Nyt on kankaita!

Sain Tiinalta VALTAVAN määrän kankaita! Sovin ensin vaihdosta ja sitten voitin vielä kangasarpajaisissa! Onni potki siis tilkkutöiden suuntaan. Nyt on mistä valita! On vihreää, sinistä, punaista, ruskeaa, oranssia, kirjavaa, isoja ja pieniä palasia, on tilkkutöihin ja muuhunkin käyttöön sopivia - aah, sormet jo syyhyää ompelukoneen kimppuun!

Edit: Tässä kuvat kankaista, jotka sain.

Nämä kankaat voitin arpajaisissa:

 

ja nämä sain vaihdossa:

 

Näistä syntyy ihan mitä vaan! Kiitos, Tiina! Olen luvannut tehdä Tiinalle jonkin yllätyksen, joka on vielä salaisuus meille molemmille ;)

Arctic Cat

Ainakin pitempiaikaisille blogivierailijoille on jo varmasti selvinnyt, että meillä ollaan miniatyristejä koko perhe. Esittelimme täällä aikaisemmin isän valmiiksi saaman Banckert-hinaajan pienoismallin, ja nyt vuorossa on mieheni Jaakon Arctic Cat -moottorikelkka. Meillä ollaan perusteellisia (lue: hitaita) muussakin kuin mummulan rakentamisessa, ja niinpä tätäkin kelkkaa on rakennettu jo kolme talvea ennen kuin Jaakko oli siihen riittävän tyytyväinen voidakseen julistaa sen valmiiksi. Vaikka onko sellaista olotilaa sitten oikeasti edes olemassa, sillä tällä hetkellä kelkka on taas remontissa...

Jos kelkkailu ja radio-ohjattavat pienoismallit kiinnostavat, klikatkaahan kuvaa niin pääsette kurkistamaan niitä lisää ja lukemaan halutessanne myös tarinaa projektin taustalla. Minä en siitä liikoja ymmärtänyt, mutta ehkä joku teistä on tutumpi servojen ja iskareiden kanssa... ;)

Tunnustusta

Saimme Sussulta tällaisen tunnustuksen

 

 

Suuret kiitokset! Yritämme olla tunnustuksen arvoisia.

Tunnustuksen arvoisia blogeja on todella monia, joista on vaikea valita! Annamme tämän tunnustuksen kolmelle timanttiblogille, joita pidämme arvossa ja seuraamme tiiviisti (ja joille muut eivät ehkä ole vielä ehtineet antaa tätä tunnustusta):

Mininkulma

Hanna ja Leijona

Veeran talli

Olkaapa hyvät!

Massailuja

Meidän kerhossa tehtiin viime viikolla massailuja ja teemassa pysytään ensi kerrallakin, kun niin innostuttiin .  Tein kerhossa viime kerralla liharuokia.

Hui, Abloy-avain mittatikkuna - vähän epähygieenistä!

 

Kokeilin ensi kertaa varten paria juttua. Ensin keräkaalien ja -salaatin tekoa

 

ja sitten kakkuja, joihin laitoin soodaa kohotusaineeksi.  Kakut menivät vähän pipariksi  eikä sooda toiminut. Sitä olisi vissiin pitänyt olla paljon enemmän.

Kakkuviipaleita leikatessa kakut kuitenkin murenivat aivan kuin oikeat, mistä todisteena muruset alustalla...

 

Kokeilin joku aika sitten tehdä massasta myös kulhoja ja ruukkuja. Niistä tuli sellaisia Aloittelevan Keraamikon ensikyhäelmiä, mutta esittelenpä kuitenkin. Eiköhän näille joku paikka löydy - jos ei muualta niin mummulan vintiltä, mihin kaikki prototyypit ja epäonnistuneet versiot haudataan! Massailuissa oppii kaiken aikaa uusia juttuja, joten tiedän jo nyt, miten nämä olisi kannattanut tehdä...

Massailujen jälkeen taitaa koittaa puutöiden aika. Asiamies toi Biltemasta niitä kuuluisia takansytykkeitä, joista monet ovat jo  kertoneet blogeissaan. Tällaisia ne ovat: aivan suoria, suoraan sahattuja, millilleen samanmittaisia, sileitä ja kauniita!

Voi mitä tuhlausta olisi käyttää näitä sytykkeeksi! Näitä myydään 5 kilon pusseissa eikä hintakaan huimannut päätä. Askartelukaupasta olen ostanut huonompia (=kierompia ja väärempiä!) puutikkuja, saanut murto-osan tästä määrästä ja maksanut niistä enemmän kuin tästä säkistä. Värivaihteluja näissä on, mutta minua se ei kyllä haittaa - samaa laatua näkyy olevan kylliksi aika isoonkin minirakenteluun - ja useimmitenhan puu kuitenkin petsataan, maalataan tai vahataan. Ainoa oikeasti huono puoli näissä on se, että näitä on niin paljon, että ei ehkä riitä kohteita koko säkilliselle ja kenties täytyy käyttää osa alkuperäiseen tarkoitukseensa...

No, ei vielä murehdita tulevia, ensin voi toteuttaa kaikki ne monet jutut, joita varten näitä hankittiin! Sitä paitsi, onpahan nyt tarpeeksi materiaalia vaikka useampaankin harjoitteluversioon!

Hyvä kiertää

Taannoiseen Anna hyvän kiertää -haasteeseen ilmoittautuneet Olga, Qii, Susanna ja Reetta ovat saaneet ystävänpäivän alla pienet yllätyspaketit.

Susannan paketista löytyi Marylle pesuvati sekä pieni pesuharja. Harjan tein poraamalla kahvitikkuun reikiä ja upottamalla reikiin juuttinarusta purettua kuitua.

 

Qiille laitoin postissa ryijytyynyn, Olgalle puolestaan siksakkuvioisen kaulahuivin, jonka kudoin täikampakangaspuillani.

 

Vielä pari tarkempaa kuvaa...

 

Reetan lahjasta äiti piti lupauksensa mukaisesti huolen. Reetta sai tällaiset tilkkutyynyt.

 

Oikein ihanaa ystävänpäivää myös kaikille teille blogissa kävijöille!

Vaarin työpöytä ja -tuoli

Sain vihdoin valmiiksi Euromineistä tuunaamani työpöydän ja -tuolin. Kauan ne tuossa keittiön pöydällä pyörivätkin, mutta harkinta kannatti - minusta näistä tuli kivat ja aika lailla esikuvansa (vaarin tamminen työpöytä) mukaiset.

Tässäpä vähän kuvakavalkadia.

 

 

 

Pöytä on siis Eurominin puuvalmis keittiönpöytä, joka koki melkoisen muodonmuutoksen. Pöydän kanteen, hyllyyn ja laatikon päätyihin on käytetty puulevyä, joka saattaa olla mahonkia (tai sitten ei - muisti on lyhyt...). Joka tapauksessa se on luonnostaan vähän tummempaa kuin euromineissä käytetty puu, minkä huomaa, vaikka suhteellisen hyvin sävyt kuitenkin sulautuvat toisiinsa. Käsittely Liberonin Antiikkivahalla, sävy tammi.

Tuolin selkämykseen porasin kauheasti reikiä ja tungin sitten pikkuiset naulat nahasta ja niistä läpi. Hetken aikaa tuoli näytti aivan keskiaikaiselta kidutusvälineeltä, kun naulat törröttivät pystyssä selkänojassa... :D Vaivannäkö kannatti - minusta tuosta selkäpuolesta tuli tyylikäs ainakin vähän pienemmällä suurennoksella katsottuna. ;)

 

Vielä yksi kuva. Keksin nimittäin tuunata kanervapuskani muratin oksilla. Minulla on ollut tuollaisia istutuksia pihalla monena syksynä, ja ehkä siksi tämäkin näyttää nyt paremmalta.

Ideahiiri ;)

Miniharrastajilla tunnetusti on luovuutta ja silmää mitä uskomattomampiin jatkojalostusideoihin. Haluaisinkin teiltä kanssamineilijöiltä nyt vähän apua ja ideoita.

Tarinan taustaksi kerrottakoon, että olen soittanut klarinettia lukuisien vuosien ajan. Niiden vuosien aikana kaappiini on kertynyt satoja ja taas satoja ruokolehdyköitä eli tuttavallisemmin päreitä. Ne kuluvat soittaessa niin, että jonkin ajan kuluttua ne eivät enää soi kunnolla, mutta muuten materiaali on entisellään. Kierrätyshenkisenä naisena olen pohtinut, että pitäisihän näille jokin jatkojalostusmuoto keksiä, mutta mikä?

 

Pärekaton materiaalina tuo ohuempi pää toimisi nimensäkin mukaisesti varmasti hyvin (minun varastoistani riittäisi jo vähän isompaankin kattoon), mutta tuleeko teille mieleen muuta? Ruoko kestää hyvin kosteutta suuremmin elämättä, on kovaa ja kärkiosastaan valmiiksi tosi ohueksi höylätty. Taipuisuutta sen sijaan ei juurikaan löydy.

Lisäksi minulla on muovisia suojuskoteloita saman verran kuin itse päreitä, ja pahvisia säilytyslaatikoita löytyy myös moneen lähtöön (malli on vuosien varrella vähän muuttunut). Näillekin saa keksiä käyttöä vapaasti.

 

Antakaahan mielikuvituksen lentää - kommentteja ja ideoita kaivataan niin mini- kuin 1:1-koossakin. Parhaasta älynväläyksestä saattaa olla joku palkintokin luvassa sen hetkisen kiire- ja aikaansaavuusindeksin mukaan. Ja jos joku haluaa tätä materiaalia itselleen postikuluja vastaan, niin ilmoittautua saa kommenttilootaan tai sähköpostiin.

Ystävänpäivän yllätyskerho

Tänään Maarit ja Wooper järjestivät meille yllätyksen kerhossa. Mukaan tarvitsi ottaa vain liimaa ja pihdit, lopun tarjosi talo. Osoittautui, että Maaritilla oli mukanaan paljon erilaisia FlowerSoft -materiaaleja, Wooperilla puolestaan rautalankaa kukkien varsiksi sekä ihania astioitaan ruukuiksi.

Minulla oli flunssaisena (ja ylenpalttisen realistisuushakuisena) vähän vaikeuksia orientoitua puuhaan, mutta jonkinnäköinen kanerva-/"mikäliekasvi"-puska syntyi loppujen lopuksi. Lisäksi tein valkoisia angervoa muistuttavia höttökukkia, jotka luultavasti päätyvät kukkapenkkiin tai ulkokukkaruukkuun jossain tulevaisuuden vaiheessa, kun on "ulko" jota rakennella.

 

Kerhoilun lomassa hankin myös vähän täydennystä mummulan astiavalikoimaan... ;)

 

Kiitos kaikille mukana olleille, oli kivaa jälleen kerran!

Terveisiä Porvoosta

Kävimme miehen kanssa kyläilemässä Porvoossa, ja pitihän sillä reissulla päästä myös Riimikkoon visiitille. Tällaista tarpeellista ja ihanaa lähti mukaan.

 

Vaarin verstaalle on kyllä hyvä valikoima työkaluja jo ennestään, mutta niitä ei voi koskaan olla liikaa, etenkin kun rautakauppatavaraa pitäisi riittää myös Aukustille myyntiin. Astiankuivausteline sijoittunee mummulan keittiöön, samoin suolapaketti, ja silitysrautaa mummu tarvitsee ompelupuuhissaan. Kastelukannu oli niin soma, että pääsee myös muuttamaan mummulaan, ja lisää ruokailuvälineitä tarvitaan ruuanvalmistuksessa (= massailupuuhissa) sekä pöydän kattamiseen. Mies puolestaan halusi tuon vekkulin hiiren. En tiedä, onko hänellä sille jo paikka mietittynä jossain tulevassa projektissa, mutta siihen saakka hiiri ja nakki voinevat pitää peliään vaikkapa kaupan varastossa... ;)