tekemättä, mutta pyökkiviilun palanen paljastaa aiotun värisävyn.

 

Kuten tuppaa aina käymään näissä rakennushommissa, niin nytkin mestarirakentajat saivat karvaasti huomata, että ovien tekemisen ja asentamisen helppous olikin vain harhaa. Kirjaston lasiovien teon ja asennuksen kanssa kuului niin monta ärräpäätä, että vaari ja mummu pitelivät korviaan. Ensimmäinen, leveämpi ovi valmistui kyllä helposti, mutta kapeampi ei sen sijaan meinannut onnistua ollenkaan - siinä paloivat hihat ja päreet monta kertaa, kun ovilasit eivät meinanneet taipua nuoremman puusepän tahtoon. 

Ovien asentaminenkin tuotti omat ongelmansa, mutta neljän käden kaikkien sormien harottaessa taskulampun valossa kuin mustekalojen lonkerot puusepät saivat kuin saivatkin ovien joka nurkan paikoilleen ja ovet toimiviksi ja tiiviiksi. Niin vain otettiin hengen riemuvoitto materiasta (mitä sanontaa armastettu viljelee).

Lattia on täälläkin vielä pelkkää pähkinäviilua eli aivan vaiheessa, mutta tämän värinen siitä on tulossa. "Lasimateriaali" on armastetun purkamasta PlayStation 2:sta oivallista mattapintaista pleksiä (sitä mitä meidän isällä ei ole, sitä ei tarvita...). Oven puuosat on tehty rimoista, jotka on petsattu vesiliukoisella petsilakalla palisanterin väriseksi.

 

Eilen illalla nuoremman mestarin taistellessa ovien kanssa vanhempi rakennustyöläinen urakoi kylppärin lattiaa huomatakseen että noin kolmen tunnin ajan tehty lattialaattakuviointi ei ollutkaan hyvännäköinen. Eihän siinä auta muu kuin aloittaa alusta! Uusia voimia ja inspiraatiota saadakseen vanhempi mestari aikoo pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja paeta koko hommaa lämpimämpiin maisemiin Italiaan, missä 34 asteen juhannussää odottaa... 

Nuorempi puuseppä puolestaan jatkaa pakertamista lattioiden parissa koleassa Suomen suvessa. Näihin kuviin ja tunnelmiin,

 

We've been working hard with the grandma's house lately. Above you can see the results: the bathroom, the bedroom and the library. Bathroom door doesn't open, the other two do. Next project are the floors, then...

 

Meidät on merkattu

Nytpä meidätkin on merkattu. Tämä on niin kiva juttu, että mielihyvin osallistuimme - ihan vain siitä tulee hyvälle tuulelle, kun miettii mistä tuleekaan hyvälle tuulelle. :)

Systeemi on seuraava:

1. Ensin pitää kertoa, kuka merkkasi sinut ja linkata hänen blogiinsa. Meidät merkkasi siis Olivia Orso, hauska nalle naapurikaupungista.

2. Sitten pitää tehdä lista 6 asiasta, ”jotka tekevät sinut onnellisiksi ja jotka eivät ole tärkeitä juttuja, vaan satunnaisia juttuja.”

Tässäpä tulee yhdessä mietittyjä onnenpipanoita:

1) Pienet hassut eläimet puuhailemassa omiaan
2) Kevään ensimmäinen leppäkerttu
3) Yhtäkkiä päähän syttyvä idea kummallisten nurkkiin jääneiden kankaiden jatkojalostamiseksi (yleensä niistä tulee roolivaatteita)
4) Sattuvat kielikukkaset, tahalliset tai tahattomat
5) Hyvin onnistunut valokuva
6) Se, kun herää kesäaamuna puoli viideltä lintujen mekastukseen ja näkee pihalla ketun makoilemassa rauhassa nurmikolla

3. Viimeiseksi pitää merkata 6 bloggaajaa siten, että laittaa merkkauskommentin heidän blogeihinsa.

Älkää kuitenkaan ottako stressiä merkkaamisesta - elämässä on kuitenkin tärkeämpää nauttia elämän onnellistuttavista asioista kuin kirjoitella niistä nettiin. :)

Kirjansidontaa

Tiistaina minäkin pääsin minikerhoilemaan, kun vietän kesän ainoaa lomaviikkoani. Tuloksena oli valokuva-albumi sekä vaarin kasvio.

 

Valokuvat ovat muuten oikeita vaarin ottamia valokuvia, mutta tässä yhdessä vaari näkyy itse vasemmalla joten kuvan lienee napannut isäni. Kuvassa on lisäksi mummu etuoikealla sekä isomummu (vaarin äiti) pöydän takana, keinussa istumme minä ja äiti. :) Kasvit puolestaan löysin pihan hiekkakäytävien reunoilta - lajintunnistus on tuossa koossa hieman epävarmaa, mutta olen melko varma että ensimmäinen on pihasauniota ja jälkimmäinen kissankellon taimi.

Kasviosta kiitos Marjalle, jonka idea alunperin oli. Kun ei arpaonni suosinut (harmittaa vieläkin... ;) piti tarttua itse toimeen. :)

Olen puuhannut lomaviikolla ahkerasti sekä käsitöitä että kuvankäsittelyä ja opiskellut yhden itselleni ihan uuden tekniikankin, kävin nimittäin eilen ystäväni luona opettelemassa nypläystä! Mitään muuta valmista julkaisukelpoista ei ole kuitenkaan syntynyt, joten palataan niihin myöhemmin...

In Tuesday's mini-club we made books. I made a photo album and a herbarium for grandpa. The plants are picked from our yard and the photos are taken by the real grandpa except for this one, where he is himself on the left and grandma on the right.

Mitäs me hamsterit...

Kävimme tänään Lahdessa miniatyyrimarkkinoilla. Hauskaa oli tavata uusia ja vanhoja tuttuja, ja siinä sivussa tarttui mukaan vaikka mitä ihania juttuja.

Mummun ja vaarin Piki muuttaa kohta Aukustin luota mummulaan, joten pitihän Aukustin saada seurakseen oma koiruus. Saammeko esitellä Nalle-koiran sekä Mikin ja Ketun. Hannan käsialaahan nämä.

 

Larissan pöydästä ostimme ihanan kuvioidun kulhon ja Wooperilta raidallisia uutuustuotteita. Nämä sopivat täydellisesti mummulaan.

 

Larissalta on myös pikkuinen taskukello ja Wooperilta kukkaruukku ja upea vihreä malja.

 

Nämä ovat menossa äidin erääseen projektiin (niitähän riittää... ;). Pelargonia on Elinan tekemä, leikkuulauta ja veitsi Tiinan.

 

Alasen Katin pöydästä ostimme toisenkin pelargonian, joka on menossa mummulaan. Susannalta löytyi vaarille salkku.

 

Mirjalta ostimme pötyä pöytään,

 

Mirka Saloselta aivan mielettömän pikkuisen hymytyttöpatsaan,

 

ja tällainen tuunattu kaappi löytyi Lundbyhyn aivan pilkkahintaan.

 

Materiaalipuolestakin on huolehdittu. Nämä upeudet löytyivät ruotsalaisten myyjien pöydästä.

 

Katilta ostimme valmiin kukkasen lisäksi hortensiakittejä ja materiaalia santpaulioihin sekä Nukkekotiyhdistyksen pöydästä printtiarkillisen elintarvikepakkauksia.

 

Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajilta löytyi mummulaan parketeiksi ja huonekaluiksi aitoa pähkinää ja pyökkiä, Finn Aimosta ostimme rapattua pintamateriaalia seiniksi ja paakelseiksi, Heliltä mukaan tarttui rulla tapettia kustavilaiseen kamariin, ja Hobboksista bongasimme mattokirjan, jossa riittää puuhaa pitkäksi aikaa.

 

Yksi ostos on vielä esittelemättäkin, hän kun toivoi saavansa ensin vaatteet päälleen. Kyllä nyt kelpaa - vielä vaan kun saisi näille suunnitellut sijoituspaikat väsättyä valmiiksi... Mummulan kimpussa on vietetty iltoja koko viikko sillä seurauksella, että vasta on seinät saatu tapetoitua. Seuraavaksi alkaa sitten lattioiden teko, joten vielä tässä hetki vierähtää ennen kuin portaat kaiteineen, ovet ja ikkunat listoista puhumattakaan ovat paikoillaan. Sormia syyhyttää jo ihan julmetusti, että pääsisi sisustamaan!

 

EDIT klo 22.40

Ruotsalaiset myyjät olivat Jolin & Miniatyrmakarna. Heillä ei näytä olevan nettisivuja, mutta osoite ja puhelinnumero oli käyntikortissa. He tekevät itse ruotsalaisten mallien mukaisia miniatyyrejä vuosilta 1850-1950.

 

And a couple of words in English, too. We visited today a miniature fair in Lahti, just like many other Finnish miniaturists. :) It was great to meet old and new friends from the blog world, and we also found lots of lovely items for our dollhouse projects. There's just so much work left to get the projects ready for decorating... can't wait anymore...

Lahjoja ja löytöjä, osa 2

Joskus tulee yllätetyksi ihan oikeasti! En jää sanattomaksi kovin helposti, mutta eräänä keväisenä aamuna kävi niin. Työkaverini Sari pisti heti aamusta käteeni pienen paketin ja sanoi saatteeksi, että "tässä on siihen sun projektiin vähän pientä"...

No, PIENTÄHÄN siellä olikin ;) Sari on mahdottoman taitava ja innokas näpertelijä ja huolimatta siitä, että hän kunnostaa juuri hankittua omakotitaloaan, hän oli iltojensa iloksi virkannut meille kaksi hartiahuivia, kolme tyynyä ja peiton isöäidin neliöistä, pannulaput, patakintaan ja säilytyspussin. Pakettia avatessa tuli kyllä kyyneleet silmiin - kaikkien satojen hommiensa ohessa hän oli ajatellut minua ja näprännyt tämän mahtavan yllätyspaketin! Kiitos, Sari!

 

Yllätykset sen kuin jatkuivat. Työkaverini Sinikka kertoi löytäneensä matkaltaan minulle sopivan tuliaisen, silitysraudan mummulaan. Se sijoitetaan mummulan ompelupisteeseen kustavilaiseen kamariin. Kiitos, Sinikka!

 

Kuvan juustohöylä on ostettu Nukkekoti ja Lelusta. Sieltä hankittiin myös kesäisiä tarvikkeita marjastukseen ja puutarhanhoitoon. Näistä riittää Aukustin kauppaankin myytävää.

 

Huutokaupasta hankin uuden Lundby-kokoisen ruokailuryhmän tulevaa projektia silmällä pitäen.

 

There are quite a few things we've got and bought during this spring. The crotcheted items in the first picture are made by my friend Sari and they were a fantastic surprise. Thank you so much! The iron is a gift from another friend, Sinikka. The cheese cutter and the other stuff in the next picture are bought from Nukkekoti ja Lelu, and the dining table and chairs are bought from an internet auction - I'm planning to place them in the old Lundby.

Onnenpotku

Voitin joku aika sitten Kaisankulman arvonnassa ompelukorin. Postista tulikin varsinainen ompelijan aarrearkku: on  nauhoja, lankoja, nuppineuloja ja neulatyyny, mittanauha, neule ja mitä suloisin, pitsillä vuorattu ompelukori! Kaikki niin taidokkaasti tehtyjä ja loppuun asti mietittyjä että olin aivan mykistynyt.  Ompelupakki meillä oli ennestään, ja aseteltiin osa tarvikkeista sinne, että näkyvät paremmin.

Tälle lahjalle on jo paikka mietittynä: se menee mummulan kustavilaiseen kamariin, joka on paitsi vieraskamari myös mummun ompeluhuone.

 

I won these lovely sewing accessories in Kaisa's blog lottery. These are going to be located in the Gustavian room of our dollhouse, which is serving as grandma's sewing room when there are no guests visiting grandma and grandpa.